Kaipaan ladun varteen ja jäälle
Sunnuntaina 24. helmikuuta 2008Tänä talvena ei kylämme puistossa ole järjestetty yksiäkään hiihtokilpailuja. Vielä jokunen vuosi sitten olin kyllästyä siihen, kun joka maanantai marraskuusta maaliskuuhun oli kiire syödä ja ehtiä hiihtoihin. Vaan toisaalta siellä ladun varressa tuli tavattua naapureita, juteltua kaikenlaista ja kannustettua niin omia kuin muiden lapsia. Tänä talvena ei tuota sosiaalista toimintaa ole ollut, yksiäkään hiihtokisoja emme ole voineet järjestää, eikä koulussakaan ole hiihdetty vielä kertaakaan.
Toinen talveen yleiseensä kuulunut juttu on ollut luisteleminen samaisen puiston jääkiekkokaukalossa. Kaukalon hoito on paikallisen partiolippukunnan vastuulla ja meidänkin perhe on siellä talkoillut. Yleensä olemme päässeet kehumaan sillä, että meillä on jää kunnossa ennen kuin kaupungin miesten hoitamilla kentillä. Tänä talvena onnistuttiin tammikuussa viikon verran pitämään kunnollista jäätä. Sen jälkeen jää suli niin kaukalosta kuin koulun kentältä, jota hoitaa vanhempainyhdistys. No, koulussa oltiin sentään sen verran joustavia, että tuon viikon aikana luisteltiin lähes joka päivä. Lisäksi olemme käyneet pari kertaa luistelemassa jäähallissa - sitä emme ole tehneet vielä koskaan aiemmin.
Kolmas kaipuun aihe on jäällä käveleminen, hiihtäminen ja vaikkapa pilkkiminen. Kertaakaan en ole Rautaveden jäälle vielä uskaltautunut ja talviset retket Papinsaareen ovat sentään olleet talvisten viikonloppujen kohokohtia.
Näillä talven kaipuilla haastan sinutkin mukaan “Polttava kysymys” -kampanjaan, jonka tarkoituksena on saada Suomen eduskunta säätämään ilmastomuutoslaki. Klikkaa linkkiä, lue lisää ja lähetä postikortti kansanedustajallesi.
http://www.polttavakysymys.fi/
p.s. tänään sentään tuli sen verran lunta, että rakensin kuopuksen kanssa kaksi lumiukkoa. Samaan aikaan isommat lapset tekivät vastakkain kaksi lumilinnaa ja kävivät lumisotaa. Ehkä vielä pääsenkin ladun varteen.