Jää ja asustaminen

Kävin kävelyllä liukastelemassa vesisateessa tammikuun hämärässä ja ajattelin joululomalla lukemaani Ulla-Lena Lundbergin Jää-romaania asustamisen näkökulmasta.

Pastori ja pastorska muuttavat kaukaisille Luodoille Ahvenanmaan saariston ulkolaidalle. He alkavat kumpikin ottaa uutta asuinympäristöään haltuunsa omilla tavoillaan. Pastorin elinpiiri on huomattavasti laajempi kuin pastorskan, mutta toisaalta pastorskalla on omat erityiset paikkansa, kuten navetta, keittiö ja heinäpelto, joihin hän luo hyvin intensiivisen suhteen.

Pastorska haluaa käyttää Kirkkoluodon potentiaalit mahdollisimman hyvin, oli sitten kysymys heinänteon ajoittamisesta niin että sadon laatu on mahdollisimman hyvä, työvoiman käytöstä tai perheenlisäyksen ajoittamisesta. Sen sijaan pastorin toimintojen maisema ulottuu kaikkiin Luotojen pirtteihin  ja niiden sosiaaliseen elämään, sekä tietysti merelle ja jäälle. Hänen tapansa asustaa on myös  kokeilevampi, mutta samalla herkästi seurakunnan ilmapiiriä tunnusteleva.

Saarilla sijaitsevan maailman rytmi ja suhteinen maantiede on vahvasti sidoksissa mereen. Sama salmi saattaa olla eri vuodenaikoina mahdoton este tai kantava tie. Meren elämä jäsentää Luotojen yhteiskunnallista elämää, rytmittää yhdessä toimimista, metsästystä ja kalastusta sekä eristäytymistä. Meren maantieteen erilaisten tilojen ymmärtäminen vaatii monenlaista tietoa, jossa osansa on erityisesti kokemuksella ja intuitiolla.

Jää olisi ollut lukunautinto muutenkin, mutta sen pohtiminen asustamisen kautta jäsensi kirjasta uusia kerroksia.