Luonnonsuojelu- ja ympäristötoiminta
Olen määritellyt itseni syntymävihreäksi. Siitä jonkinlaisena todisteena on kelanauhurilla kummitätini keskustelu 5-vuotiaan Eveliinan kanssa. Jo silloin olin sitä mieltä, että ilma on maaseudulla puhtaampaa kuin kaupungissa.
Seuraavat järjestöt ovat olleet tärkeä osa tuon syntymävihreyteni toteuttamista.
Olen pohjimmiltani aina luontoliittolainen. Olin perustamassa luontokerho Hippiäistä Puumalassa vuonna 1981. Olen ohjannut lasten luontokerhoja vuodesta 1983 ja ollut mukana vetämässä luontoleirejä vuodesta 1984 aina viime vuosiin asti. Hoikassa tämä on myös sekoittunut työhöni.
Aktiivisinta luontolittoloaisaikaa elin vuosina 1985-1990 erilaisissa Savo-Karjalan luontopiirin luottamustoimissa vuoroin hallituksen jäsenenä, sihteerinä ja puheenjohtajana.
Eräänlainen Luonto-Liitto -urani huipentuma oli valtuuston puheenjohtajajuus vuosina 1992-1993. Ja todellisena huippuhetkenä muistuvat mieleen Luonto-Liiton 50-vuotisjuhlien emännöinti Vanajanlinnassa syksyllä 1993. Vieraslistan kärjessä olivat ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen ja biologian historioitsija Anto Leikola.
Luonto-Liitossa toiminnassa oli kuitenkin ihanaa se, että tärkeintä oli yhdessä tekeminen ja tärkeiden asioiden puolustaminen. Sai soutaa kirkkovenettä Saimaalla, osoittaa mieltä Talaskankaalla ja kirjoittaa lehtiin. Nuorten Luontoa ja Sieppoa avustin vakituisesti vuosina 1992-1995. Erityisesti ympäristöylikomisario Kontion arvoitusten luominen jälkimmäiseen on jäänyt mieleeni.
Mikrovillus ja Joensuun yliopiston ylioppilaskunnan ympäristöryhmä
Opiskellessani biologiaa Joensuussa toimin aktiivisesti ainejärjestö Mikrovilluksessa, olinpa sen puheenjohtajakin muutaman vuoden. Yliopistohallinnossa olin opiskelijajäsenessä toimikunnassa, joka suunnitteli ensimmäisen monitieteellisen ympäristöopintokokonaisuuden Joensuun yliopistoon.
Aktiivisempaa oli kuitenkin toiminta Joensuun yliopiston ympäristöryhmässä, jota olin perustamassa. 1980- ja 90-lukujen vaihteessa esim. taloyhtiökohtainen kompostointi oli vielä jotain täysin uutta - saimme aloitettua sen opiskelija-asunnoissa. Toinen suuri kysymys oli Kolin puolustaminen. Siihen liittyy upeita muistoja Itsenäisyyspäivistä, joina Koli kylpi kynttilänvalossa.
Olen siitä harvinainen luonnonsuojeluihminen, että olen ollut mukana nuoriso- ja aikuisjärjestössä suunnilleen yhtä kauan. Olin perustamassa Puumalan Luonto ry:tä 15 vuotiaana, ja saman tien löysin itseni yhdistyksen hallituksesta.
Erinäisissä Suomen luonnonsuojelulitton liittokokouksissa edustin nuorisojärjestöä ja toimimpa Luonnonsuojeluliiton liittovaltuuston varapuheenjohtajanakin Luonto-Liiton mandaatilla vuosina 1992-1995.
Vammalaan muutettuani pysyttelin joitain vuosia ympäristöyhdistyksen rivijäsenenä, mutta vuodesta 2000 olen toiminut Vammalan ja Äetsän ympäristöyhdistyksen puheenjohtajana.
Suomen luonnonsuojeluliitossa olen paikallistasolla ollut viime aikoina erityisen kiinnostunut kulttuuriympäristöihin liittyvistä asioisata, niin perinnebiotooppien hoidosta kuin kerroksellisuuden säilyttämisestä rakennetussa ympäristössä. Alueellisesti erilaiset jätehuoltoon liittyvät hankkeet ovat huolestuttavia ja valtakunnallisesti suomalaisen metsäluonnon monimuotoisuuteen liittyvät kysymykset ovat jatkuvan kiinnostukseni kohteena. 