Kuluta vähemmän ja välitä enemmän.

Hallituksen ydinvoimapäätös on saanut minut muistelemaan omaa ydinvoiman vastustamisen historiaani. Huhtikuun lopussa 1986 liftasin vitostietä pitkin Helsinkiin ydinvoimamielenosoitukseen. Päässä oli baskeri, johon oli kiinnitetty iso “Atomivoimaako - ei kiitos” -tarra. Mielenosoituksesta on jäänyt mieleen erilaiset iskulauseet sekä amerikkalaisnainen, joka halusi ikuistaa suomalaiset ydinvoimamielenoisoittajat.

Tuona kesänä liftasin enemmänkin samaisen baskerin ja atomivoimanvastustarran kanssa. Joskus asiasta syntyi keskustelua siihen tyyliin, että eikö “vihreän nuoren”  (sellaista järjestöä ei vielä ollut olemassakaan) pitäisi kannattaa ydinvoimaa, koska se on kuitenkin vähäpäästöisempää kuin muut tarjolla olevat energianlähteet. Silloin ei puhuttu hiilidoksidista vaan hiilen sisältämistä happamoittavista päästöistä. Argumentoin tiukasti energiansäästön puolesta - ja niin teen yhäkin.
Nyt voin todeta, että ydinvoiman vastustaminen on helppoa, sillä parikymmentä vuotta vanhat argumentit käyvät yhä. Lisäksi on tullut tukku uusia, kun uusiutuvien energianlähteiden tuotantoteknologia ja mahdollisuudet energiansäästöön ovat kehittyneet. Sen sijaan puoltaminen käy aina vain vaikeammaksi esim. Metsäteollisuuden investointeija määräävät todella monet muut asiat kuin sähkön hinta Suomessa.

Siksi tuen vihreitä kansanedustajia työssään ydinvoiman lisärakentamisen estämiseksi eduskuntakäsittelyssä. Kentis kaivan esiin myös baskerin ja etsin siihen jostain komean tarran. Ja olen mukana äänestämässä ydinvoimaa historiaan. Olethan sinäkin, autetaan kansanedustajiamme sanomaan atomivoimalle lopullisesti “ei kiitos”!