Kokoustusta kesäyössä

Vanhusten palveluiden ja ruokahuollon kysymykset olivat suhteellisen monimutkaisia ja kauaskantoisia ja sisälsivät erilaisia periaattellisiakin kysymyksiä. Mutta suurin ongelma taisi olla sittenkin se, että näissä asioissa maailman muuttumisen nopeutta on vaikea uskoa. Nyt kun vanhusten määrän kasvu on suunnilleen räjähtänyt silmille, on yleisesti hyväksytyksi palvelurakennetavoitteeksi otettu mahdollisimman pitkään kotona asuminen ja sitten tehostettu palveluasuminen. Samalla suljetaan silmät siltä, että jotain muutakin voisi olla. Ryhmätyyppistä omaishoitoa… vertaistukea… en tiedä mitä kaikkea, mutta suunnitelman yksisilmäisyys arvelutti, vaikka sitä kannatinkin.

Ruokahuollossa on vähän sama. Keskitetäänsairaalan terveyskeskuksen ja vanhusten palveluasumisen ruokahuolto, OK. Mutta mitä muuta, kuinka paljon ja millä tavalla. Ja alla painaa sairaalan ja terveyskeskuksen remonttitarpeet, joiden vuoksi päätöksiä ei “voinut” lykätä. No, onneksi valmistelun aikana pari paikkaa saatiin irroitettua etäisen sijainnin vuoksi, mutta kokonaisuutena tuntui, että valmistelijat eivät uskaltaneet heittäytyä missään valmistelun vaiheessa avoimeen keskusteluun, kun pelkäsivät vaarantavansa koko hankkeen, ja sehän provosoi epäilijöitä. Tätä käsitellessä äänestettiin myöhäisen yöhetken vuoksi turhaan asiasta, jonka olisimme varmaan pirteämmillä aivoilla ymmärtäneet lisäykseksi päätökseen.

Koulukeskustelua käytiin joskus yhden jälkeen. Kerrattiin asemia - tuotiin esille eri hallintokuntien keskinäisen toiminnan välisiä epäloogisuuksia ja tuotiin esille sellaisiakin seikkoja, jotka saivat minut lopulta äänestämään tyhjää. Tuli sellainen olo, että valmistelu hallituksessa jossa istun, ei sittenkään mennyt ensimmäisellä kerralla ihan niin kuin piti, mutta että nyt on liian myöhäistä. Ratkaisut syksyä varten tehty, ilmassa tietoa yllättävästä ahtaudesta yhdessä eskarissa…tunsin itseni väsyneeksi kunnallispoliitikoksi - ja todellakin äänestin tyhjää. Eräs kolleega sanoi, että se on vastuunoton pakoilua, mutta nyt se oli hämmennyksen ilmaus kesäyössä.

Lyhyemmät kokoukset olisivat ehdottomasti kaikkien etu. Nyt jäi varmasti monta asiallista ja rakentavaa puheenvuoroa käyttämättä, kun osa halusi vain päästä pois. Ja jotkut taas puhuivat asiasta ja asian vierestä - niin kuin aina. Ei tehty selkeitä päätösehdotuksia vaan kaarreltiin. Ilmassa oli myös sitä, että kaikki eivät olleet pitkää listaa sisäistäneet, enkä sitä ollenkaan ihmettele.