Metsät ja monimuotoisuus

Suomi elää yhä metsästä, mutta toisella tavalla kuin 1900-luvun loppupuolella. Nyt metsä on yhä useammalle metsänomistajallekin lähinnä virkistyksen lähde. Metsäteollisuuden työpaikkojen väheneminen johtuu lähinnä maailmanlaajuisten sellumarkkinoiden keskittymisestä liian kauas meistä ja suomalaisia puita nopeampien ja halvempien  kuitukasvien viljelystä tropiikissa. Tässä kehityksessä suomalaiset metsäteollisuusyritykset ovat itse olleet aktiivisia.

En usko, että puunjalostus katoaa kokonaan Suomesta, mutta sen muodot tulevat muuttumaan ja samalla puun kysyntä muuttuu - osin todennäköisesti myös vähenee. Metsänomistus ei kuitenkaan vähene mihinkään. Uudessa tilanteessa tarvitaankin lisää tapoja kannustaa metsänomistajia vaalimaan metsiensä monimuotoisuutta ja erilaisia virkistysarvoja. Tarvitaan taloudellisia kannustimia ja metsän eri käyttömuotojen yhteensovittamisen osaavia metsäammattilaisia.

Metsänomistajalle kuuluu päätösvalta metsiensä hoidosta

Metsälain uudistus tapahtuu todennäköisesti jo ennen vaaleja. Vuoden 2011 alusa uudistuksessa tapahtui erittäin positiivinen käänne, kun julkaistiin Metsänkäsittelymenetelmien monipuolistamista selvittäneen työryhmän mietintö. Sen mukaan metsänomistajan mahdollisuudet päättää metsänomistuksensa tavoitteista ja metsänhoidossakäytettävistä menetelmistä vapautuvat huomattavasti.

Samalla huomio on kääntynyt pelkästä yleisestä puuntuotannon varmistamisesta metsätilan omistamisen kannattavuuteen ja toisaalta muihin kuin puustoon sitoutuneisiin metsän arvoihin. Jatkossa tulisi kuitenkin vielä kiinnittää huomiota monimuotoisuuden suojelun ja virkistyskäytön mahdollisuuksiin metsätilan omistamisen tärkeimpinä tavoitteina.

Haluan, että metsänomistaja saa päättää metsästään ja että hänelle tarjotaan enemmän vaihtoehtoja ja neuvontaa toteuttaa omiin arvoihinsa perustuvaa metsätaloutta. Neuvonnan toteuttamisessa osaavilla metsäammattilaisilla on tärkeä rooli. Esimerkiksi metsäluontoneuvojien koulutus tuo arvokasta lisää metsäammattilaisten luonnonarvoneuvonnan ammattitaitoon.

Jokamiehen oikeus on osa suomalaista kulttuuria

Jotkut ovat ottaneet esille metsien ottamisen kiinteistöverotuksen piiriin. Itse vastustan tätä ehdottomasti jo siksi, että se johtaisi helposti perinteisen jokamiehenoikeuden kaventumiseen: marjojen ja sienien mieltämiseen yksityisomaisuudeksi ja kulkuoikeuksien rajoittamiseen.

Suomalainen jokamiehenoikeus on osa globaalia kulttuurista monimuotoisuutta. Euroopassa tällainen yhteismaihin ja erilaiseen nautintaan perustuva luonnon käyttö on hävinnyt väestönkasvun myötä. Meillä se on säilynyt ja meidän on se säilytettävä.

Monimuotoisuutta joka kolkkaan

2010-luvun monimuotoisuuden suojelu ei ole enää pelkästään viimeisten vanhojen metsien kartoittamista. Nyt tarvitaan aktiivista toimintaa erilaisten elinympäristöjen hoitamiseksi, kunnostamiseksi ja jopa monimuotoisuuden tuottamiseksi uusiin paikkoihin. Tampereella on luotu ympäristöjä kalkkikivisammalille yliopiston katolle ja seurakunta on ryhtynyt siirtämään hautausmaiden lahopuita metsiin.

Tämä  voi kuullostaa luonnon ja kulttuurin sotkemiselta, mutta itse näen sen ennakkoluulottomana toimintana monimuotoisuuden arvostuksen nostossa.

Linkkejä monimuotoisuustietoon ja -keskusteluun

Harri Höltän kirjoitus Suomen luonnon monimuotoisuudesta eri aikoina. Täällä.

Mielipidekirjoitukseni Vihreässä Langassa. Täällä.