Eettisen kuluttajan vaikeat valinnat ja huikeat mahdollisuudet
Eettinen kuluttaminen on kuluttamista, jota ohjaa pyrkiminen johonkin hyvään, oikeaan ja oikeudenmukaiseen. Käsityksiä siitä, hyvästä ja oikeasta, johon halutaan pyrkiä, on kuitenkin monenlaisia. Tavoittelenko valinnoillani kulutuksen vähentämistä, parempaa ympäristön tilaa yleensä, luomutuotannon lisäämistä, suomalaisen työ tukemista, lapsityövoiman käytön estämistä kehitysmaissa, vai käsityöläisyyden tukemista ja kauneuden edistämistä maailmassa. Kaikki ovat hyviä tavoitteita ja esimerkiksi itselleni kaikki ovat jollain tavalla tärkeitä. Tietyssä kulutusvalintatilanteessa on kuitenkin mahdotonta saavuttaa kaikkea hyvää ja joskus eettinen kuluttaja on elämäntapojensa ja valintojensa kanssa hyvinkin pahasti ymmällään.
Tässä alustuksessa pohdin eettistä kuluttamista erityisesti suhteessa kädentaitoihin ja kierrättämiseen. Samalla hahmotan omaa historiaani eettisenä kuluttajana.
Ensimmäinen kuluttamisen etiikka, jonka opin kotona oli suomalaisten tuotteiden suosimisen etiikka. Kotona opin myös sen, että ”köyhän ei kannata ostaa halpaa” – siis laadukkaiden hankintojen etiikan. Lapsuudestani muistan myös sen, että minulle teetettiin vaatteita ja että äiti kutoi niin puikoilla kuin kangaspuilla. Siis myös käsityöläisyyden ja itse tekemisen etiikka oli jo osa lapsuuttani. Ja nämä kerrokset ovat yhä syvällä pohjalla omassa kulutusetiikassani. Esimerkiksi huonekalujen ja monien kulutustavaroiden hankinnassa kotimaisuus on yhä edelleen tärkeä osa hankintapäätösten tekoa.
Joskus teini-ikäisenä koin ympäristöherätyksen. Muistan hyvin, kuinka opiskelija-asuntoni oven pielessä oli lista boikotoitavista tuotemerkeistä. Siis ylikansalliset yhtiöt, jotka eivät taanneet alkuperäiskansoille tuloja jne. olivat pahoja. Samaan aikaan alkoi luomutuotteiden hankinta mahdollisuuksien mukaan, pakkausten karttaminen ja kirppu- ja vaihtotorien käyttäminen. Osin kysymys oli opiskelijan taloudellisista realiteeteista, osin myös selkeästä muutoksesta. Kotona käytettyä tai vanhaa tavaraa ei juuri arvostettu – niin kuin ei yleisestikään 70- ja 80-luvuilla.
Järjestötoiminta opetti minut myös luovaksi joukkoliikkujaksi. Itä-Suomen maaseudulta ei ollut mitenkään yksinkertaista lähteä tapaamaan ympäristöihmisiä eri puolilla Suomea. Sitkeästi kuitenkin menin tutkaillen Suomen Aikatauluja eli tuttavallisemmin Turistia. Joskus turvauduin peukalokyytiinkin. Tällä hetkellä kutsun perheemme liikennesuhdetta yhden auton politiikaksi. Sen toteuttaminen on vaatinut niin tarkkaa asuinpaikan valintaa kuin kimppakyytejä, pyöräilyintoa ja hyvää paikallisten joukkoliikenneaikataulujen tuntemusta.
Edellä olevat henkilöhistoriaan liittyvät esimerkit kertovat jotain omasta eettisen kuluttamisen historiastani sekä toimivat esimerkkinä siitä, kuinka monikerroksinen oma etiikka voi kokonaisuutena olla. Ja vaikka olenkin kokenut ja valveutunut kuluttaja, tulee välillä vastaan kaikenalaisia pohdinnan paikkoja: kuinka valtavasti puuvillapaidan tuotanto kuluttaa vettä, onko ekopuuvilla oikeasti ekologisempaa kuin tavallinen, voinko olla varma, että ekopuuvillasta tehty t-paita pitää kuosinsa ja muotonsa ja on vähintään yhtä pitkäikäinen kuin Marimekon paita, jonka ostamalla suosisin ainakin jonkin verran kotimaista muotoilua ja tuotantoa. Tämä vain yhtenä pienenä esimerkkinä.
Mitä ne mahdollisuudet sitten ovat? Kenties hienoin niistä on nimenomaan olla kuluttamatta, siis toimia niin, että muuttuu kuluttajasta tuottajaksi. Yksi osa tätä on tuunaaminen. Tehdyt hankinnat – uudet tai vanhat – ovat pikemminkin raaka-aineita ja lähtökohtia kuin valmiita hankintoja. Tuunauksen lähtökohta voi olla myös oma jo pitkään käytössä ollut vaate, käyttöesine tai huonekalu, joka muuttuu uudessa tilanteessa joksikin aivan muuksi.
Toinen huikea mahdollisuus on se, että omat teot todella vaikuttavat. Itse en ole vielä päässyt mukaan uusimpaan tempausmuotoiseen eettisen kuluttamisen liikkeeseen – Porkkanamafiaan, mutta seuraan sitä mielenkiinnolla. Porkkanamafiahan perustuu boikotoinnin vastakohtaan, jonkin eettisiä valintoja tehneen yrityksen suosimiseen. Mafian toimintaryhmät pyytävät tietyn tyyppisiltä yrityksiltä – esim. baareilta - tarjouksia ympäristöteosta, vaikkapa siitä, miten ne käyttävät yhden illan tuoton oman ympäristöystävällisyytensä parantamiseen. Sitten mafialaiset käyvät itse esim. viettämässä illan voittaneessa baarissa ja ko. illan tuotto käytetään sovitulla tavalla. Tämä tapa sisältää niitä huikeita mahdollisuuksia. Baari-ilta voi siis muuttua baarin energiansäästölampuiksi.
Vaikuttaminen on lähellä myös silloin, kun ostaa tutun tuottajan tuotteita kaupasta ja tietää todella tukevansa hänen tuotantoaan – oli sitten kyseessä käsityöläinen tai luomuviljelijä. Samalla tavalla aineettoman lahjan antaminen tuntuu vaikuttamiselta, kun se konkretisoidaan vuoheksi, kalaverkoksi tms.
Kädentaitojen ja eettisen kuluttamisen yhteydestä puhuin jo tuunauksen yhteydessä. Toinen tärkeä eettisen kuluttamisen ja kädentaitojen yhtymäkohta löytyy huollosta, kunnossapidosta ja korjauksesta. Laadukkaankin hankinnan voi pilata pesemällä tai huoltamalla väärin tai jättämällä huoltamatta. Napin ompeleminen paikalleen, housunpolvien paikkaaminen tai sukkien parsiminen – puhumattakaan uusien terien kutomisesta ovat kaikki tapoja pidentää tuotteiden käyttöikää. Kaikkea ei välttämättä voi osata itse, mutta on myös taito osata käyttää korjaus- ja kunnossapitopalveluita
Äitiyden myötä niin paikkaaminen ja korjaaminen kuin myös vanhojen vaatteiden käyttöön otto ja omien lasten pieneksi jääneiden edelleen kierrättäminen ovat nekin tulleet osaksi arkea. Eettistä kuluttamista on huolehtia myös itselle turhiksi muuttuneiden tuotteiden uudesta elämästä. Toimiva kierrätys vaatii aina sekä kierrätykseen viemistä että kierrätyksestä hankkimista.
Lasten vaatteita paikatessa ja monessa muussakin tilanteessa olen havainnut myös ajoissa opittujen kädentaitojen arvon osana eettistä kuluttajuuttani. Mielestäni kädentaitojen opettaminen onkin tärkeä osa kestävän maailman rakentamista. Jopa niinkin, että kädentaitokurssi voi korvata lahjan ja antaa pitkällä aikavälillä paljon enemmän – jopa ammatin.
Laajasti ottaen eettinen kuluttaminen on siis osa hyvään elämään pyrkimistä ja eettisten valintojen laatu riippuu siitä, mitä kaikkea käsityksemme hyvästä elämästä sisältää. Eettinen kuluttaminen on osa sellaisen maailman rakentamista, jossa mietitään omien tekojen seurauksia – se ei kuitenkaan ole nautinnollisen elämän vastakohta. Siksi olen sitä mieltä, että eettisestä kulutuksesta ei koskaan saa tulla luterilaista tai puritaanista puurtamista, vaan siihenkin kuuluu ilo – riemu siitä, että voin saada omilla teoillani aikaan jotain hyvää. Siskoni lähetti minulle kerran t-paidan, jossa lukee ”Enjoy life – do what you like, like what you do.” Nauttiminen ja elämästä iloitseminen ei kuitenkaan tarkoita välinpitämättömyyttä, vaan omista teoistaan tietoista ja omia valintojaan arvostavaa eettistä kuluttamista.
Lisätietoja ja lähteitä
http://www.eettinenvalinta.fi/
http://www.maailmantalous.net/?q=fi/node/63
http://julkinentila.wordpress.com/2007/05/28/eettinen-kuluttaminen-ja-tiedonsaanti/
http://www.sll.fi/luontojaymparisto/kestava/mips