Touhua, rauhaa ja ihmisiä

Torstai 22.12.2011 klo 8.47

Lapsiperheen joulunalus on touhotuksen ja rauhan vuorottelua. Ja nautin siitä. Välillä kaikki perheenjäsenet touhuavat keittiössä, kun tekeillä on kolme erilais

ta piparkakkuteosta. Piparkakkutalon muuttuminen teokseksi alkoi meillä noin 10 vuotta sitten. Sen jälkeen on syntynyt laivaa, veturia, fokkeria ja ties mitä. Pitkään me vanhemmat kokosimme näitä keskenämme, mutta parina viime vuonna lapset ovat tehneet omia talojaan. Niinpä keskimmäisen ensin tekemä mökki matkasi mummulaan. Sen jälkeen on syntynyt vielä esikoisen tiipii, keskimmäisen huussi ja isän sauna. Piparihässäkkä on meillä sitä oikeaa Joulun yhdessä tekemistä.

Mutta häsellyksen lisäksi nautin siitä, että saan olla välillä aivan rauhassa tekemässä kaikessa rauhassa salaisia yllätyksiä perheenjäsenille ja ystäville: usein silloin, kun muut jo nukkuvat. Pienten harkittujen lahjojen paketointi ajatuksella ilahduttaa itseä ja uskoakseni myös saajaa. Lahjojen hankkiminen onkin minulle ajatusten kohdistamista saajaan, hänen elämäntilanteensa ja kiinnostuksenkohteidensa miettimistä, ihmisen kanssa olemista ainakin ajatuksissa.

Kolmanneksi nautin ihmisten kanssa olemisesta. Jo valmistelujen keskellä on ihanaa rauhoittua välillä tapaamaan ystäviä ja naapureita. Neljäs adventti vierähti melkein kokonaan näin. Keittiössä oli valmistelut ihan kesken, mutta mitä siitä.

Touhu, rauha ja ihmiset. Niistä minun on minun Jouluni tehty.

 

P.S. Ja selvästikin keittiö on joulunajan tärkein paikka ;)

Eve Pirkanmaan kampanja-avauksessa: kestävät valinnat yksinkertaisiksi, suomalaista luontoa suojeltava Suomessa

Lauantai 12.2.2011 klo 19.51 - Eveliina Asikainen

Tänään avattiin Pirkanmaan Vihreiden eduskuntavaalikampanja Tampereella Finlaysonin alueella. Paikalla oli lähes kaikki ehdokkaamme sekä runsaasti muuta väkeä. Pirkanmaalla on parempi ehdokaslista kuin koskaan ja avauksessa pidetyt ehdokkaiden puheet käsittelivät monipuolisesti yhteiskunnassamme tällä hetkellä tärkeitä kysymyksiä. Oma puheenvuoroni käsitteli kampanjani keskeistä teemaa kuluttamisen vähentämistä ja luonnosta huolehtimista.

Ekologisesti kestävä elämäntapa tarkoittaa muutoksia jokaisen arkipäivässä, mutta on turha vaatia, että suurin osa meistä tekisi niitä vapaaehtoisesti. Siksi olen sitä mieltä, että poliitikkojen tehtävä on tehdä kestävät ja terveyttä edistävät arkiset valinnat mahdollisimman helpoiksi ja yksinkertaisiksi.

Meidän perheemme on päättänyt tulla maaseudulla toimeen yhdellä autolla, mutta se vaatii monenlaisia joustoja ja järjestelyjä. Ajan yhden auton politiikkaa: sellaista yhdyskuntarakennetta ja julkista liikennettä, jossa yhä useamman perheen on mahdollista tehdä tämä valinta. Lähes kaikki käyttämämme kasvikset ovat luomua. Tämä on mahdollista, kun löytyi kimppa, josta yksi perhe käy viikoittain noutamassa muiden tilaukset Luomulaatikosta. Asumme sen verran kaukana Tampereelta, että kotiinkuljetus ei tänne asti toimi. Kuitenkin toivoisin, että lähikauppani luomukasvis- ja –jauhovalikoima olisi sellainen, että hankinnat voisi tehdä sieltä ja hinnat sellaiset, etteivät ne karsisi ostajia. Näihin asioihin haluan vaikuttaa kansanedustajana.

Toinen minulle tärkeä asia on suomalainen luonto ja suomalaisten mahdollisuus käyttää sitä. Suomalaisen luonnon monimuotoisuutta voi suojella vain Suomessa. Mm. suot ovat hiilivarastojen lisäksi maapallon mittakaavassa ainutlaatuisia ekosysteemejä. Myös petoeläimet ovat osa suomalaista luontoa ja meidän velvollisuutemme on mm. puuttua salametsästykseen. Suomalaisen luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi meidän on tehtävä luonnon suojelu tai maisemien vuokraaminen virkistyskäyttöön mahdollisimman helpoksi ja kannattavaksi vaihtoehdoksi metsänomistajille. Tämä vaatii myös metsäammattilaisten kouluttamista niin, että he osaavat tarjota metsänomistajille erilaisia suojeluvaihtoehtoja.

Suomalaisten on jatkossakin saatava nauttia kansallispuistoista ja jokamiehenoikeuksista. Siksi Metsähallituksen luonnonsuojelu- ja virkistyspalvelujen rahoitusta on nostettava ja maa- ja metsätalousmaa pidettävä kiinteistöveron ulkopuolella. Kaupungeissa on maankäytön ratkaisuilla huolehdittava siitä, että asukkaat pääsevät mahdollisimman helposti nauttimaan lähiluonnosta, jota toivottavasti jätetään sopivasti hoitamatta, niin että luonnon villeys ja lajirikkaus pääsee kukoistamaan myös kaupungissa.

Nämä ovat luontoon liittyviä erityistavoitteitani, osana yleisesti erinomaisia vihreitä arvoja.

Even vuosi 2010

Perjantai 31.12.2010 klo 9.44 - Eveliina Asikainen

Muistelenpa kerrankin vuotta näin viimeisenä päivänä. Vuonna 2010 uutisoitiin paljon sääilmiöistä: pakkasesta, helteistä, myrskyistä  ja niillä on osuutensa minunkin vuodessani. Salama osui  Puumalassa Heinämäkeen polttaen koko talon. Karkussa kotia pommittivat suurimmillaan kananmunan kokoiset rakeet, mutta säästyimme suuremmilta vahingoilta. Puumalassakin alkavat uuden talon suunnitelmat olla nyt valmiit, mutta ainakin minun sydämessäni asuu yhä haikeus, kun ajattelen Heinämäkeä.

 

Alkuvuodesta ajattelin, että tämän vuosi olisi väitöskirjan loppuunsaattamisen vuosi. No ei se ihan niin mennyt, mutta työ on edistynyt lähemmäksi lankojen päättelyä. Ja syy tähän on tietysti se, että en malta olla opettamatta, enkä toisaalta raski ottaa kovin paljon aikaa perheeltäkään. Opettamisen ilo syntyy vuorovaikutuksesta ja opiskelijoiden innosta, tutkimuksen taas hitaasta oivaltamisesta ja omasta oppimisesta sekä kollegoilta saatavasta palautteesta etenkin erilaisissa seminaareissa ja konferensseissa. Tieteen puolella väitöskirjakäsikirjoituksen lisäksi yksi käsikirjoitus odottaa kirjan toimituksen etenemistä ja yksi lehden julkaisemista.

 

Perhe-elämää hallitsee kolmen nuoren pojan harrastusten hoitaminen. Kahdeksanatoista viikonloppuna on ollut sählyturnaus, harjoituksia kahdella pojalla yhteensä neljänä tai viitenä iltana viikossa. Sulan maan aikana on taas ollut jalkapalloa kolmella pojalla kaksi tai kolme kertaa viikossa. Kun tähän rytmiin lisää kaupunginhallituksen ja miehen lintuharrastuksen, niin arjen järjestelykyvyt, ongelmanratkaisu ja kaikkien perheenjäsenten joustavuus nousevat tärkeiksi ominaisuuksiksi. Ajoittaisesta stressistä huolimatta nautin tästä(kin) elämänvaiheesta. Lapset ovat omatoimisia, kannustavat meitä vanhempia ottamaan välillä omaa aikaa ja tekevät kotitöitäkin. Perheen murrosikäinenkään ei vaikuta olevan sieltä pahimmasta päästä.

 

Politiikassa työskentely kaupunginhallituksessa vie toisaalta  sisälle keskusteluihin, toisaalta saattaa välillä näkemään valmisteltavien päätösten monitahoisuuden ja ongelmallisen kytkeytymisen muihin päätöksiin. Kun samanaikaisesti näkee, että päätös on tehtävä ja että sitä ei ole valmisteltu tarpeeksi hyvin tai että siitä ei voi tulla hyvä, tulee turhautunut olo. Ei tätä usein tapahdu, mutta sittenkin yritän vaikuttaa yhä parempaan valmisteluun.

 

Myös voimattomuus estää huonoja päätöksiä harmittaa. Viimeksi niin kävi budjettivaltuustossa. Yksin yritin palauttaa Kirjan Sastamalassa informaatikon palkkkarahoja budjettiin, mutta en onnistunut. Samalla tultiin päättäneeksi kirjastojen aukioloaikojen lyhentämisestä, josta edes yksikään virkamies ei maininnut, kun asiasta käytiin keskustelua. Ja kunnassamme on kuitenkin linjattu, että päätösten vaikutuksia arvioidaan. Mitkä ovat pääkirjaston lauantaisulkemisen vaikutukset?

 

Ilon hetkiä politiikassa ovat ne, joissa on onnistunut vaikuttamaan. Suurin ehkä oli Kukkurin kaavan lopullinen kumoutuminen Korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Siinäkin toki harmitti se, että ratkaisu täytyi hakea tuolta saakka. Myös valtuustoaloitteiden tekeminen yhdessä hyvän ryhmämme kanssa tuo politiikan tekoon iloa. Tänä vuonna ryhmämme teki kolme hyvin valmisteltua aloitetta: aloitteet lapsiperheiden palvelutarpeiden ja –toiveiden kartoittamisesta, sopimusperusteisen nuohousjärjestelmän kokeilusta ja Ritajärven alueen rauhoittamisesta Metso-suojelualueena. Näistä nuohousaloite vaikutti Kiikan ja Keikyän alueella riitautuneen asian nopeaan ratkaisemiseen.

 

Jo vuoden alkupuolella päätin olla käytettävissä kansanedustajaehdokkaaksi ja Pirkanmaan vihreä liitto nimesi minut. Olen Pirkanmaan vihreän listan maalaisin ehdokas ja jos tulen valituksi niin muistan olla koko Pirkanmaan vihreä ääni Arkadianmäellä. Muistakaa äänestää!

Kaupunkiluonnosta nauttimaan

Tiistai 20.7.2010 - Eveliina Asikainen

Maalla on helppo ajatella luonnon alkavan kotiovelta, mutta niin se on kaupungissakin. Eräs Hervannassa haastattelemani asukas sanoi luonnon olevan tuulen henkäys ja tataren verso asvaltin raossa. Kysymys on pitkälti taidosta nähdä luonto ja nauttia siitä kaupungissa. Mutta kaupunkilaisella ei myöskään ole kovin paljon mahdolliuuuksia toimia kaupunkiluonnossa aktiivsesti.

Tänä kesänä Hesari julkaisee pääkirjoitussivullaan 10 kirjoituksen sarjan ihmisten kaupungista. Minä ja Suomen ympäristökeskuksen tutkija Maija Faehnle kirjoitimme siinä eilen kaupunkilaisten osallistumismahdollisuuksista.

Olemme vakuuttuneita siitä, että kun asukkaille annetaan tilaa muokata kaupunkiluontoa arjessa ja toimia siellä, he myös tuntevat kaupungin enemmän omakseen ja haluavat pitää huolta siitä. Kirjoituksemme toinen tärkeä teema on maahanmuuttajien kotouttaminen suomalaisiin puistoihin, toreille ja ylipäätänsä kaupunkitilaan. Muualta tulleelle ei ole välttämättä ollenkaan selvää, millainen toiminta on hyväksyttävää ja sallittua, missä voi oleilla, mistä kulkea jne. Ja silloin jää helposti neljän seinän sisään.

Koko Hesarin kirjoitus löytyy täältä.

Jo loppuu kylmä tammikuu

Sunnuntai 31.1.2010 - Eveliina Asikainen

Pakkasta, lunta ja luonnon kaunetta enemmän kuin vuosiin. Olen nauttinut hiihdosta ja potkukelkkailusta (säännöllisesti junalla joka aamu), mutta myös oppinut pukeutumaan kunnolla ja päivittellyt työhuoneen vetoisuutta. Lopputulema säästä on kuitenkin myönteinen, sillä pidän oikeista talvista.

Tammikuu on ollut myös hyvä työkuukausi, kun kunnallispolitiikka ei ole vielä suuremmin rasittanut. Yksi hallituksen kokous, jossa lähivuosien talous oli toki tärkeässä roolissa on toki pidetty. Muut luottamustehtäviin liittyvät tilaisuudet ovat olleet Saspen 5-vuotisjuhlat ja elinkeino- ja työllisyysstrategian seminaari. Molemmissa kuulin ajankohtaisia puheita. Saspen juhlissa kävin myös mielenkiintoista keskustelua vanhustenhuollosta ja iloitsin Tyrwäkkäiden showsta.

Hyvä työkuukausi tarkoittaa sitä, että lukeminen ja kirjoittaminen on ollut mielekästä ja tuottavaa. Olen pitänyt yhden esitelmän valmiista tutkimuksesta ja kolme luentoa opiskelijoille ympäristöpolitiikan luonnontieteellisestä taustasta. Ja viimeksi perjantaina tutkimusseminaarissa sain hyvää palautetta analyysistani: “käsitteellinen apparaattisi on toimiva!”.Hakemustakin on tehty ja TAMKissa olen käynyt muutaman kerran opettamassa metsätalousinsinöörejä. Ja sittenkin koen olleeni läsnä perheelleni.

Ja on tämä tietysti ollut ensimmäinen täysipainoinen fb-kuukauteni, joka huipentui vanhnan fb:n kautta löydetyn naapurin tapaamiseen eilen salibandyturnauksessa Tampereen Kaukajärvellä. Ilo oli molemminpuoleinen ja kannustimme pelaajia innolla, vaikka lapsemme olivatkin eri joukkueissa. Tammikuun viikonlopuista kolme on itse asiassa mennyt jollain tavoin sählyn merkeissä, ja sama tahti jatkuu helmikuussa. Mutta sehän sitä lasten ja perheen kanssa olemista on - ihan niin kuin pyykkääminen ja kokkaaminenkin ja ne kaikki muut arjen asiat.

Hyvästi 2009 - tervetuloa 2010

Torstai 31.12.2009 - Eveliina Asikainen

Minä ja sosiaalinen media

Tiistai 29.12.2009 - Eveliina Asikainen

Tervetuloa uudet kyläkauppiaat!

Lauantai 21.3.2009 - Eveliina Asikainen

Sain perjantaina mystisen tekstiviestin, jossa kehotettiin käymään karkku.net -sivuilla ja kurkistamaan alareunaa. Ja sieltä selvisi, että kyläkaupallemme tulee uudet vetäjät ensi syksynä.

Ystäväni Tuija-Leena ja Leena ovat päättäneet ryhtyä kyläkauppiaiksi. Tomerat ja mukavat naiset täyttävät varmaan monen naapurin pitkäaikaisen odotuksen. Olemme jo jonkin aikaa tienneet, että vanha kauppiaspari haluaisi luopua liikkeestä, mutta uuden kyläkauppiaan löytäminen ei tänä market-kulttuurin aikana ole mitenkään helppoa.

Tuntemattomille ihmisille tulo kauppiaaksi uuteen kylään olisi melkoinen riski, mutta nyt kun kauppaa ryhtyy hoitamaan kaksi jo hyvin tunnettua kylätoiminnassa kunnostautunutta naista, niin asetelma on aivan toinen. Usksallan luvata, että asiakaskunta on valmiina ja luottamus kauppanaisiin erinomainen. Itse olen ollut sekä asiakkaana Tuija-Leenan sisustusliikkeessä että mukana Leenan pitkälti pyörittämässä joulukahvilassa. Molemmissa tilanteissa homma on toiminut ja kumppanuudesta tullut jatkuva.

Mielenkiintoista kauppiasnaistemme valinnoissa on myös se, että he ryhtyvät itsenäisiksi kauppiaiksi uuteen M-ketjuun. Tälläkin tavalla he ovat murtamassa markettien ja suurten kauppaketjujen asetelmaa. Nostan hattua tälle uusien kyläkauppiaiden kansalaisrohkeudelle ja maaseudun yrittäjäaktivismille ja lupaan varmasti käyttää kyläkaupan palveluita entistäkin aktiivisemmin.

Tuskin maltan odottaa syyskuuta…

Yhden auton politiikka

Maanantai 22.9.2008 - Eveliina Asikainen

Tässä kannanottoni autottomana päivänä

Kävin kesällä rutiinikäynnillä tutun terveydenhoitajan luona. Hän avasi keskustelun kysymällä: ”Tulitko taas pyörällä?” Vastasin myöntävästi ja hän kehui reippauttani, olihan pyörämatka sentään 15 kilometriä ja olin tullut paikalle jo aamukahdeksaksi.

Tuo arkinen tapahtuma kuvaa hyvin sitä, mitä vain yhteen autoon sitoutuminen tarkoittaa maalla asuvalle lapsiperheelle. Täytyy olla joustava, kekseliäs, viitseliäs ja hyväkuntoinen. Arjen sujumiseksi on opittava lukemaan aikatauluja, järjestämään kimppakyytejä ja perheen menoja sekä tarvittaessa pyöräilemään päästäkseen paikalle. Suuren osan arkisesta politiikan toteuttamisesta, kuten ilmastoteoista yleensäkin tekee äiti.

Meidän perheessä yhden auton politiikkaa on harjoitettu noin 13 vuotta – sitä ennen ei ollut yhtäkään auto. Arkisten päätösten lisäksi politiikassa pysyminen on vaatinut suurempia strategisia linjauksia, joista tärkein on asunnon sijainti suhteessa työpaikkoihin. Ratkaisumme oli hankkia koti läheltä toisen työpaikkaa ja samalla läheltä julkisia kulkuneuvoja. Niin tulimme muuttaneeksi Karkkuun, kylään Pori – Tampere –radan varrella. Oma työpaikkani oli pitkään Karkussa, mutta nyttemmin käyn Tampereella, jonne pääsen junalla reilussa puolessa tunnissa. Toimivien junayhteyksien ansiosta meidän ei tarvinnut muuttaa asuinpaikkaa tai politiikkaa työpaikan vaihdoksen myötä.

Toinen elämänalue, jolla olemme joutuneet tekemään monenlaisia valintoja vuosien varrella ovat harrastukset. Omat harrastukset on vielä helppo sovittaa kylän tarjontaan, mutta kolmen lapsen kanssa joutuu väistämättä tekemään valintoja, kun yrittää minimoida lasten viemisen kauempana tapahtuviin harrastuksiin. Näissä tilanteissa kimppakyydit ja yhteistyö vanhempien kesken ovat suuri voimavara. Välillä lapsilta on myös jäänyt joku harrastuskerta väliin, kun autolla on ollut muuta käyttöä.

Naapureita seuratessa huomaan, että olemme yhdellä autollamme todella harvinainen lapsiperhe. Enkä yhtään ihmettele naapureita, sillä suuri osa palveluista on tälläkin seudulla rakennettu autolla liikkumisen varaan. Yhdyskunta- ja palvelurakenne suorastaan ajaa ihmisiä autoriippuvuuteen, kun kaupat keskittyvät suurmyymälöihin ja neuvoloita lakkautetaan sivukyliltä. Toisesta autosta luopuminen vaatisi yhden auton politiikkaa myös kunnilta ja valtiolta: joukkoliikenteen ja kyläkauppojen tukemista, riittävän tiivistä yhdyskuntarakennetta ja lähipalvelujen säilyttämistä. Toki autoverotuksellakin voitaisiin tehdä jotain, mutta nuo ensin mainitut keinot parantaisivat ihmisten elämän laatua myös monella muulla tavalla.

Autoriippuvaista yhdyskuntarakennetta ja sen vaihtoehtoja tutkitaan muuten Teknillisen korkeakoulun ja Suomen ympäristökeskuksen yhteisprojektissa. Lisätietoja löytyy osoitteesta http://www.tkk.fi/Yksikot/YTK/tutkimus/autoriippuvuus/

Tämä kirjoitus on julkaistu myös nettilehti Galileissa.

Pitkän päivän iltana

Tiistai 7.11.2006 - Eveliina Asikainen