Peruskoulun puolesta
Sunnuntai 12.12.2010 klo 16.38 - Eveliina Asikainen
Peruskouluun liittyvä kirjoitukseni on julkaistu Luokanopettaja-lehden pro peruskoulu 2011 -blogissa.
Näytä lisää
"Ai teillä aloitetaan koulu vasta seitsemänvuotiaana! So clever!” kommentoi amerikkalainen liikunnanopettajaystäväni, kun vertailimme lastemme koulunkäyntiä sekä kotimaittemme koulutusjärjestelmiä. Hän kokee, että amerikkalainen järjestelmä vaatii lapsilta liian paljon liian pieninä, mutta palkitsee myöhemmin turhan helposti. Toisen ystäväni mies, joka on tehnyt pitkän uran tarkastajana Lontoon koululaitoksessa, on monet kerrat ihaillut suomalaisen koulutustason yleistä korkeutta ja koulutuserojen vähäisyyttä Suomessa.
Peruskoulun kansainvälinen hyvyys ei siis ole vain Pisa-testien hyvyyttä, vaan myös koulun kokonaisrakenteen hyvyyttä. Omasta mielestäni sen juuret ovat Uno Cygnaeuksen kansakoulun opetussuunnitelmassa. Hän halusi sisällyttää ohjelmaan lukemisen ja laskemisen lisäksi myös käytännöllisiä taitoja – laulamista, liikuntaa, käsitöitä, piirustusta. Ja sitä perinnettä vaalii ja kehittää peruskoulu nykyajan vaatimusten mukaan.
Paljon on toki muuttunut 1800-luvun lopusta niin yhteiskunnassa kuin koulussakin, mutta koulun pitää ollakin jatkuvassa muutoksessa vastaamassa aikansa haasteisiin. Opetussuunnitelman, sisältöjen, tuntijaon ja jopa opetettavien aineiden tulee elää maailman muutosten mukana. Tässä ajassa pidän koulun tärkeänä haasteena sitä, kuinka se pystyy vanhempien kanssa kasvattamaan sellaisia kansalaisia, joilla on valmiudet elää ja toimia 2000-luvun epävarmassa maailmassa. Taitoa hakea tietoa, arvioida sitä, tehdä yhteistyötä monista eri kansallisuuksista ja kulttuureista tulevien ihmisten kanssa; kykyä sietää maapallon tilaan liittyviä epävarmoja ja ristiriitaisia ennusteita tai toisaalta valtaisaa mainos- ja viihdetulvaa.
Monista peruskoulun kehittämismahdollisuuksista haluan mainita sen, jota pidän tärkeimpänä: yhtenäiskoulut. Yhtenäiskoulussa alakoulun luokille on mahdollista saada sisällöllisesti laadukkaampaa opetusta niin tieto- kuin taitoaineissakin. Toisaalta aineenopettajan pätevyyden hankkineiden luokanopettajien pedagogisesti monipuolinen koulutus tuo varmasti uutta näkemystä yläkoulun opetukseen. Toki näissä asioissa on paljon sovittavaa ja yhteensovitettavaa. Lisäksi oppilaan kasvun seuraaminen ja tukeminen koko kouluajan voidaan helpommin rakentaa katkottomaksi.
Kokonaisuutena näen, että suomalainen peruskoulu monipuolisine opetussuunnitelmineen ja hyvin koulutettuine opettajineen tarjoaa lapsillemme ja nuorillemme erinomaiset eväät kasvaa aikuisiksi, joilla on hyvä itsetunto ja jotka löytävät paikkansa tässä maailmassa. Tällaisen koulun kehittämisen puolesta haluan tehdä töitä nyt ja tulevaisuudessa.
Kommentoinpa heti itseäni.
Nostan kirjoituksessani esille yhtenäiskoulut, mutta tiedän, että niihin ei ole mahdollista tai järkevää siirtyä ainakaan lyhyellä aikavälillä joka puolella. Kokemukseni ovat kuitenkin kannustavia.
Ja jos en mielestäni puutu konkreettisiin asioihin kuten luokkakokoihin, erityisopetukseen tai maahanmuttajien opetukseen, niin totean, että ne ovat kysymyksiä, jotka pitää hoitaa peruskoulussa. Mutta eri puolilla Suomea - tai vaikkapa Pirkanmaata - on hyvin erilaisia haasteita.
Tärkeintä on kuitenkin pitää huolta siitä, että lapsillamme ja nuorillamme on jatkossakin mahdollisuus saada laadukasta koulutusta.
Eve