Siksi Pekka

Muistan, kuinka kevään 2011 eduskuntavaalikampanjassa huutelin ylöjärveläisessä ostoskeskuksessa: ”Tulkaa tapaamaan Suomen tulevaa presidenttiä”. Sain osakseni naurahduksia, kummastuneita katseita ja kysymyksiä: ”Siis ketä?”. ”Pekka Haavistoa”, vastasin. Keskustelu jatkui: ”Kuka se on, ai vihreä” ja taas naurahdus. Pekka taisi seurata tilannetta hieman huvittuneena.

Pekka ei ollut tuolloin vielä Vihreiden presidenttiehdokas, mutta hänen presidenttiehdokkuuttaan tekevä liike oli olemassa ja uskoin sen asiaan. Innostuin heti, kun kuulin mahdollisuudesta saada hänet ehdokkaaksemme. Sen verran monta kertaa olin saanut kuunnella hänen päteviä, rauhallisia analyysejaan ja innostua hänen halustaan saada aikaan muutoksia maailmassa.

Nyt kuka Pekka -kysymysten aika on ohi. Nyt ihmiset tulevat hakemaan esitteitä ja pinssejä ja kertovat, että he ovat äänestäneet Pekka Haavistoa presidentiksi. Pekan lämmin innostus on tarttunut moniin ihmisiin, jotka ovat löytäneet tästä mahdollisuuden toimia poliittisesti: tehdä kakkosen jouluvaloista, järjestää konsertin tai leipoa kannatuspullaa. He tekevät prseidenttiä -  niin kuin minäkin

Kampanjan keskellä en ihmettele, miten Pekka on saanut järjestettyä ympäristökonferenssin Leningradiin 1990-luvun alussa tai menestynyt sovittelijan Sudanissa. Hänen kykynsä innoittaa ihmisiä ja saada heidät tekemään asioita on valtava. Tavallinen olemus ja aito ihmisten kohtaaminen sitouttavat.

Pätevyydessä presidenttiehdokkaamme ovat tasaväkisiä, mutta heidän johtajuutensa on erilaista. Pekan tapa johtaa vetoaa minuun enemmän – siksi Pekka.

Lisää Pekasta löydät täältä.

Muiden perusteluja löydät täältä.