Rata on mahdollisuus Sastamalassa ja muualla Pirkanmaalla

Maanantai 8.10.2012 klo 21.52

Junarata täytyy hyödyntää paremmin Sastamalan suunnittelussa ja Pirkanmaalla.

Olen kirjoittanut omista näkemyksistäni yksityiskohtaisesti vaaliblogiini.

Pirkanmaan Vihreä Liitto esittää tuoreessa kannanotossaan nelivaiheisen mallin raideliikenteen ottamiseksi maakunnan liikenteen kehittämisen strategiaksi.

Mitä mieltä sinä olet?

Hyvästi 8:13 Karkusta

Sunnuntai 30.10.2011 klo 22.45

Olen asunut Karkussa vuodesta 1995. Koko ajan olen kulkenut junalla, ja vaikka aikataulut ovat muuttuneetkin, niin aamulla on aina varmasti päässyt hieman kasin jälkeen Tampereelle. Minulle ja monelle muullekin tuo on ollut erinomainen työmatkavuoro. Ysiksi on ehtinyt Tampereelle oikein hyvin.

Perjantaina nousin näillä näkymin viimeisen kerran 8:13 -junaan. Aikataulujen muuttuessa junia menee kuuden ja seiskan jälkeen, vaan ei kasilta, ja sitten Intercity yhdeksän maissa. Tässä on toinen aikataulu-uudistuksen kukkanen. Ennen seiskan juna oli IC ja sillä siis pääsi ilman vaihtoa Helsinkiin niin kansanedustajat kuin muutkin kokouksiin menijät. Perillä oli ennen kymmentä. Mutta nyt siis Satakunnan edustajat pääsevät suoralla yhteydellä pääkaupunkiin vasta kahdeksitoista.

Vuorojen puolesta on kerätty addressia, mutta eihän päätetty asia muutu. Intercityn aikataulumuutoksen syyksi on kerrottu se, että pääradalle ei aamulla mahdu junia. Toisen junan aikataulu lienee sitten sidottu IC-aikataulun muutokseen. Jos näin on, niin tässä yksi syy lisää ajaa sitä kolmatta raidetta Helsingin ja Tampereen välille. Onhan hullua, että Tampereen länsipuolelta työmatkojaan tekevien ihmisten mahdollisuudet käyttää junaa määräytyvät Helsinki-Tampere -välin ruuhkien mukaan.

P.S. Vielä perjantai-aamuna yksi nokialta kyytiin noussut rouva vetosi minua yrittämään vaikuttaa jotenkin tähän asiaan. "Kun kuljet tällä niin usein, ja ole muutenkin aktiivinen."

Metsäopen syksyä

Sunnuntai 18.9.2011 klo 23.10 - Eveliina Asikainen

Elokuun alussa sivutöistäni tuli päätoimi. Ainakin tämä lukuvuosi menee TAMKissa tulevia metsätalousinsinöörejä ja kansainvälisiä ympäristöinsinöörejä opettaessa. Homma ei ole täysin uutta, mutta päätoimisena vastuu on suurempi kuin sivutoimisella keikkailijalla.

Metsätaloudessa lukuvuosi alkaa aiemmin kuin muissa koulutusohjelmassa. Toisen vuoden opiskelijoiden kanssa tutkailimme metsäluonnnon arvokkaitten elinympäristöjen kasvillisuutta ja rakennepiirteitä elokuun puolivälissä. Ensin retkeilimme yhdessä, sitten opiskelijat määrittivät elinympäristöjä, rajasivat niitä sekä arvioivat luonnonhoidon laadun onnistumista  hakkutyömailla. Pari viikkoa meni tiiviisti maastossa.

Ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kanssa aloitin työt elokuun viimeisinä päivinä. TAMKin metsätalouden koulutusohjelman pedagoginen ydin on ongelmaperusteinen oppiminen (PBL). Opiskelijoiden ensimmäisellä ammattiaineiden opintojaksolla -  Metsä kasvupaikkana - sitä toteutetaan Kaupin Tuomikallion ympäristössä olevan tutkimusalueen avulla. Opiskelijoiden ensimmäinen tehtävä oli kuvioida tutkimusalue kartan ja ilmakuvan avulla sekä maastossa kulkiessa. Myöhemmin alueen kuvioita käytetään erilaisiin määritystehtäviin.

Olemme kulkeneet tutkimusalueen ympärillä sekä Hervannan Suolijärven maastoissa opiskelemassa metsätyyppejä, maalajeja ja kasveja. Keskiviikkona opiskelijoiden tehtävänä oli määrittää maalaji ja metsätyyppi tutkimusalueen kuvioilta. Huomenna sitten selviää, kuinka he ovat tehtävässä onnistuneet. Viikolla metsä- ja suotyyppien tuntemusta täydennetään vielä Hämeenkankaallaa ja Oriveden Lakkasuolla.

Metsäopena olen siis päässyt maastoon melkein joka päivä kuukauden ajan. Siitä tykkään, samoin kuin siitä, että saan maastossa vastata opiskelijoiden kysymyksiin. Maasto-opetus vaatii itseltä taitoa huomata erilaisia piirteitä, olivat ne sitten kasveja, maaston muotoja tai metsikön ominaisuuksia.

Toivon myös välittäväni tuon uteliaisuuden ja taidon huomata myös opiskelijoilleni. Olen aina iloinen, kun joku tulee kysymään jonkin kasvin nimeä tai sitä, mihin kiinnitän huomiota kun määritän jotain. Toivon, että onnistun sytyttämään opiskelijoissani kiinnostuksen metsän kokonaisuuteen – auttamaan heitä näkemään metsän puilta.

Vaaliviikko 12: Työllistämistä ja ruokapolitiikkaa

Sunnuntai 27.3.2011 klo 23.43 - Eveliina Asikainen

Viime viikolla vaalikampanjani alkoi työministeri Anni Sinnemäen vierailulla Sastamalaan. Sastamalan työvoiman palvelukeskus on yksi Suomen tehokkaimmista ja työministerikin on jo pitkään halunnut tutustua siihen. Vierailun aikana tuli selväksi, että työllistämiseen ei välttämättä tarvita kovin paljon uusia temppuja, vaan työvoimahallinnon ja kunnan sosiaalistyön hyvää yhteistyötä ja roolien selkeyttämistä. Näiden lisäksi työvoimahallinnossa on kirkastettava omaa tehtävää: työvoiman välittämistä. Näillä periaatteilla ja niistä johdetulla käytännön toimilla on Sastamalassa päästy erittäin hyviin tuloksiin, joista nostan hattua Regina Salkovicille ja Tiina Leppäniemelle.

Työllistymisen tärkeä edellytys on myös toimiva paikallinen toisen asteen koulutus ja ilokseni saatoimme Sastamalssa esitellä sitäkin. Sastamalan Koulutuskuntayhtymän johtaja Antti Lahti esitteli meille pieniä keskeyttämisprosentteja ja suuria tulevaisuuteen luotaavia investointeja. Seuraan koulutuskuntayhtymää läheltä hallituksen varajäsenenä ja olen todella iloinen siitä rohkeasta, lasikattoja kumartelemattomasta työstä, jolla Antti Lahti pitää huolta, että Pirkanmaan laita-alueilla säilyy paikallisia tarpeita palvelevaa toisen asteen koulutusta.

Viikon toinen kohokohta oli Tampereen seudun vihreiden naisten järjestämä ”Puhdasta vai väärennettyä ruokaa” –ilta. Kirjastotalo Metson luentosali 2 täyttyi hyvän ruuan ystävistä, jotka saivat ensin maistella Runsaudensarven ja Luomulaatikon herkkuja ja kuulla näiden yritysten toimintaperiaatteista. Maistiaisten jälkeen kuulimme vielä kasvisravintola Gopalin kokin Mia Muhosen ajatuksia kasvissyönnistä sekä kasvissyöntitapahtuma VegFestin esittelyn.

Kaiken tämän lämmittelyn jälkeen Satu Hassi pureutui turvallisen ruuan lainsäädäntökiemuroihin. Kaikille kuulijoille tuli varmasti selvästi se, kuinka vahvasti kansainvälinen elintarviketeollisuus lobbaa etujaan EU-valmistelun yhteydessä. Heille esim. erilaiset terveysväittämät ovat erittäin tärkeä mainostuskeino ja niinpä niihin liittyvien rajoitusten säätäminen on ollut erittäin vaikeaa.

Kaikki rajoitukset eivät kuitenkaan tule EU:sta, vaan suomalaiset viranomaiset ovat monissa asioissa tiukempia kuin EU-lainsäädäntö vaatii ja vaikeuttavat näin esim. pientuottajien tilannetta. Itse haluan ajaa mahdollisuutta myydä elintarvikkeita tiloilta mahdollisimman laajasti.

Kuulijakunta ja erityisesti kaikki paikalla olleet vihreät naiskansanedustajaehdokkaat olivat sitä mieltä, että makeisveron sijaan meille pitäisi saada sokerivero. Se ohjaisi selkeämmin terveelliseen ravintoon. Nythän esim. makeita keksejä ei veroteta. Yhtä mieltä olimme myös siitä, että sokeriveron tuotolla voitaisiin rahoittaa kotimaisten hedelmien, vihannesten ja kalan arvonlisäverottomuus. Näin syntyisi kaksinkertainen terveysohjaus.

P.S. Luomulaatikko tarjoaa luomukasviksia kotiin kuljetettuna Tampereelle ja lähiseudulle. Karkkuun hankimme niitä useamman perheen kimppana. Yksi isä hakee ostoksemme työmatkan yhteydessä aina perjantaisin.

Vaihtoehtoja äitiyden ja työelämän yhteensovittamiseen

Maanantai 7.3.2011 klo 20.13 - Eveliina Asikainen

Naistenpäivänä on hyvä hetki kääntää katse perheen ja työelämän yhteensovittamiseen. Itse menin kunkin lapsen jälkeen töihin, kun nuorin lapsi oli ehtinyt noin vuoden ikään. Lapset menivät kunnalliseen päivähoitoon kylämme päiväkotiin tai ryhmikseen. Olemme olleet onnekkaita, sillä henkilökunta on suurimmaksi osaksi pysynyt samana lastemme päivähoitoajan. On herttaista, kun teinipoika moikkaa hoitajaansa ja päinvastoin.

Vaikka olen toiminut näin, iloitsen siitä, että myös lasten hoitaminen kotona on mahdollista. Vaihtoehdot eivät kuitenkaan ole taloudellisesti ollenkaan tasavertaisia, ja niin koti- kuin työäitiyteen liittyy turhan vahvoja arvolatauksia.

Vihreiden tavoittelema perustulo helpottaisi monien lapsiperheiden tilannetta ja toisi perheiden talouteen lisää ennustettavuutta ja turvallisuutta. Se antaisi perheille edellytyksiä toteuttaa joustavia työaikaratkaisuja elämäntilanteensa ja etenkin lasten tarpeiden mukaan. Tämän mahdollistamiseksi kunnissa tulee olla tarjolla monenlaista päivähoitoa: päiväkoteja, perhepäivähoitoa ja kerhotoimintaa - myös eripituisille päivähoitotarpeille. Valitettavasti esim. Tampereella on juuri vähennetty perheille tarjottavia hoitopäivävaihtoehtoja.

Työn ja vanhemmuuden yhteensovittaminen ei lopu lasten tullessa kouluikään, vaan pikemminkin muuttuu vaativammaksi. Oma työni on mahdollistanut joustavan työskentelyn kotona ja myös mies on pystynyt joustamaan työajoissa. Lisäksi iltapäiväkerho on helpottanut ajan käytön suunnittelua. Lasten harrastukset määräävät monien iltojen ohjelman, mutta onneksi kuljetuksiin on järjestynyt kimppakyytejä.

Vihreät haluavat lisää jouston mahdollisuuksia lapsiperheiden vanhempien työaikoihin. Työelämässä tarvitaan myös sellaisia muutoksia, jotka kannustavat huolehtimaan parisuhteen ja lasten hyvinvoinnista – ei työriippuvuuteen. Perheessämme on nyt päästy sellaiseen vaiheeseen, jossa lapset kannustavat isää ja äitiä viettämään aikaa kahden kesken.

Äitiydellä ja työllä voi olla monenlaisia merkityksiä naisen elämässä, ja ne täytyy pystyä yhdistämään niin, että koko perhe – mutta erityisesti nainen – voi hyvin. Hyvää naistenpäivää kaikille meille!

Synnytysosastosta vetovoimatekijä -kirjoitus Tyrvään Sanomissa 23.10.2008

Torstai 23.10.2008 - Eveliina Asikainen & Riitta Lehtioksa

Pitkän päivän iltana

Tiistai 7.11.2006 - Eveliina Asikainen