Pitkän päivän iltana

Tutkimuksen ja opetuksen sekatyöläiselle, joka on vielä perheenäiti harmaa ja vetinen marraskuun päivä voi olla yhtä suurta seikkailua.

Aamulla karkasin kotoa ennen kuin kukaan oli herännyt. Olin lähdössä aamupäiväksi Tampereen ammattikorkeakoulun metsätalousinsinööri opiskelijoiden kanssa maisemanhoidon retkeilylle klo 8.15 TAMKista. Ainoa juna, jolla ehdin ajoissa, lähti Karkusta 6.18; suuri kiitos VR:lle, että se pysähtyy kylässämme.

Olin siis reilusti ajoissa Tampereella ja suuntasimme työmaan pikkubussilla (minä ratissa) kohti Sääksmäen Rapolanharjua. Siellä Olli Soininen Museovirastosta esitteli mielenkiintoisesti ja monipuolisesti muinaismuiston ja kansallismaiseman hoitoa. Puhe risteili arkeologian, paikallishistorian, jääkauden jälkeisten järven pintojen sekä erilaisten luonnon käytön tavoitteiden yhteensovittamisen välillä niin hienosti, että edes märkä ja tuulinen marraskuun päivä ei voinut sitä pilata.

Vauhdikkaan työmaalounaan jälkeen jatkoin ulkoilua. Teen väitöskirjatyötäni varten haastatteluja hervantalaisten suhteesta lähiluontoonsa. Nämä haastattelut tehdään kävellen haastateltaville tärkeissä paikoissa. Tänään iltapäivällä löysin itseni tarpomasta umpihangessa ihmettelemästä palanutta laavua Ison Virolaisen rannalla Vuoreksessa. Tutkimustyö voi olla tutkimusretkeilyä - eikä välttämättä tarvitse edes lähteä kauas.

Julkisilla kulkuneuvoilla matkustamiseen liittyvä jännitys tiivistyi siihen, ehdinkö seikkailultani klo 16.15 kohti Poria lähtevään junaan. Aikataulujen jumalat olivat puolellani ja ehdin…

…sitten alkoikin äidin ilta. Mies tuli autolla juna-asemalle. Hän lähti viettämään iltaa Tampereelle, minä kyydissä olevien lasten kanssa sählyharjoituksiin ja kauppaan. Näihin asioihin Pirkanmaan reunalla tarvitsee autoa.

Kotona olimme puoli kahdeksalta. Esikoinen tuli samaan aikaan yhden kaverinsa synttäreiltä. Näin hänet silloin ensimmäisen kerran koko päivänä. Illan pari tuntia yhdessä vietimme syöden ja katsellen Tartu mikkiin -ohjelmaa. Välillä äiti sai laulaa mukana, välillä ei. Ja lasten nukahdettua päivä jatkui sitten näissä merkeissä.

Tällaisena iltana tunnen, että stressin sietoni ja aikataulujen järjestelemiskykyni on varmasti kansanedustajatasoa : )