Tänään on kulunut 60 vuotta lapsen oikeuksien julistuksesta ja 30 vuotta siitä, kun lapsen oikeudet kirjattiin valtioita sitovaksi YK:n lapsen oikeuksien sopimukseksi. Lapsen oikeuksien sopimuksen keskeinen viesti on tehdä selväksi se, että jokainen lapsi on arvokas, jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen ja hyvään elämään. Sopimuksessa kuvataan yksityiskohtaisesti asioita, joihin jokaisella lapsella on oikeus, asioita, joita valtioiden pitää taata lapsille sekä asioita, joita yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua kokemaan. Sopimuksen allekirjoittaneet maat ovat mm. sitoutuneet siihen, että eivät käytä lapsityövoimaa.
Viimeisen vuoden aikana lapset – siis alle 18-vuotiaat – ovat nousseet merkittäväksi ympäristövaikuttajien ryhmäksi. Tarkastelenkin jatkossa lasten ja nuorten ympäristötoimintaa lapsen oikeuksien näkökulmasta.
Seuraavat kohdat lapsen oikeuksien sopimuksessa ovat mielestäni olennaisia tarkasteltaessa lapsia ja nuoria ympäristötoimijoijna:
Lapsella on oikeus ilmaista omat mielipiteensä kaikissa itseään koskevissa asioissa ja ne on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti.
Lapsella on oikeus ilmaista mielipiteensä, kunhan ne eivät loukkaa muiden oikeuksia. Lapsella on oikeus saada tietoa.
Lapsella on oikeus ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen.
Lapsilla on oikeus järjestäytyä ja toimia yhdistyksissä.
Lapsella on oikeus yksityisyyteen, kotirauhaan ja kirjesalaisuuteen. Hänen kunniaansa tai mainettaan ei saa halventaa.
Tulevaisuuden elinmahdollisuudet ovat mitä suurimmassa määrin lapsia koskeva asia. On siis aivan oikein, että lapset hankkivat tietoa ja ilmaisevat mielipiteensä tavoilla, jotka he kokevat itselleen mahdollisiksi. Meidän aikuisten velvollisuus on suhtautua vakavasti lasten huoleen tulevaisuudesta ja heidän mahdollisesti ilmaisemiinsa meitä syyllistäviin ajatuksin.
Lapsilla ei ole äänioikeutta. Siksi heillä on oikeus vaatia aikuisia toimimaan ja aikuisilla on velvollisuus toimia tulevaisuuden turvaamiseksi. Vanhempina ja muina kasvattajina meillä on myös mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten nuoret toimivat. Ilmastolakot ovat ilmentäneet äärimmäistä turhautumista ja toivottomuutta. Koulussa ei kannata istua, jos ei ole näkyä maailmasta, jossa voi toimia aikuisena.
Tämä on kuitenkin vain yksi mahdollinen johtopäätös. Voimme myös ottaa lapsen halun tietää ja turvata yhteinen tulevaisuutemme mahdollisuutena muuttua, kasvaa ja tarkastella omaa tapaamme toimia. Se ei välttämättä tunnu mukavalta, mutta se on osa aikuisuutta ja vanhemmuutta. Saatamme myös tuntea epävarmuutta omasta tietotasostamme, meillä ei kenties ole selkeitä perusteluita omien elintapavalintojemme taustalle.
Aikuisen on kuitenkin otettava vastuu ja se on otettava sitä selvemmin, mitä nuoremmasta lapsesta on kysymys. Lapsen oikeuksiin kuuluu myös oikeus lepoon, leikkiin ja vapaa-aikaan. Ymmärrän tämän niin, että yksi perustavan laatuinen lapsen oikeus on oikeus huolettomuuteen ja oikeus luottaa siihen, että aikuiset – siis vanhemmat, opettajat, poliitikot ja niin edelleen hoitavat asiat.
Ei ole lapsen asia huolehtia ateriansa hiilijalanjäljestä. On kouluaterioita tarjoavan organisaation asia huolehtia siitä, että ateria on ravitsemuksellisesti tasapainoinen ja että sen kokoamisessa on ajateltu myös erilaisia ympäristönäkökohtia.
Moni lapsi kuitenkin kokee tämän ja monista muista arjen valinnoista huolehtimisen velvollisuudekseen. Näiden lasten varmuus tulevaisuudesta ja luottamus aikuisiin on järkkynyt. He kantavat koko maailman tulevaisuutta kapeilla hartioillaan ja murehtivat metsien, merten, pölyttäjien ja ihmiskunnan tulevaisuutta mielessään. Meidän aikuisten on uskallettava kohdata vajavaisuutemme ja lähdettävä lasten ja nuorten kanssa tielle, jolla tehdään yhdessä merkityksellisiä tekoja mahdollisimman hyvän elämän turvaamiseksi lapsille ja tuleville sukupolville.
Haluan siis sanoa kaikille aikuisille. Kuuntele lastasi, ota hänen huolensa vakavasti, kiinnostu häntä kiinnostavista asioista (ne voivat olla ympäristöasioita tai jotain muuta). Vaikuta tähän maailmaan lapsesi kanssa ja kevennä hänen taakkaansa. Muista kuitenkin, tämä ei ole kilpailu. Tästä ei tarvitse tehdä paras ekoäiti tai hiilipihein isä kisaa. Tärkeintä on olla läsnä ja vaikka mennä retkelle. Kestävämpi, lapten oikeuksia kunnioittavampi maailma alkaa läsnäolosta. Silloin toteutuu myös lapsen oikeus vanhempiinsa ja turvalliseen elämään.
Kirjoitus perustuu YK:n Lapsen oikeuksien päivänä 20.11.2019 Yhresä! - Perhemessuilla pidettyyn avajaispuheeseen.
Todellä fiksua tekstiä, koska jatkoa?