Suomeen muuttavista ihmisistä, tietämättömyydestä ja politiikan hyväksymisestä

"Että suuri osa, ellei valtaosa, Suomen maatiloilla työskentelevistä ihmisistä on ulkomaalaisia tai ulkomaalaistaustaisia."

Maa- ja metsätalousministeriön maatalouden rakennetutkimuksen ennakkotiedot vielä vuonna 2007 kertoivat, että:
"Viime vuonna maatiloilla ja puutarhayrityksissä työskenteli noin 145 000 henkilöä."
"Suomalaisilla maatiloilla ja puutarhayrityksissä työskenteli vuonna 2007 noin 14 700 ulkomaalaista työntekijää."
http://www.mmm.fi/fi/index/luonnonvarayhteistyo/uutiset/080512_rakennetutkimus.html

Onko tilanne tosiaan muuttunut niin radikaalisti parin vuoden aikana, että 10% on kasvanut valtaosaan?

Ehkä tuo "valtaosa maatiloilla työskentelevistä ihmisistä" tarkoittaa perheen ulkopuolista, palkattua työvoimaa. Itse maaseudulla asuvana tiedän, että monilla tiloille on palkattu nimenomaan ulkomailta tullutta työvoimaa. Onkohan Suomi muuttumassa/muuttunut maaksi, jossa kaikelle työlle ei löydy tekijöitä syntyperäisistä asukkaista? Maahanmuutto ei ole pelkkää "pakolaisuutta", vaikka se helposti ensimäisenä mieleen nousee.

>Että suurin osa ihmisistä (lähes 60 %) tulee ulkomailta Suomeen rakkauden tähden. Suomessa on n. 150 000 monikulttuurista perhekuntaa.>

Ei kai nyt sentään monikansallinen ole monikulttuurisen synonyymi? Suomalainen ja ruotsalainen pariskunta nyt tuskin on monikulttuurinen, kuten ei esim. suomi ja englanti yms.

>Että Ruotsissa tehdään myönnetään vuosittain turvapaikanhakijoille oleskelulupia lähdes kymmenkertainen määrä Suomeen verrattuna. Suomessa n. 1500, Ruotsissa n. 11 000.>

No, kymmenkertainen tai 7,3 kertainen kuka näitä laskee..vaikka prosentuaalisesti kirjoittajan virhe on valtava.

>Että aivan selkeästi suurimmat Suomessa ulkomaiden kansalaisina asuvien ryhmä ovat venäläiset ja virolaiset (molempia yli 25 000). Sitten tulevat ruotsalaiset (8 000), somalit ja kiinalaiset (molempia yli 5 000) ja sitten kaikki muut.>

Moni on vaan jo saanut Suomen kansalaisuuden, joten ei varmaan lasketa näihin lukuihin mukaan.

Nämä epätarkkuudet ja tarkennusta vaativat asiat ensimmäisenä ottivat tuolta silmään. Mutta toki ymmärrän, että kun ajetaan tiettyä agendaa niin joudutaan ottamaan vapauksia.

Kiitos kommenteista.

Maataloudessa työskentelevillä tarkoitan todellakin palkattua työvoimaa, kuten keskustelussakin on arveltu.

Ja kulttuurierot ovat hämmästyttävän suuria eurooppalaistenkin kesken. Tähän olen perehtynyt seuraamalla ystäväni avioliittoa britin kanssa. Puhetavat, kohteliaisuuteen liittyvät asiat jne. ovat eurooppalaisissakin maissa kulttuuriasioita.

Suomessa asuviin ulmomaiden kansalsiiin ei todellakaan lasketa kansalaisuuden saaneita. Suomen kansalaisuuden saaneista ulkomaalaisista venäläiset ovat olleet 2000-luvun loppupuolella suurin ryhmä (1026 - 2211 päätöstä vuodessa), sitten seuraavat somalit (290 - 559), irakilaiset, afganistanilaiset ja iranilaiset. Luvut löytyvät täältä.

http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_vaesto.html#kansalaisuus

Pyöristysten suunnat myönnän ja sen, että minulla on agenda.

Ja mikei agendaa saisi ollakin?

Alkoi huvittaa, kun Antti Agendaton huomasi, että Suomen kansalaisuuden saaneita ei lasketa Suomessa ulkomaiden kansalaisina asuvien ryhmään. Näin ollen kyse on joko loistavasta oivalluksesta tai siitä, että Antilla on sittenkin agenda, mutta vastakkainen kuin blogistilla :)

Politiikka olisi kyllä aivan väärä paikka ihmiselle, jolla ei ole agendaa. Kerropas Eveliina, mikä se agendasi oikein on?

Viimeksi tosin kun katsoin sivistyssanakirjaa, agenda tarkoitti kirkkokäsikirjaa.

Seisoin keskustan pysäkillä bussia odottamassa ja huomioni kiinnittyi ohi kulkeneeseen tyttökolmikkoon. Kolmikon keskimmäinen, tummaihoinen nuori nainen puhui kovaan ääneen selvällä suomenkielellä tamperelaisittain murtaen. Toinen hänen kavereistaan näytti supisuomalaiselta, toisen juuret olivat piirteistä päätellen Turkin suunnalla.

Tulin tietoiseksi siitä että minulla ei juuri ole kosketuspintaa Suomessa asuvien ulkomaalaistaustaisten, nuorten tai vanhempien, pakolaisten tai muiden maahanmuuttajien, arkeen ja kokemuksiin täällä. Elinpiirimme eivät leikkaa. Kuka ylipäätään on supisuomalainen? Tummaihoinen tyttö on saattanut syntyä Suomessa, tai hänet on adoptoitu tänne. Hän on suomalainen siinä missä minäkin. Kuitenkin ensireaktioni kohdatessani "supisuomalaisen" perinteisestä muotista poikkeavan ihmisen on alkaa puhua englantia.

Oman asenteellisuuden tiedostaminen tekee kipeää. Korkeasti koulutettuna ja vihreästi ajattelevana sitä haluaisi olla moisen yläpuolella. Eve on oikeassa, pitäisi tietää enemmän ja luulla vähemmän. Mutta ei tieto yksin riitä, vaan tarvitaan kokemuksia, kohtaamisia. Onnistuisinkohan joskus järjestämään aikaa esimerkiksi järjestötoiminnalle maahanmuuttajanaisten parissa?

Oma ennakkoluuloisuus on tavallaan myös surkuhupaisaa, sillä elän kaksikulttuurisessa suhteessa espanjalaisen miehen kanssa. Hän kuuluu siis siihen Even mainitsemaan rakkauden perässä Suomeen tulleiden enemmistöön. Mies on asunut Suomessa 10 vuotta mutta ei hänestä koskaan suomalaista tule. Siteet omaan kulttuuriin ovat vahvat, ja kyllä, kulttuurieroja on Euroopan sisälläkin. 2,5-vuotias tyttäremme on asunut koko tähänastisen ikänsä Suomessa, mutta on myös Espanjan kansalainen. Minulle hän on supisuomalainen.

Oma kaksikulttuurinen arki on niin - no, arkista, että sitä nähtävästi jossain määrin sokeutuu maahanmuuttokysymyksille. On minun mies ja sitten ne muut ulkomaalaiset. Toki maahanmuuttajia on monta sorttia, jokainen ei ole "pakolainen". Mutta paitsi kiinalaisia tai venäläisiä tai somaleja, maahanmuuttajat ovat myös insinöörejä, kotiäitejä, lääkäreitä. He ovat erilaisia ihmisiä omine toiveineen ja mielipiteineen, "maahanmuuttajan" kategoriaan niputtaminen ei kerro heistä mitään.

Taanoisessa homokeskustelussa kuultiin puheenvuoroja, kuinka tietämättömän ja asenteelliset kommentit tekevät kipeää sateenkaariperheissä eläville. Sama koskee maahanmuuttajia. Maahanmuuttokysymykset eivät ole vain jotain abstraktia politiikkaa, vaan ihmisille hyvin henkilökohtaisia asioita. Osuessaan kommentit sattuvat maahanmuuttajiin ja heidän läheisiinsä.

En ole päässyt vielä oikein sinuiksi asian kanssa. Pitäisikö ottaa se linja, että maassa maan tavalla, Suomessa puhun suomea ellei vastapuoli selvästi ole esimerkiksi turisti? Kotouttamiskysymys on tärkeä, maahanmuuttajalla pitää olla tiedot ja taidot pärjätä uudessa kotimaassa. Mutta miten tehdä kotouttaminen väkivallattomasti, toisen lähtökohtia kunnioittaen? En keksi tähän muuta viisasten kiveä kuin avoimen kohtaamisen. Kohdataan toisemme ennen kaikkea ihmisinä ja yksilöinä, liikoja olettamatta.

Erilaisuus on kaksisuuntainen voima. Se työntää ja pitää meitä erillään, estää koskaan kokonaan ymmärtämästä. Samalla erilaisuus kiehtoo ja vetää puoleensa. Vetovoima on vahvempi.

Kiitos Minna avomielisestä pohdinnasta. Kyllä kohtaaminen ja valmius ymmärtää sekä samalla auttaa ymmärtämään Suomea ja suomalaisuutta ovat tärkeitä. Samoin kuin se omien sokeiden pisteiden aktiivinen kartoittaminen. Parhaiten niitä huomaa silloin, kun löytää itsensä vähemmistöstä ja alkaa tarkkailla niin itseään kuin muitakin.