Tapaninpäivä 2011 - päivä ilman sähköä

Maanantai 26.12.2011 klo 21.15

”Nyt taisi mennä sähköt”. Tähän mieheni lauseeseen heräsin aamulla. Koko aamuyön uni oli ollut hieman levotonta, kun hirsitalomme oli natissut myrskyssä ja tuuli oli ulvonut nurkissa.

Pian heräsi kuopuskin ja menimme hänen kanssaan varovasti portaat alas alakertaan. (Teinit nukkuivat kaiken keskellä vielä pari tuntia). Sytytin kynttilän. ”Hyvä keksintö, äiti”, kommentoi kuopus. Etsimme lisää kynttilöitä ja katselimme puiden huojuntaa. Mieskin tuli alas ja houkutteli lapsen ja minut katsomaan myrskyä ulos. Tuuli tuntui kovalta, mutta lämpimältä ja ulkona pauhukin oli melkoinen. Yksi pystyyn kuollut kuusi oli kaatunut nojaamaan suureen tuomeen, mutta muita vaurioita emme nähneet. Palasimme sisälle.

Hetken päästä kuului pieni ääni talon pohjoispäästä. Menimme katsomaan, ja hups maisema naapurissa sijaitsevalle koululle oli avartunut. Suuri kuusi oli kaatunut tonttimme rajalta. Menimme tarkistamaan tilanteen ulos. Onneksi puu ei ollut kaatunut päin koulua – väliä jäi ehkä 30senttiä. Ulkona ollessamme myrskyn pauhuun liittyi rytinää. Naapurimetsässä kaatui puita. Oli vaikea nähdä mitä täsmälleen tapahtui, mutta jotenkin latvusto muuttui harvemman ja ohuemman näköiseksi.

Palasimme sisälle. Viritimme tulen puuhellaan, ja Tapaninpäivän kunniaksi aloin keittää riisipuuroa. Sille perheen teinitkin heräsivät. Kaivoimme esiin patteriradion ja aloimme kuunnella uutisia. Selvisi, että tuhoalue on laaja, eivätkä junat kulje Tampere- Pori -radalla, joten anopin tapaninpäivävierailu peruttiin. Häneen oltiin yhteydessä lankapuhelimella, joka toimi sähköverkosta riippumatta.

Puuron jälkeen päätimme lähteä koko perheellä katsomaan tuhoja. Kun pääsimme pihasta tielle, havaitsimme kuusen tiellä poikittain. Arvoimme hetken, kelle ilmoittaa asiasta. Kun hätäkeskus oli tukossa, soitimme paikalliselle metsurille. Hänen kanssaan raivasimme puun pois ja ohjasimme liikennettä tilanteen ajan. Metsuri jatkoi hoitamaan tielaitoksen avunpyyntöjä. Me jatkoimme kävelyä Hoikan eli nykyisen Voimarinteen lenkkipolulle. Sen poikki oli kaatunut kymmeniä puita, osin polun valojen päälle. Siellä ollessamme tuli vielä niin kova puuska, että halusimme todellakin päästä pois metsästä, vaikka yhtään puuta ei silloin kaatunutkaan.

Päivä kului hellalla kokaten ja lämmittäen pelaten lautapelejä sekä uutisia kuunnellen. Kun uutisissa arvioitiin, että sähköjen palauttaminen voi viedä päiviä, aloimme pohtia suunnitelmaa b: lapset ja arimmat pakasteet pitäisi kenties siirtää kaupungin mummulaan. Päätimme kuitenkin vielä seurata tilannetta.

Hämärän laskeutuessa haimme esille kynttilöitä. Kännykän kautta kävin silloin tällöin facebookissa. Kaverien päivityksistä ja kommenteista pystyin seuraamaan sähköjen palaamista.  Neljän maissa ne olivat tulleet noin 10 kilometrin päähän.

Viiden maissa lähdimme kävelylle. Naapurin poika oli kertonut nähneensä korjausmiehiä lähimmällä muuntajatolpalla ja siellähän ne olivat. Maisema oli kuitenkin täysin pimeä: kuuttomalla valojen häiritsemättömällä taivaalla linnunrata näkyi upeasti.

Lenkin loppupuolella katselimme touhua tolpan lähellä ja pari nuorta sanoi, että kylän keskustassa, noin kilometrin päässä on sähköt. Heräsi suuri toiveikkuus. Kotona päätimme pelata koko perheellä Halmaa kynttilöiden valossa, ja saimme pelinkin melkein loppuun, ennen kuin sähköt palasivat noin varttia vaille kahdeksan.

Reilu puoli vuorokautta ilman sähköjä ei ollut mitenkään ylivoimainen koettelemus, kun oli puuhella varalämmönlähteenä, vedenlämmittimenä ja ruuanlaittoapuna. Kaupungin vesi ja viemäri helpottivat huomattavasti tilannetta, ja näissä sääoloissa kuistille saattoi siirtää viileää tarvitsevat tavarat. Pattereilla toimivan pienen radion erinomaisuus tuli taas kerran esille. Pakasteet olisivat olleet se meidän perheen ongelma, sillä puulämmitteisessä saunassa olisimme voineet peseytyäkin, vaikka sitten vähän vähemmällä vedellä. Tilanne kuitenkin osoitti, kuinka riippuvaisia olemmekaan sähköstä, ja myös miettimään mitä vielä pitäisi tehdä oman riippuvaisuutensa vähentämiseksi.

2 kommenttia . Avainsanat: myrsky, sähköriippuvuus, sähkökatko, tapaninpäivä