Välitetään!
Torstaina 25. syyskuuta 2008
Viime tiistain tapahtumat ovat nostaneet otsikoihin kaksi sanaa: valvonnan ja yhteisöllisyyden. Minulle molemmat kuuluvat yhteen ja liittyvät toisiinsa välittämisenä. Arjen yhteisöllisyys on nimittäin sitä, että on kiinnostunut muistakin kuin itsestään ja muidenkin mukuloista kuin omistaan.
Silloin valvoo, huomaa ja huomauttaa. En nimittäin pidä viranomaisvalvontaa ratkaisuna suuriin ongelmiin. Sillä voidaan toki viilata marginaaleja ja kenties vaikeuttaa kaikkein itsetuhoisimpien ja ahdistuneimpien nuorten mahdollisuuksia vaikeuttaa itseään ja muita. Todellinen vastaus on turvallisuuden ja luottamuksen rakentaminen omassa lähipiirissä.
Välittämistä on se, että saattaa naapurin lapsen kotiin, kun hän pelkää itseään seuraavaa, irrallaan kulkevaa koiraa. Välittämistä on huomauttaa melkein aikuisille nuorille naisille roskaamisesta ja saman ikäisille nuorille miehille puhetavoista ja liian lujaa ajosta. Välittämistä on vaatia lasten kavereita soittamaan ensin kotiinsa ja ilmoittamaan missä ovat ja kysymään, voivatko jäädä ennen kuin jäävät kyläilemään koulupäivän jälkeen.
Tätä kaikkea tulee tehtyä pienessä kylässä, jossa tuntee lapset ja niiden vanhemmat. Vaikeampaa se on täysin outojen kanssa. Kaupunkiin kaipaan talkkareita jotka tuntevat koko talon väen ja ikkunoista pihapiirinsä menoa seuraavia mummoja, jotka tietävät kaiken ja myös puhuvat siitä eteenpäin. Hekin välittävät ja luovat turvallisuutta lähiympäristöön.
Mutta välittämistä puuttuu myös työnantajilta ja toimitusjohtajilta, jotka globaalissa taloudessa maksimoivat voittoja ja siirtävät tuotantoa markkinoiden ja kustannusten mukaan. Sellainen välinpitämättömyys poikii paljon hiljaista vihaa, ahdistusta ja pahoinvointia, joka leviää taas perheisiin.
Mutta tässäkin asiassa maailman muuttaminen alkaa itsestä. Koska olen lähinnä kotini toimitusjohtaja tai kenties henkilöstöpäällikkö -aion välittää eniten kotona. Kun yksi työkaveri kysyi tiistai-iltapäivällä, mitä aion poliitikkona tehdä, vastasin: “Ainakin ensin menen olemaan omien lasteni kanssa”. Toiseksi välitän toimimalla lasten asioiden puolesta omalla kylällä vanhempainyhdistyksessä ja kyläyhdistyksessä. Kolmanneksi välitän kunnallispolitiikassa. Siellä en suostu asettamaan lapsia ja nuoria vastakkain vanhusten kanssa. Meidän on huolehdittava molemmista, jotta meillä olisi joku huolehtimassa meistä. Niin elämä kulkee.
Pave Maijanen tiivisti vastuumme hyvin aikanaan biisiin “Pidä huolta!”