Vihreät julkistivat luononnosuojelutavoitteensa marraskuussa. Niissä oli Vihreiden tavoitteiksi yllättävän vähän kunnianhimoa ja visionäärisyyttä. Tiedotteessa mainittu "klassinen luonnonsuojelu" perustuu suojeltavan luonnon säilömiseen (conservation) ja säilyttämiseen suojelualueille. Tällainen luonnonsuojelu on tärkeää, mutta ei sovi kaikenlaisen luonnon suojelemiseen tai monimuotoisuuden lisäämiseen.
Staattisten suojelualueiden perustamisen rinnalla luonnonsuojelun tulisi perustua dynaamiseen näkemykseen luonnosta - luonto on alati muutoksessa. Muutoksen tapaan, suuntaan ja nopeuteen voi vaikuttaa mutta luonnon kasvua ja muuttumista ei voi pysäyttää - ei edes luonnonsuojelualueilla. Onko silleen jättäminen vai hoitaminen, viljeleminen tai luonnossa toimiminen paras tapa edistää jonkin kohteen monimuotoisuutta tai lajin säilymistä selviää tapauskohtaisesti.
Monia luontoarvoja onkin helpompaa, tehokkaampaa ja halvempaa suojella muulla tavoin kuin suojelualueita perustamalla. Esimerkiksi perinnemaisemien lajit vaativat jatkuvaa maiseman hoitoa, ja useat uhanalaiset lajit pystyvät elämään jopa talous- ja virkistysmetsissä, kunhan metsiin jätetään nykyistä enemmän laho- ja lehtipuuta. Luonnon hoitamisen lisäksi on mahdollista myös tuottaa uusia elinympäristöjä uhanalaisille lajeille. Esim. tätä ajatusta ei ohjelmassa sivuta lainkaan. Luontoarvojen tuottamisesta: vaikkapa lahopuiden jättämisestä ja tuottamisesta - voisi myös maksaa maanomistajille.
Ohjelma ja etenkin siitä tiedottaminen tuntuu vahvistavan vastakkainasettelua "alkuperäisen" luonnon ja kulttuurin välillä. Tässä ajassa olisi kuitenkin tärkeää ymmärtää myös tavallisen luonnon monimuotoisuuden ja arkisten luonnossa toimimisen mahdollisuuksien merkitys osana luonnonsuojelupolitiikkaa. Luonnon häviäminen kaupunkilaisten arkiympäristöstä voi johtaa luonnonsuojelumyönteisyyden katoamiseen. Vihreän luonnonsuojelun tavoitteiden ja tulevaisuuden visioiden toivoisi sisältävän myös tavoitteita luonnon arvostuksen lisäämisestä etsimällä tapoja tuoda luonto osaksi arkea.
Radikaaleinta olisi tietysti päästä eroon luonnon suojelun tarpeellisuudesta. Vaatia sitä, että kaikki luontoa hyödyntävä toiminta arvioitaisiin luonnon elinvoimaisuuden säilyttämisen tai tuhoamisen näkökulmasta ko. toiminnalle mielekkäässä mittakaavassa. Jo lapsena toivoin tällaista käsitekumousta, enkä ole siitä luopunut vieläkään.
Julkaistu mielipidekirjoituksena Vihreässä Langassa 14.1.2011
Juuri kun olin alkanut uskoa, että vihreät on luopunut luonnonsuojelusta, niin nyt toivo palasi.
Tai niinhän siitä pitäisikin luopua. Pitäisi "päästä eroon luonnon suojelun tarpeellisuudesta".
Kiitos siitä, että TKL:n päättärien takanakin on vihreää elämää.