Kaupunkilomalla

Tämän kesän varsinainen lomani suuntautui Lausanneen, missä vietin viikon Lausannessa noin 20 000 muun voimistelijan kanssa World Gymnaestrada –tapahtumassa. Kaupunkitutkija minussa ei kuitenkaan osannut pitää lomaa, sillä parinkymmenen hengen matkaseurueeni tarjosi erinomaisen porukan uuden kaupungin haltuunoton seuraamiseen.

Ensimmäisenä paikalle oli saapunut viisi vanhempaa rouvaa. He eivät olleet onnistuneet löytämään lähistöltä lauantai-iltana yhtään avointa ruokapaikkaa. Lähdin heidän kanssaan testaamaan bussireittejä, ja mukava ravintola löytyikin aika läheltä. Nälkä ja seikkailunhalu näyttivät muutenkin ohjaavan porukan ensimmäisiä tutustumisretkiä. Osa kävi metrolla keskustassa asti ja paluumatkaa tehtiin kuulemma periaatteella: otetaan sopivaan suuntaan menevä liikenneväline, mennään päättärille ja katsotaan missä ollaan.

Lausannessa on hyvä ja monipuolinen seudullinen joukkoliikenne, joten majoittuminen koululla Renensin kunnassa ei haitannut. Aiempien kokemusten tai mielikuvien perusteella ryhmämme jäsenet kutsuivat paikkaa Jakomäeksi tai Hervannaksi. Itselle sen rautatieasemasta tuli mieleen Pasila. Junamatka kaupunkiin vei osin hylättyjen teollisuusalueiden kautta ja näkökulmamme kaupunkiin muodostui varmasti monipuolisemmaksi kuin niillä voimistelijoilla, jotka asuivat kaupungin turistisessa keskustassa Geneve-järven rannalla.

Tuo turistinen ydin ei ollut edes ensimmäisten tutustumiskohteiden joukossa. Ensin oli opittava reitit esiintymispaikoille ja reitit niiden välillä. Vaihtoehtoja oli monia, ja inhimillinen halu rutinoitua näkyi siinä, että jokainen halusi pitää kovasti kiinni ensimmäisestä löytämästään reittivaihtoehdosta.

Onneksi liikuimme eri päivinä vähän eri porukoissa, silloin neuvottelimme liikennevälineistä ja reiteistä ja tutustuimme uusiin vaihtoehtoihin. Ryhmässä kuin ryhmässä otin helposti kartanluku- ja suunnistusvastuun, ja eräs ryhmämme jäsen kommentoikin sitä, kuinka paljon huomaan asioita kulkiessamme. Toinen kysyi, mistä mä tiedän kaikki bussipysäkit. Näytin hälle karttaa. Hänelläkin oli se, mutta täysin avaamattomana.

Kaupunkimaantieteilijä ja maastobiologi itsessäni sai minut myös kävelemään ja kävelyttämään muita. Jalan koimme aivan uudella tavalla rinteiden jyrkkyyden ja näimme elämää tavallisissa kaupunginosissa toisin kuin junan tai bussin ikkunasta.

Viikon aikana mieleen tuli, että ihmisten orientoitumisesta uuteen kaupunkiin kansainvälisen suurtapahtuman yhteydessä voisi tehdä jopa tutkimusta. Nyt olin kuitenkin lomalla, joten kenties seuraavassa Gymnaestradassa Helsingissä 2015.