Kuluta vähemmän ja välitä enemmän.

 Minulle lahjojen suunnitteleminen, tekeminen, paketoiminen ja vieminen ystäville on yksi suurimmista joulun iloista. Niinpä tein ennen joulua pitkän kävelylenkin vieden tervehdyksiä naapureihin. Aatonaattone teimme vielä toisen tervehdyskävelyn koko perheellä. Tällainen tapa rauhoittaa kummasti ja joulutervehdyksen vieminen on aivan luvallinen syy pistäytyä naapurissa ilmoittamatta. Muutenhan sellaista ei harrasta juuri kukaan.

Antamisen iloon liittyy myös jouluruokien laittamisesta ja kodin koristamisesta syntyvä ilo. Jo muutaman vuoden ajan tyypillinen joulukokoonpanomme on käsittänyt vähinään 15 henkeä, joista kahdeksan on lapsia. 

Tänä vuonna kokoonnuimme meillä, mutta järjestelyihin osallistuivat kaikki aikuiset, mikä tuo omanlaistaan yhdessä tekemisen iloa. Tänä vuonna nautin erityisesti siitä, että katoimme pöytää ja hääräsimme yhdessä kälyni kanssa keittiössä. Hän osasi laittaa ruokaa kauniisti tarjolle, kun minä keskityin lämpimiin ruokiin. Kalat ja sienisalaatti oli tehty ajoissa, anoppi toi kinkun ja miehen täti perunamuusilaatikon.

Mutta suurin ilo taitaa sittenkin tullla lasten ilon seuraamisesta. Tänä jouluna seurasin erityisesti nelivuotiasta poikaani, kun hän avasi paketteja. Jokainen lahja aiheutti ilon kiljahduksia. Joululahjapyjaman hän puki aivan itse päälleen ja lahjaksi saatua pientä reppua on pidetty selässä Joulupäivän kävelyllä ja Tapaninpäiväreissulla. Niin ja kankainen kuninkaankruunu on ollut päässä melkein koko ajan. Tyytyväistä lasta on ihana katsoa.

Ja lastenkin kanssa pätee se vähemmän on enemmän. Pienet ajatuksella valitut lahjat saivat lapset innostumaan kaikkein eniten. Ja Joulupäivän kruunasi kävely järven rantaan, kirkkaan jään alle jäätyneiden kivien ja heinien ihmettely ja jääkimpaleiden heittely.