Mihin soitat, jos soitat kotiin?

Vieläkö muistat ajan, jolloin perheellä oli yksi puhelinnumero? Soitettiin Virtasille, Mikkoloille tai Kemppaisille. Pidettiin usein yhteyttä perheisiin, ei henkilöihin. Puhelimeen vastattiinkin usein tyyliin "Asikaisilla, Eveliina puhelimessa".

Meidän keittiössä on yhä lankapuhelin. Ensin perustelin sen olemassa oloa sillä, että kun lapsi vastaa lankanumerosta, tiedän hänen olevan kotona. Lisäksi sekä omat lapset että heidän kaverinsa joutuivat harjoittelemaan kunnollista puhelinkäyttäytymistä, kun puhelimeen vastasi aikuinen ja piti pyytää sitä lasta puhelimeen, jonka kanssa halusi puhua. Nyt, kun kaikki lapset ovat vähintään yläkoulussa, lankapuhelimen säilyttämiselle on löytynyt uusia hyviä syitä.

Yksi syy on se, että nuorison puhelimet ovat kyllä koko ajan päällä, mutta he eivät vastaa niihin. Puhelin on äänettömällä jossain taskun pohjalla tai sitten pelin pelaamiseen keskitytään niin innokkaasti, ettei viitsitä vastata. Keittiössä lujaa soiva lankapuhelin herättää kuitenkin huomion ja äiti tai isä saa esimerkiksi helposti katsauksen ruokatilanteeseen. Ja pätee tämä toisinaan perheen aikuisiinkin. Meidänkin puhelimet saattavat olla äänettömällä ja tavoittamattomissa.

Tärkein syy on se, että lankapuhelin todellakin perheen puhelin. Tämän tajusin syksyn aikana, kun esikoinen alkoi soittaa intistä kotiin. Hän soitti poikkeuksetta lankanumeroon. Tärkeintä oli saada yhteys johonkin perheenjäseneen. Asiat voi yhtä hyvin puhua, isän, äidin kuin pikkuveljien kanssa, mutta jonkun kanssa olisi kiva jutella.

On siis tarpeen voida soittaa kotiin – ei kellekään henkilölle erityisesti, vaan kotiin. Tai vastaavasti toisinaan haluaisi soittaa jollekulle johonkin perheeseen ihan vain kuulumisia kysyäkseen, mutta ei oikein tiedä kenelle soittaisi. Oikeastaan sillä ei ole siinä tilanteessa edes väliä. Silloin olisi kätevää, jos voisi soittaa perheen numeroon. Meillä se on lankapuhelinnumero niin kauan kuin mahdollista. Ja myöhemminkin meillä on jokin kiinteä puhelin keittiössä.

Joku voi pitää tätä pelkkänä nostalgiana, mutta minusta on tärkeä miettiä sitä, miten puhelinkulttuurin yksityistyminen vaikuttaa arkeen ja perheeseen.  Jokainen voi sitten tehdä omat valintansa siitä, millaista puhelinkulttuuria edistää.