LUONTORETKELLÄ LÄHIÖSSÄ
Lähiöluonnosta väitöskirjaa tekevä Tampereen yliopiston ympäristöpolitiikan tutkija Eveliina Asikainen teki kierroksen Porin Sampolassa, Pormestarinluodossa ja Karjarannan–Hankkijan alueella. Kotikaupungissaan Vammalassa Asikainen on Vihreiden ainoa valtuutettu ja vastustaa Rautaveden rannan kaavoittamista omakotitonteiksi.
Lähiöiden asukkaiden luontosuhteesta väitöskirjaa tekevä Eveliina Asikainen kiertelee Porin Karjarannan asuinaluetta eri kanteilta. Tampereen yliopiston ympäristöpolitiikan tutkija ei ole aivan ihastuksissaan Kokemäenjokivarteen rakennetusta kaupungin tuoreimmasta maisemataloalueesta.
– Näissä taloissa on kyllä yritetty maksimoida joelle näkeminen. Talot on rakennettu limittäin ja parvekkeet sijoitettu niin, että jokimaisema tulisi mahdollisimman monelle. Mutta sä olet täällä katselija, etkä itse luonnossa.
Vaikka olohuoneen ikkunasta olisi jokimaisema, suurin osa piha-alueesta menee autotalleihin. Se on Asikaisen mielestä surullista. Autotallien seinän taakse on jätetty kapea kaistale, jossa ovat lasten keinuhevoset ja hiekkalaatikko.
– Voi lapset, kuinka ahtaasti teidät on tungettu. Ja muuta yhteistä oleskelutilaa pihassa ei olekaan.
Tai onhan asvaltille aivan seinäkulmauksen läheisyyteen sijoitettu pöytäryhmä.
– Mutta kyllä tämä kertoo yleisemminkin ihmisten elämän yksityistymisestä. Esimerkiksi Pormestarinluodossa oli takapihalla ainakin ollut lentopallokenttä.
Olemme aloittaneet Porin lähiökierroksen kaupungin valtakunnallisestikin kuuluisimmista lähiöistä Sampolasta ja Pormestarinluodosta. Karjaranta ja tien toisella puolella oleva Hankkijan alue eivät perinteisen tulkinnan mukaan ole lähiöitä, mutta uusia asuinalueita kuitenkin. Eveliina Asikainen puhuisikin mieluummin asuinalueista. Lähiö-sanaan kun liittyy usein negatiivinen sävy.
Asikaisen väitöstyön esimerkkitapauksina ovat Suomen suurin lähiö, Tampereen Hervanta ja Hervannan taakse Lempäälän rajan lähelle rakennettava Vuores ja sen rakentamisprosessi. Vuoreksen alueen ensimmäiset asemakaavat ovat pitkällä, ja mahdollisesti jo ensi vuonna aloitetaan 13 000 asukkaan lähiön rakennustyöt. Mutta nyt Asikainen soveltaa Tampereella tekemäänsä tutkimusta Porissa.
– Onko tuo joen ja talojen välissä oleva jalkakäytävä yleiseen käyttöön? Jos onkin, niin siitä tulee mielikuva, että se on noiden talojen rantaa. Ei siihen eteen viitsisi jäädä nurtsille istumaan. Hiukan tekee tietysti helpommaksi, kun katutasossa ei ole asuntoja.
Vaikka yleisen käsityksen mukaan suomalaisen unelma on koti veden äärellä, niin Asikaisen mielestä rantatonttien tarpeellisuutta on kunnissa väliin ylikorostettukin. Karkussa asuva Asikainen on Vammalan kaupunginvaltuuston ainoa vihreä valtuutettu ja vastustaa Rautaveden rantaan kaavailtuja omakotitalotontteja. Tontit tulevat Vammalan valtuuston päätettäviksi ehkä jo tässä kuussa, viimeistään kesälomien jälkeen.
– Rantatontteja perustellaan Vammalassa sillä, että niillä kohotetaan alueen arvoa ja houkutellaan paikkakunnalle ihmisiä. Mutta jos siihen tulee yhdeksän omakotitonttia, niin millä tavalla se kohottaa alueen arvoa kaikille muille.
Asikainen muistuttaa, että Rautaveden äärellä on sentään Tyrvään Pyhän Olavin kirkko, kansallismaisema.
– Ranta on monien ihmisten uimaranta. Siitä kohdalta menee myös latureittejä. Uusia reittejä on hankala löytää, kun järven virtaukset menevät sillä tavalla.
Asikainen ymmärtää, että aivan keskustan kupeessa rakennetaan tiiviimmin eli lähtökohta vaikkapa Pormestarinluodon ja Karjarannan rakentamisissa on ollut erilainen. Mutta tutkija on jo paljon tyytyväisempi Hankkijan alueeseen Karjarannantien toisella puolella.
– Pienestä tilastakin on mahdollista saada mukava. Tässä on vihreää ja pihassa on vähän muotojakin. Vaalea tiili sopii ja lasten leikkipaikan vieressä on penkki, että mummo tai vanhemmat voivat istua lasten lähellä, Asikainen katselee sisäpihaa.
Koko alueen keskelle rakennettua aukiota, jonka reunoilla on penkkejä, hän pitää hyvänä ideana.
– Tämäkin olisi voitu käyttää rakennuspaikkana, mutta on annettukin tilaa kauneus- ja näkemysarvoille.
Tyrvään seudun vihreiden perustajajäseniin kuuluva Asikainen sai Pirkanmaan vihreistä neljänneksi eniten ääniä eduskuntavaaleissa. Hän on nyt kolmas peräkkäinen vihreiden valtuutettu Vammalassa. Asikainen myöntää, että ainoana vihreänä ei aina ole helppoa.
– Valtuustossa on varmaan käyty sellaisia keskusteluita, mitä ilman vihreitä ei olisi koskaan käyty. On puhuttu vanhojen talojen suojelusta. Ja kun kaupunki aikoi lopettaa keskustelupalstan netissä, puhuimme valtuustossa, onko kaupunki viranomainen vai ihmisten yhteisö.
Oikeastaan on erikoista, että toukokuun lopulla Vihreiden puoluevaltuuskuntaan valittu Eveliina Asikainen innostui tutkimaan lähiöitä. Asikainen varttui maatilalla Puumalassa, Mikkelin lähellä. Nyt, kun hänellä on oma perhe, hän asuu omakotitalossa Vammalan Karkussa, keskellä kaunista luontoa. Biologian opiskeluiden aikaankaan hän ei asunut lähiössä, tosin lähiömäiseen elementtityyliin rakennetussa kerrostalossa Joensuun keskustassa.
Mutta Eveliina Asikaiselle lähiöt eivät ole vastenmielisiä betonielementeistä rakennettuja nukkuma-alueita.
– Minulle on vierasta sellainen vastakkainasettelu, että vain kansallispuistot olisivat oikeaa luontoa, kaupunki ja ihmisten muokkaama ympäristö ei.
Asikainen on väitöskirjaansa varten haastatellut Tampereen hervantalaisia ja kulkenut näiden kanssa lähipoluilla.
– Kun olen mennyt hakemaan haastateltavia kotoa, on minut kutsuttu keittiöön katsomaan ikkunasta näkyviä oravia.
Nykyisin ympäristö otetaankin entistä paremmin huomioon jo suunnitteluvaiheessa. Asikainen ottaa esimerkiksi vaikkapa hulevedet. Ennen niistä ei edes puhuttu, nyt suunnitelmiin merkitään tarkasti, minne vedet ohjataan.
Vanhat lähiöt rakennettiin kiivaan maaltamuuttoajan Suomessa, kun piti nopeasti saada asuntoja. Nykyisin prosessi suunnitteluvaiheesta toteutumiseen kestää pitempään ja on aikaa selvittää alueen luontoarvot. Luontoarvoiltaan tärkeät paikat eivät tosin ole aina samoja paikkoja, mitä asukkaat pitävät tärkeinä.
Mutta kun raha ratkaisee, päädytään Asikaisen mielestä vieläkin huonoihin ratkaisuihin.
– Vuoreksessakin ongelma on, että ensin päätettiin 13 000 asukasmäärä, sitten vasta on alettu miettiä, miten kaikki ihmiset sinne mahtuvat.
Asikaisen mielestä 6 000–8 000 asukkaan määrällä Vuoreksesta olisi mahdollista tehdä myös luontoympäristöltään viihtyisämpi paikka.
– Vuorekseen halutaan myös omakotitontteja sosiaalisten ongelmien välttämiseksi. Se taas vähentää alaa muulta.
Asikaisen mielestä asukkaita ja heidän kokemuksiaan asuinympäristöstä pitäisi todella kuunnella. Nykyisin kuuleminen on jo laissa, mutta esimerkiksi Vuoreksen lähialueiden asukkaiden kuuleminen jäi enemmänkin muodollisuudeksi. Asikaisen tarkoituksena onkin tutkia kuinka asukkaiden ja virkamiesten käsitykset asuinalueen kehittämisestä poikkeavat toisistaan.
Porin Pormestarinluoto on Asikaisen mukaan klassikko kaikille lähiötutkijoille. Rakennusvaiheessa Porkasta tuli kuuluisa kauheutensa takia, kymmenen vuotta myöhemmin valtakunnan ensimmäisen lähiöuudistusprojektin ansiosta.
– Onneksi tämä näkymä ei tue sitä mielikuvaa, minkä tekstejä lukemalla on saanut.
Asikainen löytää Porkasta hieman ”surullisen näköisiä juttuja” kuten ostoskeskus ja seurakuntakeskus, jonka kruunaa seurakuntakeskuksen onnettomannäköinen leikkialue. Mutta muutoin Asikainen näkee Pormestarinluodosta paljon hyvää.
– Keskelle aukeita nurmikenttiä istutetut puut jäsentävät maisemaa ja antavat ilmettä. Pihapuut haastattelemani ihmiset ovat maininneet tärkeiksi.
Mutkitteleva pyörätie alueen läpi miellyttää myös.
Sampolassa Asikainen hieman vieroksuu ruutukaavamaista rakennustyyyliä, jossa kerrostalot ovat samassa linjassa kautta matkan. Kurkistus Sampolan pihoille antaa mukavan näkymän: pihat ovat vehreän viihtyisiä. Sampola rakennettiin pellolle, joten kaikki puut piti istuttaa. Mutta lähiöissä, jotka rakennetaan metsäisemmälle alueelle, Asikainen toivoo, että alkuperäisiä puita myös jätettäisiin. Hän ilahtuu, kun huomaa, että pihoihin on istutettu kotimaisia puita.
– Mutta on hyvä, että on rakennettuakin puistoa. Asuinalueella pitää olla erilaisia tiloja. Täällä Sampolassa on tällainen keskuspuisto ja tämä näyttää ihan hyvältä. Voisi olla parempi, jos keskuspuiston sivuilla kulkevat tiet olisivat vain kävelijöille ja pyöräilijöille.
Asuinalueiden suunnittelijoiden pitäisi osata nähdä alue myös 30 vuoden tai 100 vuoden päästä.
– Hervannassa haastattelemistani asukkaista osa sanoi, että aluksi Hervanta oli ollut kamala paikka. Alkuaikoina Hervannasta puhuttiinkin tyyliin, että pysyyköhän siellä puutkaan hengissä. Nyt Hervanta on arvostettu alue ja asukkaat viihtyvät siellä.
**********
Tämänkin jutun taustat juontavat junamatkailuun. Toukokuussa matkalla Tampereelle naapurissa asuva SK:n toimittaja esitteli minut euroviisujuttua tekemään menossa olevalle kollegalleen. Hän sitten soitti minulle pari viikkoa myöhemmin. Siis junamatkailu on erinomainen asia.
