Ylitetään lähiruoan kuluttajakuilu

Torstai 5.4.2012 klo 15.31

Sastamalalaisella Välimaan tilalla kasvatetaan luomunautaa, mutta sitä ei löydä Vammalan keskustan ruokakaupan tiskistä, vaan tamperelaisesta tavaratalosta tai lähiruokaputiikista. Joskus sitä voi myös tilata Tampereen yliopiston luomuruokapiirin tai Luomulaatikon kautta. Tämä on luomu- ja lähiruokaa haluavan maalaisen arkea, ja nyt minulla on nimikin tälle kokemukselle: lähiruoan kuluttajakuilu.

Lähiruoalle on kysyntää. Lähiruoan puolesta kampanjoidaan, osaa tuotteista myydään suoramyyntinä ja osa löytää tiensä herkkukauppojen hyllylle. Moni kuluttaja jää kuitenkin tavoittamatta, kun markkinointi tai logistiikka ei oikein toimi, ja vain melko harvoja tuotteita löytyy markettien hyllyistä.

Ruokapiiritoiminta on aktiivisen ihmisen vaihtoehto lähiruuan hankkimiseksi. Sastamalan ruokapiiri toimii facebookissa sillä periaatteella, että se jolta puuttuu jotain ilmoittaa aikovansa tilata esim. jauhoja suoraan tuottajalta ja tekee tilauksen koko porukalle. Muut sitten hakevat tuotteet tilaajan kotoa. Tämä vaatii aika paljon viitseliäisyyttä, eikä sovellu kovin ison porukan tilausten hoitamiseen.

Pienessä kaupassa kuilun voi ylittää vaikka tuote kerrallaan. Viimeksi tilasin säkin mouhijärveläisiä luomuperunoita tuttuun kyläkauppaan. Lähi- ja luomuruoan kaupan laajenevaa kärkeä ovat nettikaupat, jotka toimittavat tuoreet vihannekset jopa kotiovelle. Sastamalastakin on löytynyt yrittäjä, jonka liikkeestä luomulaatikkonsa voi noutaa kerran viikossa.

Uskon, että ihmisten lähiruoan hankkimista helpottaville palveluille olisi enemmän kysyntää myös Sastamalassa. Kun esim. kuljetuspalveluita ja uusia lähiruokatuotteita kehitettäisiin yhdessä kuluttajien kanssa, ratsastaisimme aivan Suomen maaseudun kehittämishankkeitten aallonharjalla. Sen opin maaliskuussa, kun osallistuin Maaseutuverkoston järjestämään alueelliseen maaseudun tulevaisuustyöpajaan Tampereella.

Kirjoitus on julkaistu vieraskynänä Tyrvään Sanomissa 5.4.2012.

Even askelet maalaistytöstä vihreäksi vaikuttajaksi

Torstai 3.3.2011 klo 0.03 - Eveliina Asikainen

Syntymäpäiväni iltana yksi fb-kaverini kommentoi kampanjaani, energisyyttäni ym. "Eve on tullut äitiinsä". Totta onkin, että Elli on aina ollut ennakkoluuloton maailmanmuuttaja ja että poliittinen aktiivisuus on peräisin kotoa, mutta miten suurehkon eteläsavolaisen maatalon tyttärestä tuli luonnonsuojelija ja vihreä kansanedustajaehdokas?

Monien tärkeiden arvojen lähtökohdat ovat kotona. Yksi niistä on suvaitsevaisuus. Kun äiti piti kehitysvammaisten kerhoa, me lapset olimme mukana. Kotona kävi vieraita monista maista: heinäpellolla saattoi olla joskus saksalainen diakonissa, algerialainen tuttavuus nuoruuden peukalokyytirundilta Euroopassa tai sitten amerikkalainen vaihto-oppilas.

Toinen tärkeä arvo oli poliittinen aktiivisuus. Molemmat vanhempani olivat keskustalaisia tai oikeasti maalaisliittolaisia. Isä kertoi lähettäneensä Veikko Vennamolle "Vihan hedelmät", kun Suomen Pientalonpoikien Puolue perustettiin. Ja uskon häntä. Isä-Eero jäi usein äidin vilkkauden varjoon, mutta nuorena miehenä hän oli liian kiivas noustakseen korkealle paikallispolitiikassa.

Tästä kaikesta huolimatta meistä lapsista ei tehty vesaisia tai keskustanuoria, kuten maan tapa oli. Isän kertoman mukaan hän oli sanonut jäsenyyden kauppaajalle: Päättäkööt itse, yhdestä tulee varmaan vihreä, yhdestä sosiaalidemokraatti ja yhdestä pientalonpoika". Ennustus on osunut oikeaan ainakin yhdessä tapauksessa. Joka tapauksessa meitä kannustettiin ajattelemaan itse. Isän kanssa ne ensimmäiset luonnonsuojeluväittelytkin tuli käytyä.

Mutta miten sitten Luonto-Liitto ja Vihreät? Koulun luontokerho vain vei mukanaan. Erinomainen biologian opettaja kannusti lähtemään Luonto-Liiton kerhonohjaajakurssille ja siitä se lähti. Luontoleireille, 1980-luvun puolivälin metsäkiertueelle, biologian ja metsätieteen opintoihin Joensuuhun, suojelemaan Kolia, perustamaan Joensuun yliopiston ympäristöryhmää ja ensimmäistä kertaa kansanedustajaehdokkaaksi Joensuussa 1991. Tuohon viimeksi mainittuun minut houkutteli Pohjois-Karjalan vihreitten voimanainen Marjo Hämäläinen.

Vihreä ura olisi voinut katketa helpostikin, kun muutin aivan toiselle puolelle maata Vammalan Karkkuun. Vaan ei, muutin varmasti koko kaupungin vihertävimpään kylään ja pian löysin itseni Tyrvään Seudun vihreiden perustavasta kokouksesta. Ellin ennakkoluulottomuus ja luottamus kykyyn saada aikaan muutoksia ja Eeron kanssa aloitettu argumentaatio opettelu ovat olleet kovassa käytössä täällä Pirkanmaan ja Satakunnan rajoilla. Yksi niistä käytiin menestyksellisesti korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Rautaveden kansallismaisema suojeltiin rakentamiselta.

Vihreänä poliitikkona ja luonnonsuojelijana koen edukseni sen, että yhä edelleen olen vahvasti sidoksissa maaseutuun ja maatalouteen. Veljeni viljelee kotitilaa - luomuna - ja sielunmaisemassani kuljen ruispellon halki kohti Valkjärven rannalla nököttävää savusaunaa.

MTK:n paneelissa Ikaalisissa

Sunnuntai 31.10.2010 klo 9.16 - Eveliina Asikainen

Eilen osallistuin MTK-Pirkanmaan useiden tuottajajärjestöjen paneeliin Ikaalisten kylpylän Wanhassa Ravintolassa. Tapahtumassa päätettiin satokautta syöden ja tanssien sekä esiteltiin tuottajille kansanedustajaehdokkaita paneelin muodossa.

Meitä ehdokkaita oli paikalla seitsemän. Kokoomus ja Keskusta olivat saaneet kaksi osallistujaa,lisäksi edustajat demareista, perussuomalaisista ja siis vihreistä. Paneelia johti MTK-Pirkanaman toiminnanjohtaja Visa Merikoski erinomaisen jämäkästi, mutta samalla viihdyttävästi.

Näkemyserot maaseutumyönteisten ehdokkaiden välillä eivät olleet kovin suuria. Mutta toisaalta monet maatalousyrittäjien toimeentuloon liittyvät kysymykset osoittautuivat monimutkaisiksi  jopa istuvan kansanedustajan mielestä.

Yksi tällainen koko EU tukijärjestelmän monimutkaisuus sekä erityisesti EU-tukien tukivyöhykeraja, joka kulkee 62 leveyspiirin kohdalla. Itse olen sitä mieltä, että olisi koko EU:n etu, jos tukijärjestelmä saataisiin yksinkertaisemmaksi. Toisaalta nykyisellä paikaatitetoteknologialla on varmasti mahdollista tehdä paljon hienovaraisempaa tukien kohdennusta. Tilan tuotantokykyyn vaikuttaa huomattavasti esim. lämpösumma, josta on todella tarkkaa tietoa. Muita maatalouteen liiittyviä ajatuksiani löydätä täältä.

Oma kärkeni maaseutupolitiikassa on säilyttää maaseutu elävänä - niin ihmisten kuin luonnon näkökulmasta - ja taata palvelut myös maaseudun ihmisille. Illan tuloksena olimme kuitenkin huomattavan yksimielisiä siitä, että Suomesta ja Pirkanmaalta löytyy monenlaista ja monien erilaisten kehityssuuntien alla olevaa maaseutua. Niinpä tarvitaan myön monenlaista maaseutupolitiikkaa.Siitä voit lukea lisää täältä. 

Ja illan aikana onnistuin esittelemään osallistujille asiantuntevan aidon vihreän maalaisen, joka on mm. seurannut läheltä kotitilansa tuotantosuuntien muutoksia, kokenut sukupolvenvaihdoksen. Tämä oli suoraa palautetta pöytäseurasta...Tanssimaan en kuitenkaan jäänyt.

 

Tervetuloa uudet kyläkauppiaat!

Lauantai 21.3.2009 - Eveliina Asikainen

Sain perjantaina mystisen tekstiviestin, jossa kehotettiin käymään karkku.net -sivuilla ja kurkistamaan alareunaa. Ja sieltä selvisi, että kyläkaupallemme tulee uudet vetäjät ensi syksynä.

Ystäväni Tuija-Leena ja Leena ovat päättäneet ryhtyä kyläkauppiaiksi. Tomerat ja mukavat naiset täyttävät varmaan monen naapurin pitkäaikaisen odotuksen. Olemme jo jonkin aikaa tienneet, että vanha kauppiaspari haluaisi luopua liikkeestä, mutta uuden kyläkauppiaan löytäminen ei tänä market-kulttuurin aikana ole mitenkään helppoa.

Tuntemattomille ihmisille tulo kauppiaaksi uuteen kylään olisi melkoinen riski, mutta nyt kun kauppaa ryhtyy hoitamaan kaksi jo hyvin tunnettua kylätoiminnassa kunnostautunutta naista, niin asetelma on aivan toinen. Usksallan luvata, että asiakaskunta on valmiina ja luottamus kauppanaisiin erinomainen. Itse olen ollut sekä asiakkaana Tuija-Leenan sisustusliikkeessä että mukana Leenan pitkälti pyörittämässä joulukahvilassa. Molemmissa tilanteissa homma on toiminut ja kumppanuudesta tullut jatkuva.

Mielenkiintoista kauppiasnaistemme valinnoissa on myös se, että he ryhtyvät itsenäisiksi kauppiaiksi uuteen M-ketjuun. Tälläkin tavalla he ovat murtamassa markettien ja suurten kauppaketjujen asetelmaa. Nostan hattua tälle uusien kyläkauppiaiden kansalaisrohkeudelle ja maaseudun yrittäjäaktivismille ja lupaan varmasti käyttää kyläkaupan palveluita entistäkin aktiivisemmin.

Tuskin maltan odottaa syyskuuta…