Reilut ja ympäristöystävälliset hankinnat onnistuvat!

Torstai 25.10.2012 klo 22.51

Hankintalain kiemuroista saa lukea monenlaisia tarinoita. Tänään Tampereen yliopistolla "Globaalia vastuuta reilun kaupan keinoin " -seminaarissa Helsingin yliopiston oikeustieteen professori Niklas Bruunesitteli ympäristö- ja sosiaalilausekkeiden käyttämistä kilpailutuksessa puhtaan juridisesta näkökulmasta.

Hänen viestinsä oli, että erilaisten vaatimusten käyttäminen on mahdollista, kunhan ne liittyvät suoraan kilpailutuksen kohteeseen eivätkä ole mitään tiettyjä ympäristö- tai laatumerkkejä. Merkkien sijaan voidaan käyttää niihin sisältyviä kriteerjä,  kunhan ne vain kirjoitetaan auki. Tämä tarkoittaa, että kilpailutukseen osallistumiseksi ei tarvitse hankkia sertifikaattia, jos voi todentaa kilpailutuksessa mainitut sertifikaatin mukaiset kriteerit muuten.

Seminaarissa esiteltiin myös hankkijoiden avuksi laadittuja työvälineitä. Yksi niistä on työ- ja elinkeinomineisteriön laatima CSR-kompassi, joka auttaa erilaisten sosiaalisten kriteerien käytössä hankinnoissa. Lisäksi esim. Tampereen kaupungin hankintayksikössä on laadittu linkkilistoja eri tuoteryhmien ominaisuuksien vertailun avuksi.

Meidän on siis mahdollista hankkia lähiruokaa, reiluja tuotteita ja ympäristöystävällisiä tuotteita. Ensin on kuitenkin määriteltävä kaupungin strategisella tasolla, mitä haluamme hankkia, jotta kilpailuttajamme tietävät paneutua niihin. Esimerkiksi Sastamala voisi päättää ryhtyä Reilun kaupan kaupungiksi, jolloin sitoutuisimme käyttämään tietyssä määrin Reilun kaupan tuotteita. Demariryhmä on tehnyt tästä erittäin kannatettavan aloitteen.

Tai voisimme strategian tasolla päättää haluavamme käyttää lähiruokaa. Kilpailtuksessa ja keskusteluissa keittiöiden ja osin myös paikallisten tuottajien kanssa päätettäisiin, mikä on realistinen tavoitetaso. Sitten aletaan etsiä käyttökelpoisia kriteereitä ja miettiä sopivia kilpailutuskohteita. Tämä vaatii ammattitaitoa ja joskus jopa halua testata asioita markkinaoikeudessa. Mutta jopa oikeustieteen professori suositteli sellaista käytäntöä asian edistämiseksi.

Joka tapauksessa Sastamalan kaupungin hankintoja tulee linjata vaalien jälkeen valmisteltavassa strategiassa ja kilpailutuksen ammattitaitoon panostaa.

Ylitetään lähiruoan kuluttajakuilu

Torstai 5.4.2012 klo 15.31

Sastamalalaisella Välimaan tilalla kasvatetaan luomunautaa, mutta sitä ei löydä Vammalan keskustan ruokakaupan tiskistä, vaan tamperelaisesta tavaratalosta tai lähiruokaputiikista. Joskus sitä voi myös tilata Tampereen yliopiston luomuruokapiirin tai Luomulaatikon kautta. Tämä on luomu- ja lähiruokaa haluavan maalaisen arkea, ja nyt minulla on nimikin tälle kokemukselle: lähiruoan kuluttajakuilu.

Lähiruoalle on kysyntää. Lähiruoan puolesta kampanjoidaan, osaa tuotteista myydään suoramyyntinä ja osa löytää tiensä herkkukauppojen hyllylle. Moni kuluttaja jää kuitenkin tavoittamatta, kun markkinointi tai logistiikka ei oikein toimi, ja vain melko harvoja tuotteita löytyy markettien hyllyistä.

Ruokapiiritoiminta on aktiivisen ihmisen vaihtoehto lähiruuan hankkimiseksi. Sastamalan ruokapiiri toimii facebookissa sillä periaatteella, että se jolta puuttuu jotain ilmoittaa aikovansa tilata esim. jauhoja suoraan tuottajalta ja tekee tilauksen koko porukalle. Muut sitten hakevat tuotteet tilaajan kotoa. Tämä vaatii aika paljon viitseliäisyyttä, eikä sovellu kovin ison porukan tilausten hoitamiseen.

Pienessä kaupassa kuilun voi ylittää vaikka tuote kerrallaan. Viimeksi tilasin säkin mouhijärveläisiä luomuperunoita tuttuun kyläkauppaan. Lähi- ja luomuruoan kaupan laajenevaa kärkeä ovat nettikaupat, jotka toimittavat tuoreet vihannekset jopa kotiovelle. Sastamalastakin on löytynyt yrittäjä, jonka liikkeestä luomulaatikkonsa voi noutaa kerran viikossa.

Uskon, että ihmisten lähiruoan hankkimista helpottaville palveluille olisi enemmän kysyntää myös Sastamalassa. Kun esim. kuljetuspalveluita ja uusia lähiruokatuotteita kehitettäisiin yhdessä kuluttajien kanssa, ratsastaisimme aivan Suomen maaseudun kehittämishankkeitten aallonharjalla. Sen opin maaliskuussa, kun osallistuin Maaseutuverkoston järjestämään alueelliseen maaseudun tulevaisuustyöpajaan Tampereella.

Kirjoitus on julkaistu vieraskynänä Tyrvään Sanomissa 5.4.2012.

Vaaliviikko 12: Työllistämistä ja ruokapolitiikkaa

Sunnuntai 27.3.2011 klo 23.43 - Eveliina Asikainen

Viime viikolla vaalikampanjani alkoi työministeri Anni Sinnemäen vierailulla Sastamalaan. Sastamalan työvoiman palvelukeskus on yksi Suomen tehokkaimmista ja työministerikin on jo pitkään halunnut tutustua siihen. Vierailun aikana tuli selväksi, että työllistämiseen ei välttämättä tarvita kovin paljon uusia temppuja, vaan työvoimahallinnon ja kunnan sosiaalistyön hyvää yhteistyötä ja roolien selkeyttämistä. Näiden lisäksi työvoimahallinnossa on kirkastettava omaa tehtävää: työvoiman välittämistä. Näillä periaatteilla ja niistä johdetulla käytännön toimilla on Sastamalassa päästy erittäin hyviin tuloksiin, joista nostan hattua Regina Salkovicille ja Tiina Leppäniemelle.

Työllistymisen tärkeä edellytys on myös toimiva paikallinen toisen asteen koulutus ja ilokseni saatoimme Sastamalssa esitellä sitäkin. Sastamalan Koulutuskuntayhtymän johtaja Antti Lahti esitteli meille pieniä keskeyttämisprosentteja ja suuria tulevaisuuteen luotaavia investointeja. Seuraan koulutuskuntayhtymää läheltä hallituksen varajäsenenä ja olen todella iloinen siitä rohkeasta, lasikattoja kumartelemattomasta työstä, jolla Antti Lahti pitää huolta, että Pirkanmaan laita-alueilla säilyy paikallisia tarpeita palvelevaa toisen asteen koulutusta.

Viikon toinen kohokohta oli Tampereen seudun vihreiden naisten järjestämä ”Puhdasta vai väärennettyä ruokaa” –ilta. Kirjastotalo Metson luentosali 2 täyttyi hyvän ruuan ystävistä, jotka saivat ensin maistella Runsaudensarven ja Luomulaatikon herkkuja ja kuulla näiden yritysten toimintaperiaatteista. Maistiaisten jälkeen kuulimme vielä kasvisravintola Gopalin kokin Mia Muhosen ajatuksia kasvissyönnistä sekä kasvissyöntitapahtuma VegFestin esittelyn.

Kaiken tämän lämmittelyn jälkeen Satu Hassi pureutui turvallisen ruuan lainsäädäntökiemuroihin. Kaikille kuulijoille tuli varmasti selvästi se, kuinka vahvasti kansainvälinen elintarviketeollisuus lobbaa etujaan EU-valmistelun yhteydessä. Heille esim. erilaiset terveysväittämät ovat erittäin tärkeä mainostuskeino ja niinpä niihin liittyvien rajoitusten säätäminen on ollut erittäin vaikeaa.

Kaikki rajoitukset eivät kuitenkaan tule EU:sta, vaan suomalaiset viranomaiset ovat monissa asioissa tiukempia kuin EU-lainsäädäntö vaatii ja vaikeuttavat näin esim. pientuottajien tilannetta. Itse haluan ajaa mahdollisuutta myydä elintarvikkeita tiloilta mahdollisimman laajasti.

Kuulijakunta ja erityisesti kaikki paikalla olleet vihreät naiskansanedustajaehdokkaat olivat sitä mieltä, että makeisveron sijaan meille pitäisi saada sokerivero. Se ohjaisi selkeämmin terveelliseen ravintoon. Nythän esim. makeita keksejä ei veroteta. Yhtä mieltä olimme myös siitä, että sokeriveron tuotolla voitaisiin rahoittaa kotimaisten hedelmien, vihannesten ja kalan arvonlisäverottomuus. Näin syntyisi kaksinkertainen terveysohjaus.

P.S. Luomulaatikko tarjoaa luomukasviksia kotiin kuljetettuna Tampereelle ja lähiseudulle. Karkkuun hankimme niitä useamman perheen kimppana. Yksi isä hakee ostoksemme työmatkan yhteydessä aina perjantaisin.

Lähi- ja luomuruokaa Suodenniemelle

Tiistai 22.12.2009 - Eveliina Asikainen

Jätin yhdessä Vihreän Sastamalan valtuustoryhmän kanssa tällaisen aloitteen liittyen ruokahuoltoon Sastamalassa. Ydin on siinä, että aluesairaalan ja vanhuspalvelujen keskittyessä yhteen paikkaan, siellä voidaan tuottaa ruokaa suuressa laitoskeittiössä. Sastamala on kuitenkin niin suuri kunta, ettei ruokaa kannata kuskata joka paikkaan. Esim. Suodenniemen koulussa olisi nyt hyvä tilaisuus kokeilla luomu- ja lähiruuan käyttöä.

Lue lisää »