Sosiaali- ja terveyspolitiikka

Sosiaali- ja terveydenhuollon suurin haaste tällä hetkellä on nopea väestön ikääntyminen. Eliniän piteneminen ja sen aiheuttama vanhusväestön osuuden lisääntyminen on ollut yllättävääkin. Palveluihin on ollut mahdotonta panostaa riittävästi lisää rahaa, joten panostuksista huolimatta monet asukkaat ovat kokeneet palveluiden huononemista. Tilanne ei ole helppo, mutta kuluta vähemmän - välitä enemmän on hyvä pääsääntö sosiaali- ja terveyspolitiikassakin.

Ennaltaehkäisy ja nopea puuttuminen rakentavat hyvinvointia

Hyvinvoinnin tukeminen on puskurin rakentamista pahoinvointia ja sairastumista vastaan. Yhdyn tässä Vihreiden sosiaali- ja terveyspoliittisessa ohjelmassa esitettyyn ajatukseen hyvinvointipolitiikasta, jolla voidaan ohjata ennalta ehkäisevää ja varhaista tukea ja puuttumista suosivaa toimintamallia. Samalla tunnustetaan yksilöiden ja perheiden vastuu omasta hyvinvoinnista - eli ei holhota turhaan.

Parasta ennaltaehkäisyä on sellaisen moniarvoisen ja -muotoisen yhteiskunnan rakentaminen, jossa kaikilla on mahdollisuus mielekkääseen työhön, osallisuuteen, harrastuksiin ja ihmissuhteisiin ja jossa yhteisöllisyys on vahvaa. Myös kaikenlainen kulttuuri- ja liikuntatoiminta on osa ennaltaehkäisyä. Erityisesti maaseudulla kansalais- ja työväenopistoilla on tärkeä merkitys tämän toiminnan järjestäjänä.

Terveellinen elämäntapa helpoksi ja edulliseksi

Ihmisten arkiset valinnat perustutvat pitkätli helppouteen ja edullisuuteen. Siksi päättäjien tehtävä on helpottaa terveellisiä arkisia valintoja niin terveysvalistuksella, paremmilla tuoteselosteilla kuin verotuksella.

Kaavoituksessa on muistettava palveluiden helppo saavutettavuus, lähivirkistysalueet, esteettömyys, kevyen liikenteen yhteydet sekä leikki- ja pelipaikat. Hyvin suunniteltu ympäristö houkuttelee lähi- ja hyötyliikuntaan. Puistot ja metsät lisäävät liikkumista sekä luovat esteettisiä kokemuksia ja hyvinvointia.
Reittien ja virkistysalueiden suunnittelussa on otettava huomioon myös esteettömyys sekä fyysinen ja sosiaalinen houkuttelevuus.

Toimivat neuvolat  ja oppilasterveydenhuolto mahdollistavat varhaisen puuttumisen

Varhainen puuttuminen lasten, perheiden ja nuorten ongelmiin vaatii riittävän tiivistä yhteydenpitoa ihmisten ja terveydenhuollon ammattilaisten välillä. Neuvolan sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollon kynnyksen on pysyttävä matalana. Tätä varten on oltava rittävästi osaavia terveydenhoitajia sekä koulupsykologeja ja -kuraattoreja. Kouluissa työskentely yhdessä koulun muun henkilökunnan kanssa on tärkeää, jotta muutoksiin koululaisten hyvinvoinnissa voidaan puuttua ajoissa ja kokonaisvaltaisesti. Kaikkien opintoasteiden oppilas- ja opiskelijahuollossa on tuettava myös oppilaiden henkistä hyvinvointia.

Nuoria tulee auttaa samanaikaisesti koulutuksen ja työn puutteessa, asunnottomuudessa sekä mielenterveys- ja päihdeongelmissa. Nuoret tarvitsevat erityisesti ns. matalan kynnyksen palveluita, joissa voi hoitaa omia arkaluontoisiakin asioita ilman lähetettä. Heikoimmassa asemassa olevat saavutetaan matalan
kynnyksen kohtaamispaikoilla ja jalkautuvalla työotteella. Tässä tarvitaan myös vapaaehtoisten ja järjestöjen työtä, jota kuntien on tuettava esimerkiksi tarjoamalla koulutusta ja toimintaan sorvipivia tiloja sekä kehittämällä avustusjärjestelmää joustavammaksi.

Vanhukset: voimavara ja rikkaus, josta tulee pitää huolta

Meidän tulee tavoitella sitä, että vanhukset pystyvät yhä pidempään elämään
kotioloissa. Tämä on myös useimpien oma toive. Toimintakyvyn huonotessa tukitoimet tulee mitoittaa tarpeen mukaan ja niiden saamisen tulee olla vanhuksille yksinkertaista. Laitoksissa asuville tulee taata ihmisarvoinen elämä.

Ikäihmisten uudenlaisia yhteisöasumisen ja välimuotoisen asumisen malleja on syytä kehittää. Lähipalveluiden tarve kasvaa vanhetessa, ja siksi uusimuotoiset asunnot tulee sijoittaa lähelle palveluita. Nyt lähestulkoon ainoana asumisen muotona markkinoiu tehostettu palveluasuminen on liian kaavamainen ja usein turhan kalliskin.

Omaishoito on erinomainen järjestely kotona asumiseen. Siinä on kuitenkin paljon kehittämistä. Omaishoitajalla on oltava mahdollisuus säännölliseen vapaaseen sekä fyysiseen ja henkiseen palautumiseen. Sijaisjärjestelyt on saatava kuntoon, jotta omaishoitajat voivat käyttää lakisääteiset vapaapäivänsä. Omaishoidon tuen maksatus tulee siirtää kunnilta Kelalle.

Palvelut selkeiksi

Julkisrahoitteiset sosiaali- ja terveyspalvelut tulee lähtökohtaisesti tuottaa siten,
ettei niillä tavoitella taloudellista voittoa. Jos kilpailutusta tehdään, pelisääntöjen on oltava läpinäkyviä ja kilpailutuksen kriteereitä on täydennettävä. Laadun ja
tuloksellisuuden tulee määräytyä asiakkaiden elämänlaadun parantumista arvioimalla.

Asukkaan näkökulmasta palvelut on löydyttävä yksinkertaisesti ja niihin hakeutumisen pitää olla helppoa.Palvelut tulee organisoida asiakaslähtöisiksi palvelukokonaisuuksiksi ja hoitopoluiksi, jossa eri toimijat tekevät yhteistyötä asiakkaan tarpeiden mukaisesti. Palveluiden saatavuus on turvattava myös harvaan asutuilla alueilla.

Koko sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmää on yksinkertaistettava ja rahoituksen monikanavaisuus on purettava. Monen rahoittajan mallissa kokonaisuuden kustannustehokkuudesta ei vastaa kukaan, eivätkä asiakkaat aina saa tarvitsemaansa palvelua. Vihreät ovat esittäneet sosiaali- ja terveyspoliittesessa ohjelmassa hyvinvointipalveluiden järjestämismallin, jota kannatan.