Kuluta vähemmän ja välitä enemmän.

“Vähemmän on enemmän” haastaa katsomaan asioita uudesta näkökulmasta painottaen kohtuullisuutta, jakamista ja ajoissa ongelmiin satsaamista. Tässä pari esimerkkiä ja jatkossa enemmänVähemmän roinaa enemmän aikaa

Meillä suomalaisilla on kaikkea riittävästi. Tässä maassa ja maailmassa ei tarvita kasvun vaan jakamisen politiikkaa, sillä oikealla tavalla jaettuna vähempi riittää enempään.

Kulutuksen kasvuun pyrkiminen johtaa myös siihen, että ollaan vähemmän yhdessä. Lyhyempi työaika ja perustulo mahdollistaisivat stressittömämmän elämän ja samalla pidemmän työuran, siis “vähemmän roinaa enemmän työkykyä”.

Vähemmän oppilaita enemmän oppimista

Viime vuosina vähemmän on enemmän ajattelu on kääntynyt koulumaailmassa päälaelleen. Luokissa on vähemmän opettajia ja enemmän oppimisvaikeuksia. Säästöt ovat lyhytaikaisia, kustannukset tulevat moninkertaisina vastaan erityisopetuksessa, nuorisopsykiatriassa ja kuntoutuksessa. Puhumattakaan siitä, että kaikki nuoret eivät pysty hankkimaan itselleen ammattia.

Satsataan siis lasten ja nuorten hyvinvointiin, niin meillä on varaa hoitaa myös vanhukset ja voimme luottaa siihen, että saamme itsekin vielä kerran hoitoa.

Vähemmän portaita enemmän itsenäisyyttä

Esteettömyys on tärkeä lähiympäristön piirre erityisesti vammaisille, mutta myös vanhuksille, vaunujen kanssa liikkuville äideille ja pyöräilijöillekin. Kun esteettömyys otetaan huomioon jo suunnittelussa ja rakentamisessa päästään helpommalla kuin korjaamalla ja uudistamalla. Lisää tästä aiheesta kannattaa lukea Amun ja Kirsikka Siikin sivuilta. 

Vähemmän kulutusta enemmän monimuotoisuutta

Monimuotoisuuden suojelun painopiste tulee olla siinä, kuinka käytämme luontoa: metsiä, maatalousmaita, soita, järviä, jokia ja tuntureita. Tiukkoja suojelualueitakin tarvitaan, mutta ne eivät riitä turvaamaan monimuotoisuutta jos muuta osaa luonnosta käytetään niin kuin ennenkin.

Hyvän metsänhoidon suositukset ja metsälakien uudistukset 1990-luvulla ovat toki kehittyneet monimuotoisuutta paremmin huomioivaan suuntaan, mutta käytännön toiminta metsäsuunnittelussa ohjaa vielä vahvasti puuntuotannollisten metsäsuunnitelmien tekoon. Metsäammattilaisten koulutuksessa ja käytäntöjen kehittämsessä on vielä paljon tekemistä.

Ihan käytännön tavoitteina voisi olla

* Metsäkeskuksille: vähemmän suunnitteluhehtaareja moniarvoisempia suunnitelmia

* Metsähallitukselle: vähemmän euroja enemmän monimuotoisuutta