Kirjasto -
lukuvinkkejä Even kirjahyllystä

 

 

Kuva: Adlibris.com

Eeva Kilpi, Perhonen ylittää tien Eeva Kilven runoudessa minua koskettaa niin naiseuden kuin luonnonkin käsittely. "Perhonen ylittää tien" kehottaa varovaisuuteen. Samalla nousee esille monenlaisen pienen huomaaminen luonnossa. Lisäksi hänen ruononsa ovat opettaneet paljon naisen vanhenemisesta, tunteiden moninaisuudesta ja jaksamisesta - sekä erityisesti siitä, että ihmisen on muistettava olla hyvä ja armollinen itselleen, hellittävä itseään. Ja lopuksi ne ovat avanneet minulle oven lasten ja mummojen valtakuntaan.

 

Kuva: Adlibris.com

Uusi metsäkirja Vuonna 2006 ilmestynyt Uusi metsäkirja tarjoaa monipuolisen kattauksen metsiin liittyvää tutkimusta, pohdintaa metsien merkityksestä niin taloudessa kuin kulttuurissa tai arjessa sekä erilaisten merkitysten kamppailuista. Kirjoitukset ovat syntyneet eria laojen tutkijoiden Kolilla pitämien seminaarien tuotoksina, joten kirjan taustalla on myös halu koota yhteen erilaisista näkökulmista metsiä tarkastelevia tahoja ja henkilöitä. Itselleni erityisen tärkeä kirjoitus on ympäristöesteetikko Yrjö Sepänmaan pohdinta metsän estetiikasta - tai oikeastaan monista estetiikoista.

 

 

Steve Hinchliffen, Geographies of Nature

Englantilaisen Steve Hinchliffen Geographies of Nature valottaa mainolla tavalla sitä, kuinka monin tavoin luonto ja kulttuuri kietoutuvat toisiinsa. Luonnolla on aina historiansa ja maantieteensä, joka sisältää paljon enemmän kuin perinteisen luonnonmaantieteen. Hän käyttää esimerkkinä mm. hullun lehmän taudin epidemiaa Britanniassa - miten siinä määriteltiin turvallisuutta, saastuneisuutta, elävää, taudinaiheuttajaa, ja kuinka kaikki tämä kietoutui ratkaisuihin taudin hallintaratkaisuihin. Vastaavat kysymykset ovat tärkeitä. tutkimustyössäni, joka käsittelee luonnon käytännöllis-materiaalisia määrittelyjä maankäytön suunnittelussa ja lähiön arkisessa asustamisessa. Hinchliffen perusajatus on, että luontoa tai kulttuuria ei ole sinänsä, vaan ne vaikuttavat jatkuvasti toisiinsa - ympäröivä luonto on vaikuttanut yhteiskunnalliseen järjestymiseen, yhteiskunta luonnon määrittelyyn vaikkapa raaka-aineeksi, suojelun kohteeksi tai uhaksi. Ja tämä määrittely ja kietoutuminen jatkuu koko ajan. Toista ei voi olla ilman toista, mutta kumpikaan ei selity täysin toisella. Ymmärrys tällaisista asioista vaikuttaa myös pohdintoihini erilaisista poliittisista linjauksista.

 

Elämäntapa ja kirjallisuus

 

Vihreä elämäntapa on kehittynyt minulle hiljalleen,eikä kirjavaikuttajia ole helppo nimetä. Luonnon- ja ympäristönsuojeluun olen herännty pikemminkin oman retkeilyn, olemisen ja havainnoin kuin kirjallisuuden kautta. Mutta kyllä jotkin metsiin ja niiden käyttöön liittyvät historialliset kuvaukset ovat vaikuttaneet vahvasti.  Vaikkapa Olli Heikinheimon kaskitaloutta käsittelevä väitöskirja vuodelta 1915.

Erityisesti ruuanlaittoon ja puutarhanhoitoon liittyvällä kirjallisuudella on kuitenkin ollut merkitystä. Ulla Lehtosen "Ullan mullat" ohjasi jossain vaiheessa puutarhanhoitoa. Myöhemmin hänen kirjastaan "Onnellinen kasvissyöjä" on löytynyt monia suosikkireseptejä ja "Ullan puutarha- ja viljelyvinkit" -kirjaa täytyy selata joka vuosi kasvukauden alkaessa. Lisäksi säännöllisessä käytössä ovat ikiaikinen "Kotiruoka", "Lapsiperheen kasviskeittokirja" Jere Niemisen "Herne Rokkaa" ynnä diabetesliiton "Makumatka kevyeen kotiruokaan".

 

Kaikenlaisia dekkareita

Aikojen kuluessa olen lukenut lukuisten dekkarikirjailijoiden tarinoita, joista tässä mainitsen muutamia. Dekkareissa helpottavaa on se, että ne yleensä päättyvät ratkaisuun, vaikka moderneissa rikosromaaneissa tekijää ei aina kiinni saadakaan.

Nuoruudessani siirryin aikuisten kirjoihin ahmimalla Agatha Christietä. Laura Lehtolaisen Maria Kallion kanssa olen elänyt uran ja perheen yhteensovittamisen murheita, kuten varmaan moni muukin ikäiseni. Ruotsalaisia ja norjalaisia dekkareita olen myös lukenut runsaasti. Välillä tarinoiden väkivaltaisuus puistattaa, mutta yhteiskunnallinen kuvaus pitää koukussa. Ja aivan viimeksi olen innostunut Outi Pakkasen klassisista palapeliromaaneista, joissa ruualla on merkittävä osa. Joissain kirjoissa on jopa reseptit.

 

Runoutta

Lapsuudenkodissani runot olivat osa elämää. Niitä luettiin lausuttiin ja luettiin monina juhalpäivinä. Isältä sain jo lapsuudessani lahjaksi runokirjoja, ja nuorena naisena mm. Viljo Kajavaa. Äidiltä taas jonain Jouluna suomalaisen runousmaun läpileikkauksen "Tämän runon haluaisin kuulla II". Sieltä löytyi mm. Helena Anhavan "Kysy hiljaisuudelta itseäsi", josta on tullut jopa jonkinlainen elämäni ohjenuora.

Myöhemmin Risto Rasan luontorunous, lyhyet ilmitason taakse vievät oivallukset ovat koskettaneet vahvasti. Niiden ympärille rakensin jossain vaiheessa myös runoluontopolun. Aivan samala tavalla Eeva Kilven runojen luonnonkuvaus on koskettanut, mutta äitiyden myötä myös hänen naiseuteen ja erityisesti mummouteen liittyvät ajatuksensa.

Lasten myötä olen saanut hyvän syyn lukea myös lastenrunoutta: klassista Kirsi Kunnasta sekä kaikenlaista uudempaa esim. Jukka Parkkista ja Laura Ruohosen Allakka Pullakkaa, jonka oivalluksille olemme nauraneet erityisesti nuorimpani kanssa aivan ratketaksemme.

Tuttavuuksia matkan varrelta

Äärimmäisen epäjohdonmukainen lista kirjailijoista ja kirjoista, joita olen lukenut. Mutta joka tapauksessa sellaista, mitä voin suositella muillekin.

Cecelia Ahern: "Lahja" ja "Ihmemaa" käsittelevät hauskasti ja sopivasti fantasiaa käyttäen tärkeitä asioita: kuolemaa ja aikaa.

Margaret Atwood - koko tuotanto ja myös englanniksi

Muriel Barbery: Siilin eleganssi. Kaunista ja koskettavaa.

Peter Hoeg: Lumen taju ja Rajatapauksia. Näissä niin kuin Larssoninkin kirjoissa kiehtoo erilaisuuden kuvaaminen. Kirjat haastavat myös käsitystä todellisuudesta.

Stieg Larsson: Millenium-trilogia koukutti pari vuotta sitten Jouluna

John Irving: Tuotannon alkupäähän jaksaa palata aina uudestaan.

J.R.R. Tolkien: Tarun luin ensimmäisen kerran noin 13-vuotiaana juuri öitäni nukkumatta.

Anne Tyler: Päivällinen koti-ikävän ravintolassa avasi Tylerin perhekuvausten maailman.

Kjell Westö: Missä kuljimme kerran, Älä käy yöhön yksin. Ihanaa historiallista romaania Helsingistä.

Virginia Woolf: Nainen peilissä - siihen palaan aina vaan.

P.S. täydentelen, kun taas luen.