Mihin soitat, jos soitat kotiin?

Sunnuntai 21.2.2016 klo 13.41

Vieläkö muistat ajan, jolloin perheellä oli yksi puhelinnumero? Soitettiin Virtasille, Mikkoloille tai Kemppaisille. Pidettiin usein yhteyttä perheisiin, ei henkilöihin. Puhelimeen vastattiinkin usein tyyliin "Asikaisilla, Eveliina puhelimessa".

Meidän keittiössä on yhä lankapuhelin. Ensin perustelin sen olemassa oloa sillä, että kun lapsi vastaa lankanumerosta, tiedän hänen olevan kotona. Lisäksi sekä omat lapset että heidän kaverinsa joutuivat harjoittelemaan kunnollista puhelinkäyttäytymistä, kun puhelimeen vastasi aikuinen ja piti pyytää sitä lasta puhelimeen, jonka kanssa halusi puhua. Nyt, kun kaikki lapset ovat vähintään yläkoulussa, lankapuhelimen säilyttämiselle on löytynyt uusia hyviä syitä.

Yksi syy on se, että nuorison puhelimet ovat kyllä koko ajan päällä, mutta he eivät vastaa niihin. Puhelin on äänettömällä jossain taskun pohjalla tai sitten pelin pelaamiseen keskitytään niin innokkaasti, ettei viitsitä vastata. Keittiössä lujaa soiva lankapuhelin herättää kuitenkin huomion ja äiti tai isä saa esimerkiksi helposti katsauksen ruokatilanteeseen. Ja pätee tämä toisinaan perheen aikuisiinkin. Meidänkin puhelimet saattavat olla äänettömällä ja tavoittamattomissa.

Tärkein syy on se, että lankapuhelin todellakin perheen puhelin. Tämän tajusin syksyn aikana, kun esikoinen alkoi soittaa intistä kotiin. Hän soitti poikkeuksetta lankanumeroon. Tärkeintä oli saada yhteys johonkin perheenjäseneen. Asiat voi yhtä hyvin puhua, isän, äidin kuin pikkuveljien kanssa, mutta jonkun kanssa olisi kiva jutella.

On siis tarpeen voida soittaa kotiin – ei kellekään henkilölle erityisesti, vaan kotiin. Tai vastaavasti toisinaan haluaisi soittaa jollekulle johonkin perheeseen ihan vain kuulumisia kysyäkseen, mutta ei oikein tiedä kenelle soittaisi. Oikeastaan sillä ei ole siinä tilanteessa edes väliä. Silloin olisi kätevää, jos voisi soittaa perheen numeroon. Meillä se on lankapuhelinnumero niin kauan kuin mahdollista. Ja myöhemminkin meillä on jokin kiinteä puhelin keittiössä.

Joku voi pitää tätä pelkkänä nostalgiana, mutta minusta on tärkeä miettiä sitä, miten puhelinkulttuurin yksityistyminen vaikuttaa arkeen ja perheeseen.  Jokainen voi sitten tehdä omat valintansa siitä, millaista puhelinkulttuuria edistää.

2 kommenttia . Avainsanat: lankapuhelin, perhe

Vaihtoehtoja äitiyden ja työelämän yhteensovittamiseen

Maanantai 7.3.2011 klo 20.13 - Eveliina Asikainen

Naistenpäivänä on hyvä hetki kääntää katse perheen ja työelämän yhteensovittamiseen. Itse menin kunkin lapsen jälkeen töihin, kun nuorin lapsi oli ehtinyt noin vuoden ikään. Lapset menivät kunnalliseen päivähoitoon kylämme päiväkotiin tai ryhmikseen. Olemme olleet onnekkaita, sillä henkilökunta on suurimmaksi osaksi pysynyt samana lastemme päivähoitoajan. On herttaista, kun teinipoika moikkaa hoitajaansa ja päinvastoin.

Vaikka olen toiminut näin, iloitsen siitä, että myös lasten hoitaminen kotona on mahdollista. Vaihtoehdot eivät kuitenkaan ole taloudellisesti ollenkaan tasavertaisia, ja niin koti- kuin työäitiyteen liittyy turhan vahvoja arvolatauksia.

Vihreiden tavoittelema perustulo helpottaisi monien lapsiperheiden tilannetta ja toisi perheiden talouteen lisää ennustettavuutta ja turvallisuutta. Se antaisi perheille edellytyksiä toteuttaa joustavia työaikaratkaisuja elämäntilanteensa ja etenkin lasten tarpeiden mukaan. Tämän mahdollistamiseksi kunnissa tulee olla tarjolla monenlaista päivähoitoa: päiväkoteja, perhepäivähoitoa ja kerhotoimintaa - myös eripituisille päivähoitotarpeille. Valitettavasti esim. Tampereella on juuri vähennetty perheille tarjottavia hoitopäivävaihtoehtoja.

Työn ja vanhemmuuden yhteensovittaminen ei lopu lasten tullessa kouluikään, vaan pikemminkin muuttuu vaativammaksi. Oma työni on mahdollistanut joustavan työskentelyn kotona ja myös mies on pystynyt joustamaan työajoissa. Lisäksi iltapäiväkerho on helpottanut ajan käytön suunnittelua. Lasten harrastukset määräävät monien iltojen ohjelman, mutta onneksi kuljetuksiin on järjestynyt kimppakyytejä.

Vihreät haluavat lisää jouston mahdollisuuksia lapsiperheiden vanhempien työaikoihin. Työelämässä tarvitaan myös sellaisia muutoksia, jotka kannustavat huolehtimaan parisuhteen ja lasten hyvinvoinnista – ei työriippuvuuteen. Perheessämme on nyt päästy sellaiseen vaiheeseen, jossa lapset kannustavat isää ja äitiä viettämään aikaa kahden kesken.

Äitiydellä ja työllä voi olla monenlaisia merkityksiä naisen elämässä, ja ne täytyy pystyä yhdistämään niin, että koko perhe – mutta erityisesti nainen – voi hyvin. Hyvää naistenpäivää kaikille meille!

1 kommentti . Avainsanat: naisten päivä, työelämä, äitiys, perheiden hyvinvointi