Voimistelun juhlaa ja liikunnan iloa
Lauantaina 14. heinäkuuta 2007Palasin viime yönä yli 20 000 voimistelijan tapahtumasta Itävallasta. Kokemus oli upea! Päällimmäisenä on tunne liikunnan ja osallistumisen ilosta. Paikalla oli kaikenikäisiä liikkujia lähes 60 maasta, mukana myös eri tavoin vammaisia voimistelijoita.
Gymnaestradassa ei kilpailtu vaan esiinnyttiin ja katsottiin toisten esityksiä. Liikutuin kyyneliin katsellessani amerikkalaista ryhmää, jossa oli kehitysvammaisia, heidän avustajia ja tavallisia voimistelijoita. Ihailin saksalaisen pyörätuolitanssijaryhmän esityksille, hengästyin itävaltalaisten koripalloilijoiden naruhyppelyohjelmassa ja taputin seisten (kuten koko muu yleisö) tanskalaiselle ikäihmisten ryhmälle, jossa eläkeikäiset miehet mm. tekivät puolivoltteja ja kävelivät käsillään. Ja tässä on vain osa tapahtuman moninaisuudesta, johon mahtuivat myös taidokkaat nuoret rytmiset kilpavoimistelijat huikeat ihmispyramidit ja eteläafrikkalaiset rytmit….
Tapahtuman erinomaisuuden kruunasi se, että meidät oli majoitettu itävaltalaiskyliin ja ainakin omassa kylässämme, Höchstissä, paikalliset ottivat meidät vastaan todella sydämellisesti. Kaikissa kylässä järjestetyissä oli valtavasti porukkaa ja niin majoituksessa kuin ruokailuissakin homma toimi erinomaisesti. Kuvi Höchsitistä löytyy täältä. Muutenkin itävaltalaisten vieraanvaraisuus, järjestelytaito ja paikkojen kunnossapaito olivat vertaansa vailla.
Itse osallistuin 32 voimistelijan humoristiseen ohjelmaan nimeltä “Tökkiikö suksi, kiristääkö pipo”. Kaikki kolme esitystämme menivät hyvin, saimme mukavasti aplodeja ja hyvää palautetta esityksemme ilmeikkyydestä. Kotimatkalla rupesimme jo kyselemää ohjelman suunnitelleilta Sirkulta ja Sirpalta uutta koreografiaa, jolla pääsisimme neljän vuoden päästä Lausanneen.