Sastamalalaisella Välimaan tilalla kasvatetaan luomunautaa, mutta sitä ei löydä Vammalan keskustan ruokakaupan tiskistä, vaan tamperelaisesta tavaratalosta tai lähiruokaputiikista. Joskus sitä voi myös tilata Tampereen yliopiston luomuruokapiirin tai Luomulaatikon kautta. Tämä on luomu- ja lähiruokaa haluavan maalaisen arkea, ja nyt minulla on nimikin tälle kokemukselle: lähiruoan kuluttajakuilu.
Lähiruoalle on kysyntää. Lähiruoan puolesta kampanjoidaan, osaa tuotteista myydään suoramyyntinä ja osa löytää tiensä herkkukauppojen hyllylle. Moni kuluttaja jää kuitenkin tavoittamatta, kun markkinointi tai logistiikka ei oikein toimi, ja vain melko harvoja tuotteita löytyy markettien hyllyistä.
Ruokapiiritoiminta on aktiivisen ihmisen vaihtoehto lähiruuan hankkimiseksi. Sastamalan ruokapiiri toimii facebookissa sillä periaatteella, että se jolta puuttuu jotain ilmoittaa aikovansa tilata esim. jauhoja suoraan tuottajalta ja tekee tilauksen koko porukalle. Muut sitten hakevat tuotteet tilaajan kotoa. Tämä vaatii aika paljon viitseliäisyyttä, eikä sovellu kovin ison porukan tilausten hoitamiseen.
Pienessä kaupassa kuilun voi ylittää vaikka tuote kerrallaan. Viimeksi tilasin säkin mouhijärveläisiä luomuperunoita tuttuun kyläkauppaan. Lähi- ja luomuruoan kaupan laajenevaa kärkeä ovat nettikaupat, jotka toimittavat tuoreet vihannekset jopa kotiovelle. Sastamalastakin on löytynyt yrittäjä, jonka liikkeestä luomulaatikkonsa voi noutaa kerran viikossa.
Uskon, että ihmisten lähiruoan hankkimista helpottaville palveluille olisi enemmän kysyntää myös Sastamalassa. Kun esim. kuljetuspalveluita ja uusia lähiruokatuotteita kehitettäisiin yhdessä kuluttajien kanssa, ratsastaisimme aivan Suomen maaseudun kehittämishankkeitten aallonharjalla. Sen opin maaliskuussa, kun osallistuin Maaseutuverkoston järjestämään alueelliseen maaseudun tulevaisuustyöpajaan Tampereella.
Kirjoitus on julkaistu vieraskynänä Tyrvään Sanomissa 5.4.2012.
