Jo televisiossa työskenneltyäni ja Helsingissä vuosikymmeniä asuvana olin viehättynyt vihreää ajatusmallia ajavien ajatuksiin. Äänestin heitä jo ennen varsinaisen puolueen perustamista, koska he toivat uusia, tuoreita vaihtoehtoisia ajatuksia ja nythän Helsinki on vihreimpiä paikkoja Suomessa. Koin oman vihreyteni enemmänkin luonnosta välittämisenä kuin politiikkana, enkä varsinaisen äänestämisen lisäksi kuitenkaan harkinnut puolueeseen liittymistä.

Sastamalaan (silloin ennen kuntaliitosta kotipaikkani oli Äetsän Kiikka) muuttaessani aina törmäsin Eveen, oli sitten kysymys kulttuurista, kuntaliitoksesta tai mistä tahansa yhteiskunnallisesta ihmisistä välittävästä toiminnasta. Eve oli kaikkialla ja aina mukana vaikuttamassa ja elämyksiä jakamassa. Erityisen vaikutukseen minuun teki Eveliina joulun alla tarjoilemassa junamatkustajille jouluglögiä Karkun asemalta sekä taistelussa Karkun sivukirjaston säilyttämiseksi.

Valtuustoon päästyäni olen käytännössä ollut todistamassa Even taitavuutta ja osaamista myös  kunnallispoliitikkona, jolla on kykyä, kokemusta ja koulutusta ymmärtää asioita myös pienen ihmisen puolesta ja rohkeutta taistella virkamiesvaltaa ja pykäläviidakkoa vastaan. Siitä huolimatta Even keittiössä tuoksuu milloin omista puista tehty omenamehu, milloin terveellinen luomuruoka. Myös lapsiperheiden asiat ovat lähellä hänen sydäntään omakohtaisesti koettuna.

Eve sanoo haluavansa siirtää elämisen, mutta myös päätöksenteon painopistettä kuluttamisesta välittämiseen, mihin  uskon hänen todella pystyvän; saihan juuri Eve minutkin, kyynisen toimittajan, liittymään virallisestikin vihreisiin ja aktiiviseksi vielä eläkeiässä.

Äänestän Eveä ja suosittelen sitä muillekin yhteisen tulevaisuutemme vuoksi.