Minna Santaojan vierasblogi: Jätteen massapoltto pitää yllä kestämätöntä kulutusta

Suomen ympäristökeskus julkaisi 12.4. katsauksen Suomen ympäristön tilasta. Raportin pääviesti oli että monet ympäristöasiat on saatu paremmin haltuun, mutta suurissa kysymyksissä ollaan edelleen kestämättömällä tiellä. Itämeren tilassa on kohennettavaa, ilmasto- ja energiapolitiikassa samoin. Luonnon monimuotoisuuden hupenemista ei ole onnistuttu pysäyttämään. Katsauksessa painotetaan kaiken taustalla olevaa luonnonvarojen kestämätöntä kulutusta. Ennen kaikkea tarvitaan energian ja luonnonvarojen kulutuksen vähentämistä.

Kestävä kulutus kytkeytyy jätehuoltoratkaisuihin. Vuodelle 2016 asetetun tavoitteen mukaisesti jätemäärän tulisi pienentyä ja jätteen hyödyntämisen materiaalina tai energiana tulisi lisääntyä huomattavasti nykyisestä – nimenomaan tässä järjestyksessä. Pirkanmaan jätehuolto ja Tampereen sähkölaitos suunnittelevat Tampereelle jätteenpolttolaitosta Tammervoiman hyötyvoimala -nimellä. Hankkeen ympäristövaikutusten arviointi (YVA) on käynnissä ja selostuksesta voi jättää mielipiteitä Pirkanmaan ELY-keskukselle 29.4. saakka.

Tampereelle suunnitellussa jätteenpolttolaitoksessa poltettaisi pääosin kotitalouksista, julkisesta  ja yksityisestä palvelutoiminnasta sekä kaupan ja teollisuuden aloilta peräisin olevaa jätettä. Tammervoiman hankkeen keskeisin ongelma on että sitä perustellaan lähtemällä liikkeelle jätehierarkian häntäpäästä, jätteen energiahyödyntämisestä, ja hierarkiassa ylempänä olevat jätteen määrän vähentäminen ja materiaalikierrätys ohitetaan. Jätepolitiikkaa toimeenpannaan hankevetoisesti eikä sijaa keskustelulle valinnoista tunnu olevan.

Hankkeen YVA-selostuksessa todetaan polttolaitoksen toteuttamisen edellytyksenä olevan, että varmistetaan jätepolttoaineen saatavuus ja tuotettavan sähkön ja lämmön kaupaksi saanti riittävän pitkäksi aikaa. Tämä lähtökohta on räikeässä ristiriidassa jätehierarkian kanssa sillä se ei millään tavoin kannusta jätteen määrän vähentämiseen. Polttolaitos toteuttamalla hirttäydyttäisi tuottamaan tietty määrä jätettä sen tarpeisiin. Lähtökohta ei tarjoa minkäänlaista kannustinta energiansäästöön ja kulutuksen vähentämiseen.

Valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa esitetyn arvion mukaan yhdyskuntajätteen polttokapasiteetin tarve vuonna 2016 olisi 700 000 – 750 000 tonnia vuodessa. Kesään 2009 mennessä käynnistyneiden jätteenpolttolaitosten kapasiteetti on yhteensä 300 000 tonnia jätettä vuodessa, ja uusien suunnitteilla tai jo rakenteilla olevien polttolaitosten (Vaasa, Vantaa, Riihimäki, Lahti) kapasiteetiksi arvioidaan yhteensä noin 620 000 tonnia vuodessa. Yhteen laskettuna toteutunut ja suunniteltu jätteenpolttokapasiteetti on siis 920 000 tonnia vuodessa, eli reilusti yli valtakunnallisessa jätesuunitelmassa arvioidun tarpeen. Miksi ollaan tietoisesti rakentamassa ylikapasiteettia jätteenpolttoon ja millä ihmeen logiikalla tämä tukee kestävää kulutusta?

Tammervoiman jätteenpolttolaitos olisi niin sanottu massapolttolaitos. Pirkanmaalla ei ole tarkoitus alkaa keräämään erikseen energiajätettä, vaan polttoon ohjattaisi kuivajäte eli sekajäte, ns. ”tavalliset roskapussit”. Vilkaisu taloyhtiön roskikseen riittää kertomaan että kotitalousjätteiden lajittelussa on parantamisen varaa. Mikäli kotitalouksissa lajitellaan huolellisesti hyötyjätejakeet (lasi, metalli, paperi, kartonki), biojäte ja ongelma- yms. erityisjätteet, jää kuivajätteeseen muovipakkauksia ja mahdollisesti likaantuneita elintarvikepakkauksia (kartonki). Huolellisesti lajiteltaessa kotitalouksien kuivajäte on melko tasalaatuista. Syntypaikkalajittelun tehostamiseen on panostettava ja muovin materiaalikierrätyksen mahdollisuuksia selvitettävä sen sijaan että ryhdytään massapolttoon.

Mikäli jätteen energiahyödyntämiseen ryhdytään, olisi massapolttoa parempi ratkaisu rinnakkaispoltto, jossa jätettä poltettaisi muun polttoaineen rinnalla. Suurin hyöty rinnakkaispoltosta olisi jätepolitiikalle saatava joustovara. Tällöin ei olisi tarvetta sitoutua tietyn jätemäärän toimittamiseen polttolaitokselle, vaan järjestelmää olisi mahdollista muuttaa ja kehittää. Jätteen määrää voitaisiin tosissaan yrittää vähentää ja kierrätystä lisätä ilman pelkoa, että voimalaitoksen vähenevien toimitusmäärien takia joudutaan vaikeuksiin. Lassila & Tikanojan kehitysjohtaja Mikko Talolan Aamulehdessä 3.4.2011 olleen mielipiteen mukaan iso hyöty olisi myös investointien vähentyminen jopa kymmenesosaan verrattuna jätteen massapolttovaihtoehtoon.

Jätteenpoltto olisi vain näennäisratkaisu nykyisiin jäteongelmiin, ja lisäksi se tuottaa uusia. Jätteet eivät poltettaessa suinkaan katoa savuna ilmaan, vaan poltossa syntyy merkittäviä määriä ongelmajätteeksi luokiteltavaa tuhkaa. Osa jätteen energiasta saataisi talteen, mutta materiaali olisi menetetty. Kun mukaan lasketaan jätteen kuljetus, on polton perusteena käytetty ilmastohyötykin kyseenalainen. Kaatopaikkojen metaani on joka tapauksessa kerättävä talteen, ja sen hyödyntämiseksi suunniteltu biokaasulaitos Tarastenjärvelle on kannatettava hanke.

Jätteen vähentämisen ja materiaalihyötykäytön ”nollavaihtoehto” koostuu monista suurista ja pienistä ratkaisuista eri politiikan ja elämän alueilla. Se on siksi polttoa monimutkaisempi ja ehkä lyhyellä tähtäimellä myös kalliimpi tie. Onkin katsottava pidemmälle, kestävään tulevaisuuteen.

Minna Santaoja

Ympäristöpolitiikan tutkija, Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin ja Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksen hallituksen jäsen