Vaaliviikko 12: Työllistämistä ja ruokapolitiikkaa

Viime viikolla vaalikampanjani alkoi työministeri Anni Sinnemäen vierailulla Sastamalaan. Sastamalan työvoiman palvelukeskus on yksi Suomen tehokkaimmista ja työministerikin on jo pitkään halunnut tutustua siihen. Vierailun aikana tuli selväksi, että työllistämiseen ei välttämättä tarvita kovin paljon uusia temppuja, vaan työvoimahallinnon ja kunnan sosiaalistyön hyvää yhteistyötä ja roolien selkeyttämistä. Näiden lisäksi työvoimahallinnossa on kirkastettava omaa tehtävää: työvoiman välittämistä. Näillä periaatteilla ja niistä johdetulla käytännön toimilla on Sastamalassa päästy erittäin hyviin tuloksiin, joista nostan hattua Regina Salkovicille ja Tiina Leppäniemelle.

Työllistymisen tärkeä edellytys on myös toimiva paikallinen toisen asteen koulutus ja ilokseni saatoimme Sastamalssa esitellä sitäkin. Sastamalan Koulutuskuntayhtymän johtaja Antti Lahti esitteli meille pieniä keskeyttämisprosentteja ja suuria tulevaisuuteen luotaavia investointeja. Seuraan koulutuskuntayhtymää läheltä hallituksen varajäsenenä ja olen todella iloinen siitä rohkeasta, lasikattoja kumartelemattomasta työstä, jolla Antti Lahti pitää huolta, että Pirkanmaan laita-alueilla säilyy paikallisia tarpeita palvelevaa toisen asteen koulutusta.

Viikon toinen kohokohta oli Tampereen seudun vihreiden naisten järjestämä ”Puhdasta vai väärennettyä ruokaa” –ilta. Kirjastotalo Metson luentosali 2 täyttyi hyvän ruuan ystävistä, jotka saivat ensin maistella Runsaudensarven ja Luomulaatikon herkkuja ja kuulla näiden yritysten toimintaperiaatteista. Maistiaisten jälkeen kuulimme vielä kasvisravintola Gopalin kokin Mia Muhosen ajatuksia kasvissyönnistä sekä kasvissyöntitapahtuma VegFestin esittelyn.

Kaiken tämän lämmittelyn jälkeen Satu Hassi pureutui turvallisen ruuan lainsäädäntökiemuroihin. Kaikille kuulijoille tuli varmasti selvästi se, kuinka vahvasti kansainvälinen elintarviketeollisuus lobbaa etujaan EU-valmistelun yhteydessä. Heille esim. erilaiset terveysväittämät ovat erittäin tärkeä mainostuskeino ja niinpä niihin liittyvien rajoitusten säätäminen on ollut erittäin vaikeaa.

Kaikki rajoitukset eivät kuitenkaan tule EU:sta, vaan suomalaiset viranomaiset ovat monissa asioissa tiukempia kuin EU-lainsäädäntö vaatii ja vaikeuttavat näin esim. pientuottajien tilannetta. Itse haluan ajaa mahdollisuutta myydä elintarvikkeita tiloilta mahdollisimman laajasti.

Kuulijakunta ja erityisesti kaikki paikalla olleet vihreät naiskansanedustajaehdokkaat olivat sitä mieltä, että makeisveron sijaan meille pitäisi saada sokerivero. Se ohjaisi selkeämmin terveelliseen ravintoon. Nythän esim. makeita keksejä ei veroteta. Yhtä mieltä olimme myös siitä, että sokeriveron tuotolla voitaisiin rahoittaa kotimaisten hedelmien, vihannesten ja kalan arvonlisäverottomuus. Näin syntyisi kaksinkertainen terveysohjaus.

P.S. Luomulaatikko tarjoaa luomukasviksia kotiin kuljetettuna Tampereelle ja lähiseudulle. Karkkuun hankimme niitä useamman perheen kimppana. Yksi isä hakee ostoksemme työmatkan yhteydessä aina perjantaisin.