Monimuotoisuuden suojelu tarvitsee luonnonharrastajia jatkossakin

Lauantai 13.11.2010 klo 12.57 - Eveliina Asikainen

Olen menossa tänään Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen 40-vuotisjuhliin. Oma roolini on olla perheessä se, joka mahdollistaa aktiivisen lintuharrastamisen sekä aina silloin tällöin saa harrastavan aikuisen jakamaan harrastustaan myös perheelle. Tunnen myös sen verran lintuja , että voin aina välillä raportoida jotain kotona.

Aktiivista harrastajaa ja lintujärjestöaktiivia seuraamalla olen vakuuttunut luonnonharrastajien ja luonnonharrastusjärjestöjen merkittävästä roolista monimuotoisuuden suojelussa. Lintuharrastuksen esitteleminen bongauksena ja henkilökohtaisten pinnojen listoina koskettaa vain hyvin kevyesti harrastuksen monipuolisuutta ja merkitystä.

Monimuotoisuuden suojelu perustuu  siihen, että luonto ja siinä tapahtuvat muutokset tunnetaan. Havainnointi on tähän tarvittavaa tiukkaa perustyötä. Lajiryhmästä riippuen harrastajat tekevät jopa 90% kaikista havainnoista. Havainnoin lisäksi he toimittavat niistä katsauksia, kirjoittavat artikkeleja, joita julkaistaan lintuyhdistysten omissa lehdissä ja ylläpitävät tietokantoja. Osin omin voimin osin kansallisten tietokantojen rinnalla. Vapaaehtoistyön määrää on mahdoton laskea, mutta aktiivinen harrastaja käyttää helposti helposti satoja, jopa 1000 tuntia vuodessa.

Harrastajien havainnot ovat siis kansallisen luontotiedon perusta. Esimerkiksi kansalliset lintuatlakset on Suomessa toteutettu pääasiassa harrastajien työnä. Havainnointi on myös monipuolista ja osin metodisesti säänneltyä tulosten vertailtavuuden takaamiseksi. On esim. atlaslinjaa alkukesän varhaisaamuina, yölaulajaretkiä kesäöissä ja talvilintulaskentareittiä sekä tietenkin niitä lukemattomia staijausaamuja.

Jo jonkin aikaa on puhuttu siitä, että luonnonharrastajakunta ”ukkoutuu”. Siksipä ainakin jokaisen luonnonharrastajaisän olisi hyvä muistaa myös ne retket, joilla tärkeintä on osoittaa yksi tai kaksi uutta lajia lapselle omassa pihassa, puistossa, lähimetsässä tai järven rannalla. Huomaamisen ja havainnoinnin oppiminen on tärkeintä luonnonharrastuksessa, ja siitä voi syntyä se kipinä lapsen harrastukseen. Ja ottakaa lapsianne tai koko perheitänne mukaan erilaisille yleisöretkille. Näin autetaan luonnonharrastajien säilymistä tärkeänä monimuotoisuuden suojelun voimavarana jatkossakin.

Hyvää isänpäivää kaikille luonnonharrastajille!

P.S. Meidän perheessä on saanut retkeillä yksin ja yhdessä, aivan sopivasti.