Think globally - act locally
”Think globally act locally” –on jo legendaarinen vihreän liikkeen slogan. Lause sisältää yksinkertaisen ohjeen, jota voi kuitenkin toteuttaa monin tavoin. Oleellista on ottaa vastuu sillä tasolla, jolla toimii ja käyttää niitä kykyjä ja taitoja, joita itsellä on. Kotiäidille tärkeimmät paikat vastuun ottamiseen voivat olla ruokakauppa ja lasten kasvatus. Suurempia valintoja perheen tasolla tehdään esim. asumismuotoa, energiahuoltoa jne. harkittaessa. Yritysjohtajalle maailmanlaajuisen vastuun oton kenttä on yritys ja ministerille politiikan hoito.
Usein yksittäisen kansalaisen valinnat pelkistyvät erilaisiin kulutusvalintoihin, mutta se ei ole koko totuus. Jo vuosikymmenien ajan naiset eri puolilla Suomea ovat kutoneet tumppuja ja villasukkia uskoen, että heidän käsiensä työllä voidaan luoda parempaa elämää ja viedä tärkeää viestiä kaukaisiin kolkkiin maapallolla. Mielestäni tämä vanhanaikaisten ompeluseurojen toimintatapa toteuttaa erinomaisesti vihreää slogania. Siinä näkyy myös se, että yhdessä on mahdollista tehdä paljon enemmän kuin yksin.
Jonkin verran suurempaa rohkeutta, tahtoa ja näkemystä vaatii perustaa jotain uutta ja erilaista – kuten vaikka tämä lehti, yksityinen tuulivoimala tai aikoinaan The Body Shop. Yrittäjällä on mahdollisuus ja vastuu valita se etiikka, johon hänen toimintansa perustuu. Onko se mahdollisimman suuri voitontavoittelu lyhyellä aikavälillä vai jokin muu hitaammin voittoja tuova, mutta pitkällä tähtäimellä kestävämpi vaihtoehto. Ja tämä on erittäin tärkeä valinta, sillä yhdyn Yrjö Hailan ja Richard Levinsin Ekologian ulottuvuudet –kirjassa esittämään näkemykseen, että maailman pahimmat ympäristöongelmat ovat ahneus, köyhyys ja välinpitämättömyys.
Näyttääkin ilmeiseltä, että mitä suurempi on vastuu, sitä enemmän tahtoa ja näkemystä maailmanlaajuisen vastuun toteuttaminen vaatii. Ei niin, että väheksyisin yksittäisen kuluttajan ostopäätöksiin sisältyviä valintoja. Kyllä marketin hyllyjenkin seassa voi joutua koville etenkin, jos sitä ympäristöystävällisempää tai eettisesti tuotettua vaihtoehtoa joutuu hakemaan toisesta kaupasta kuin muita ostoksia.
Poliitikoille vaikein osa näyttää olevan globaalisti ajatteleminen. Heidän puheissaan ja päätösten perusteluissaan kansallinen etu ohittaa hyvin usein koko maapallon tason perustelut ja laajempaa näkökulmaa korostavat voidaan leimata naiiveiksi maailmanparantajiksi. Ilmeisesti ja valitettavasti tarvitaan Aasian hyökyaaltokatastrofin kaltaisia onnettomuuksia, että kansallisille poliitikoille kirkastuu, kuinka tärkeää on ajatella maapalloa yhtenä toimivana kokonaisuutena. Itse toivon, että poliitikotkin punnitsivat päätöksiään samoilla perusteilla kuin minä perheenäitinä mietin arkisia ratkaisujani: ”Auttaako tämä päätös siinä, että lapsillani ja lapsenlapsillani on elävä planeetta elettävänään?”