Blogivieras Eeva Puumala: Politiikkaa ihmiseltä ihmiselle, myös maahanmuutossa

Maanantai 21.3.2011 klo 7.39 - Eeva Puumala

Suomalaisessa julkisessa keskustelussa on yhtä sopimatonta sekä kannattaa että vastustaa maahanmuuttoa. Eri näkökulmat eivät kohtaa, eikä rakentavaa kommunikointia ole saatu aikaan. Syvin jakolinja kulkee itseään maahanmuuttokriitikoksi kutsuvien ja muuttoliikkeisiin myönteisesti suhtautuvien välillä. ”Kriitikot” vaativat tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa. Kriitikoiden kukkahattutädeiksi kutsumat puolestaan näkevät monikulttuurisuuden edut. He penäävät ihmisoikeussopimuksien asettamien velvoitteiden kunnioittamista sekä peräänkuuluttavat maahanmuuttoviranomaisten mahdollisuutta tulkita lainsäädäntöä, myös muutoin kuin ankarimmalla mahdollisella tavalla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita kaikkien rajojen alasajoa tai täysin vapaata liikkuvuutta.

Usein maahanmuuttaja rinnastetaan virheellisesti turvapaikanhakijaan. Pääosa tulee Suomeen työn, rakkauden, perheen tai opiskelun vuoksi. Valtaosa muuttoliikkeestä ei myöskään suuntaa Suomeen EU:n ulkopuolelta. Silti se on maahanmuuttoa. Mitä taas tulee ”turvapaikkashoppailuun”, oman kokemukseni mukaan olisivat monet turvapaikanhakijat haavoittuvasta asemastaan huolimatta valmiita antamaan panoksensa suomalaisen yhteiskunnan hyväksi.

 Kielteistä suhtautumista kiintiöpakolaisten tai turvapaikanhakijoiden vastaanottoon perustellaan sillä, että ”meillä on omiakin ongelmia” tai että ”olisi parasta ennaltaehkäistä pakkomuuttoliikkeiden synty ylipäänsä”. Kotoperäisten ongelmien olemassaolo ei kuitenkaan häviä, eivätkä konfliktit ratkea sillä, että käännytämme inhimillistä hätää kärsivät ihmiset rajoiltamme. Näkemysten perusviesti on se, ettei meillä ole tilaa näille ihmisille. Suomessa tarvitaan osaajia. Työperäinen maahanmuutto onkin nostettu näyttävästi esiin. Silti integraation malliesimerkkinä ja ikonisena maahanmuuttajanaisena pidetty Umayya Abu-Hanna väittää, ettei Suomessa ole tilaa korkeasti koulutetuille maahanmuuttajille. Tuntuu turha(uttava)lta jatkaa loputonta kädenvääntöä siitä, miten rajat ylittävän liikkuvuuden ”ongelma” tulisi tehokkaasti ratkaista.

Sekä Saksan liittokansleri Angela Merkel että Britannian pääministeri David Cameron ovat julkisesti todenneet monikulttuurisuuden maissaan epäonnistuneen täysin. Tanskassa, kriitikoiden ihannemaassa, äärioikeistolainen politiikka on kiristänyt maahanmuuton kontrollin äärimmilleen. Marraskuussa 2011 pidettävien parlamenttivaalien uumoillaan olevan vedenjakaja, sillä tyytymättömyys politiikkaa kohtaan on myös kansalaisten parissa kasvanut jatkuvasti. Tanskan tapa karkottaa myös Pohjoismaiden omia kansalaisia on herättänyt närää, sillä perinteisesti näillä valtioilla on ollut varsin vapaa suhtautuminen kansalaistensa ylirajaiseen liikkuvuuteen. Tyytymättömyys nousee nyt valtioiden sisältä. Väitän, että Suomenkin maahanmuutto- ja monikulttuurisuuspolitiikat ovat jo epäonnistuneet. Ne eivät vastaa etenkään turvapaikanhakijoiden, eivät korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien, eivätkä edes kansalaisten näkemyksiä siitä, millaista toimiva politiikka olisi. Kaikki ovat tyytymättömiä. Muutosta kaivataan, mutta sen suunta jakaa jyrkästi. Tanskalta voimme kuitenkin oppia sen verran, että myös maahanmuuttopolitiikan kiristämisellä lienee rajansa. Tarvitaan toisenlainen tulokulma.

 SDP:n Jutta Urpilainen lanseerasi taannoin puoluepoliittiseksi tarkoitetun ajatuksen ”maassa maan tavalla”. Vähän tämän jälkeen uutisoitiin, että ”maahanmuuttajat ovat kykenemättömiä sopeutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan”. Minusta lausumien logiikka on absurdi. Ajatelkaapa mitä tahansa muuta ihmistenvälistä kohtaamista kuin maahanmuuttoa: muuttamista yhteen, lapsen syntymää, jonkun kuolemaa tai poismuuttoa. Kukaan ei tällöin oleta, ettei suhteiden syntyminen, muuttuminen tai katkeaminen olisi neuvottelujen ja kompromissien leimaamaa etsikkoaikaa. Kysytään joustoa ja valmiutta tarkastaa omia tapojaan ja asenteitaan. Miksi maahanmuutto olisi perustavanlaatuisesti erilainen kohtaaminen? Siksikö, että siinä kansainvälis-/ulkopoliittiset kysymykset yhdistyvät sisäpoliittisiin? Politiikka, joka rakennetaan assimilaation ja integraation varaan epäonnistuu, koska se ei jätä tilaa kuin yhdelle tavalle olla suomalainen. Itse en olisi varma, että tässä tapauksessa ”suomalaisuus” on yhtenevä edes syntyperän kanssa. Ainakin osalla kantaväestöstä on ajoittain vaikeuksia allekirjoittaa sitä suuntaa, jonne nyt ollaan kulkemassa.

Suomalaisessa maahanmuuttopolitiikassa tarvitaan uudenlaisia keskustelunavauksia, terveen kriittistä asennetta ja myös aimo ripaus ennakkoluulottomuutta. On luovuttava pitämästä liikkuvuutta ongelmana, peilaamasta ”meidän” intressejämme ”muita” vasten ja pitäydyttävä passivoimasta tiettyihin kategorioihin luokiteltuja muuttajia. On ymmärrettävä, että tälläkin politiikalla on kohteenaan ihminen. Tällöin tarvitaan tekijöitä, jotka ovat halukkaita kaatamaan ajattelunsa raja-aitoja, tutkimaan avoimesti uusia vaihtoehtoja ja sitä kautta rakentamaan hyvinvointia.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maahanmuutto, liikkuvuus

Suomeen muuttavista ihmisistä, tietämättömyydestä ja politiikan hyväksymisestä

Maanantai 13.9.2010 - Eveliina Asikainen

Keskustelu maahanmuutosta ja maahanmuuttajista on vilkastunut ja kenties jopa kiihtynyt kesän aikana. Viime viikolla olen itsekin ollut kuulemassa asiaan liittyviä puheita sekä lukenut ja kuunnellut aiheen uutisointia. Mielessäni ne liittyvät toiseen teemaan, jonka kanssa olen viikon aikana viettänyt aikaani – valtaan ja tietoon.

Sanotaan, että tieto lisää valtaa, mutta myös kansalaisten tietämättömyys lisää päättäjien ja erilaisten eturyhmien valtaa. Tampere-talossa järjestetyssä Power & Knowledge –konferenssissa kuuntelin esim. esitelmän suomalaisen metsäpolitiikan hyväksyttävyydestä kansalaisten keskuudessa. Yksi tutkimuksen tuloksista oli, että metsätaloutta heikosti tuntevat ei-metsänomistajat ovat tyytyväisiä metsäpolitiikkaan ja näin tuottavat sille yleistä hyväksyttävyyttä.

Vastaavasti voi ajatella, että yleinen tietämättömyys Suomeen muuttavien ihmisten määristä, taustoista ja tarkoitusperistä vahvistaa esim. pakolaisiin tai maahanmuuttoon yleisemmin kielteisesti suhtautuvaa politikointia – ja vastaavasti nämä argumentit vahvistavat tuota argumentointia, jonka ydin piilee siinä, mitä ”kansa ei halua”.

Mitä useimmat meistä suomalaisista eivät sitten tiedä? Enkä minäkään tiennyt kaikkea tätä vielä viime viikolla.

  • Että suurin osa ihmisistä (lähes 60 %) tulee ulkomailta Suomeen rakkauden tähden. Suomessa on n. 150 000 monikulttuurista perhekuntaa.
  • Että suuri osa, ellei valtaosa, Suomen maatiloilla työskentelevistä ihmisistä on ulkomaalaisia tai ulkomaalaistaustaisia. MTK suhtautuukin maahanmuuttoon huomattavan myönteisesti.
  • Että aivan selkeästi suurimmat Suomessa ulkomaiden kansalaisina asuvien ryhmä ovat venäläiset ja virolaiset (molempia yli 25 000). Sitten tulevat ruotsalaiset (8 000), somalit ja kiinalaiset (molempia yli 5 000) ja sitten kaikki muut.
  • Että Suomen kansalaisuuksia myönnetään eniten venäläisille (yli 1000 vuodessa). Kaikkien muiden kansallisuuksien kansalaisuuksien myönnöt olivat viime vuoden aikana korkeintaan kahdensadan paikkeilla per kansallisuus.
  • Että Suomeen otettujen kiintiöpakolaisten määrä on ollut 750 jo ainakin viiden vuoden ajan.
  • Että Ruotsissa tehdään myönnetään vuosittain turvapaikanhakijoille oleskelulupia lähdes kymmenkertainen määrä Suomeen verrattuna. Suomessa n. 1500, Ruotsissa n. 11 000.

Kuinka moni näistä asioista oli toisin kuin ajattelit?

Luule vähemmän, välitä enemmän!

Tietoa voi vähentää esim. täällä

8 kommenttia . Avainsanat: maahanmuutto, pakolaisuus, politiikka , tieto