Kuluta vähemmän ja välitä enemmän.

Sateisena ja lämpinänä syksynä 1991 astuin ensimmäisen kerran ulos junasta Karkun asemalla ja muutaman kysymyksen avulla löysin perille Hoikan opistolle. Tulin työhaastatteluun kansanopiston opettajan sijaisuutta varten.

Tuosta sijaisuudesta alkanut työrupeama kesti yli 16 vuotta. Sinä aikana kasvoin paljon opettajana ja ihmisinä, sain tehdä monipuolisia tehtäviä (puhelinvaihteen hoitamisesta apulaisrehtorin sijaistamiseen ja vaellusten opastamiseen) sekä työskennellä osana todellista työyhteisöä. Kasvoin kansanopistoihmiseksi ja vapaan sivistystyön puolustajaksi. Siinä rinnalla olen perustanut perheen tänne Karkkuun ja löytänyt täältä myös oman paikkani yhteisön jäsenenä.

Kaikella on kuitenkin aikansa, ja nyt aikani Hoikalla on tullut täyteen, ainakin tässä muodossa. Eilen sain olla mukana koko talon yhteisessä teatteri-illanvietossa: kiittää ja hyvästellä nämä paljon elämääni vaikuttaneet ihmiset. Ja vaikka olenkin liukunut pikku hiljaa tutkimuksen maailmaan, niin ainakin itselleni oli tärkeää saada olla vielä kerran mukana aistimassa Hoikan henkeä. Jäähyväiset ovat tärkeä osa jokaista ryhmäprosessia, sen opin jo ensimmäisen kansanopistovuosikurssini kevätjuhlissa.

Kiitos, Hoikka ja hoikkalaiset. Tapaamme varmasti vielä monenlaisissa merkeissä.