Vierasblogi : Liikkuva äänestäjä

Perjantai 7.1.2011 klo 14.49 - Harri Helin

Olen asunut elämäni aikana Ikaalisten lisäksi Valkeakoskella, Tampereella, Lopella ja Enontekiöllä. Tätä kautta minua voi pitää varsin liikkuvana äänestäjänä.  

Poliittisessa kielenkäytössä liikkuvalla äänestäjällä tarkoitetaan kuitenkin yleensä muuta. Senkin määritelmän ehdot täytän. Olen vuosien myötä äänestänyt usean eri puolueen ehdokkaita, sitoutumattomia ehdokkaita, puolueettomia ehdokkaita, väliin henkilöitä, väliin puolueita. 

Kouluneuvostovaaleissa 70-luvun puolivälissä äänestin yleisdemareita, joka tarkoitti SDP:n ja SKDL:n vaaliliittoa. Syynä äänestyspäätökseeni ei niinkään ollut näiden puolueiden hyvyys vaan ennemminkin toisten ehdokkaitten huonous. Koulun pahimmat pölvästit olivat vastapuolen ehdokkaina. Vaaliohjelman väsäämisen sijaan he vain nimittelivät muita ihmisiä. Sen sijaan toiset vaativat koulun vessoihin ovia ja voikkatunnin jälkeen mahdollisuutta käydä suihkussa. Kouluni leimattiin vaalituloksen mukaan Pirkanmaan vasemmistolaisimmaksi.

Ekoissa kunnallisvaaleissani äänestin kokoomuslaista ehdokasta. En todellakaan äänestänyt Kokoomusta vaan fiksua kaveria, jonka tunsin elokuvakerhoista ja muista aktiviteeteista. Äänestin ehdottomasti henkilöä, en puoluetta. 

Vaali vaalilta tilanne muuttui huonommaksi. En nimittäin halunnut, että ääneni menee hukkaan. Sen takia en enää voinut äänestää parasta ehdokasta vaan oli pakko alkaa pelata eräänlaista pudotuspeliä, jotta lopputulos ei olisi aivan kauhea. 

Yksissä presidentinvaaleissa piti ensin äänestää ruotsalaisten ehdokasta, jotta keskustan aivan hirveä ehdokas ei pääsisi toiselle kierrokselle. Toisella kierroksella piti äänestää demareitten ehdokasta, jottei ruotsalaisten aivan kamala ehdokas tule valituksi. Moni tuttuni teki samoin. Olimme kuin sopulilauma, joka ensimmäisellä ja toisella kierroksella juoksi vähiten pahan ehdokkaan perässä. Parhaalla ehdokkaalla kun ei ollut mahdollisuutta tulla valituksi. Tätäkin kautta lukeudun liikkuviin äänestäjiin, toteaisi politiikan tutkija. Taikka sitten taitaviin taktikoijiin. Taikka poliittisiin pelureihin. Määrittelijästä riippuen. 

Toissa presidentinvaaleissa piti äänestää ensimmäisellä kierroksella keskustan ehdokasta, koska hän oli varteenotettavista ehdokkaista vähiten huono. Toisella kierroksella piti äänestää kokoomuksen ehdokasta, koska sitä kautta pääsi napauttamaan demareitten ylimielimielistä, vihaista ja huonosti käyttäytyvää ehdokasta. Tämä siitäkin huolimatta, että minulla ja demareitten tällä ehdokkaalla oli varmaan paljon enemmän yhteistä kuin minulla ja kokoomuksen kyseisellä ehdokkaalla. 

Olen äänestänyt eri paikkakunnilla. Olen äänestänyt parasta henkilöä. Olen äänestänyt henkilöä, jolla pudottaa huonoin ehdokas pois. Olen äänestänyt vähiten huonoa ehdokasta. Ja viimeksi äänestin vähiten vastenmielistä ehdokasta. Kuinkahan alas voin vajota tässä äänestyskäyttäytymisessä? 

Nyt on joka tapauksessa eduskuntavaalit. Kun äänestän niissä, niin kenet yllä olevasta listasta valitsen? Tärkeintä on joka tapauksessa äänestää. Ettei käy kuten Simo Salmiselle Politiikkalaulussa: ”Kyllä kunnanvaalit meillä meni ihan poskelleen, kun se serkkupojan oteääni hukku postissa ja minä äänettä jäin…” 

Tätä nykyä matkustan seutulipulla Ikaalinen-Tampere väliä 22 500 kilometriä vuodessa. Sitä kautta minua voi edelleen pitää varsin liikkuvana äänestäjänä. Tosiasiassa olen jo pitkään tiennyt, että näissä vaaleissa äänestän sastamalalaista naista.

Harri Helin

Kirjoittaja on entinen tamperelainen ympäristöaktiivi, joka on ikaalilaistunut ja virkamiesmäistynyt.