Suomen lajien uhanalaisuus 2010 –mietintö julkaistiin joulukuun alussa. Sen mukaan eliölajien tilanne on pikemminkin huonontunut kuin parantunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Esimerkiksi Suomen linnuista joka viides on jollain tavalla uhanalainen. Uhanalaiset lajit tai monimuotoisuuden suojelu voivat kuitenkin tuntua hyvin kaukaisilta kysymyksiltä. Eikö suurin osa maailman lajeista eläkin sademetsissä?
Väitän kuitenkin, että luonnon monimuotoisuus on osa arkeamme useammin kuin sitä ajattelemmekaan. Millaista kalaa on tarjolla kalatiskillä ja mitä sieltä ostan? WWF:n kalaoppaan mukaan lohen ostaminen on monimuotoisuuden kannalta huonoin vaihtoehto, mutta sitä on useimmiten tarjolla ja norjalaisen lohen hintakin on alhaalla. Samoja pohdintoja voi tehdä lihan, vihannesten ja hedelmien kanssa.
Toinen läheinen esimerkki on lintujen ruokinta. Se on aktiivista työtä metsiemme pikkulintujen puolesta, kuten myös linnunpönttöjen vieminen metsään. Kesällä pihan tai puutarhan kukat voi suunnitella niin, että ne tarjoavat perhosille mettä pitkin kesää. Metsänhoidossa on monia mahdollisuuksia huomioida monimuotoisuutta, mutta omista toiveistaan täytyy keskustella metsäammattilaisten kanssa.
Laajemmalla tasolla kysymys on mm. seuraavista asioista. Suositaanko teiden pientareella lupiinia vai moninaisten kotimaisten kasvien muodostamia niittyjä? Miten pidetään huoli siitä, että meillä on riittävän moninainen viljelykasvien ja eläinten geenipankki? Ja lopulta, miten säilytetään pohjoisen havumetsävyöhykkeen lajistollinen monimuotoisuus, joka on myös tärkeä hyvinvoinnin lähde: puiden lisäksi marjat, sienet ja metsien eläimet tarjoavat sekä ravintoa että mielihyvää ja rentoutumista miljoonille suomalaisille.
Monimuotoisuus ja siihen vaikuttaminen on siis lähellä. Yksityisen ihmisten lisäksi tarvitaan kuitenkin kuntien ja valtion toimia luontoalueiden säästämisessä. Suunniteltaessa rakentamista ja metsätaloutta taajamien läheisyydessä on syytä huomioida myös luonnonympäristön merkitys asukkaiden hyvinvoinnille. Ympäristöpsykologi Kalevi Korpelan tutkimusten mukaan säännöllinen käyminen läheisessä mielipaikassa käyminen laskee verenpainetta tehokkaammin kuin moni verenpainelääkitys. Tällä mittarilla lähiluonnon hyvinvointiarvot saattavat nousta kansantaloudellisestikin merkittäviksi.
Näin Joulun alla suosittelenkin aivan jokaista määräämään itselleen mielipaikkareseptin – käynnin rakkaassa paikassa vähintään kaksi kertaa viikossa. Niin Joulu syntyy mukavammin ja rauhallisemmin.
Kirjoitus on julkaistu Tyrvään Sanomien Kirjoittajavieras -palstalla 14.12.2010
