Puutarhakarkulaisest kuriin!

Lauantai 13.7.2013 klo 16.36

Olen suvaitsevainen ihminen, myös suhteessa kasveihin. On kuitenkin muutamia tulokaslajeja, joiden kohdalla mittani täyttyy. Niitä en aio päästää leviämään omaan pihaani lainkaan ja teen parhaani, jotta ne saadaan hävitettyä lähiympäristöstä.

Ne ovat jättiputki, lupiini ja jättipalsami: haitallisia vieraslajeja tai tuttavallisemmin puutarhakarkulaisia, joiden leviäminen Suomessa pyritään estämään. Samaan joukkoon kuuluu myös esimerkiksi rantahietikoilla läpipääsemättömiä kasvustoja muodostava kurtturuusu. Pirkanmaalla on kuitenkin päätetty keskittyä jättiputken, lupiinin ja jättipalsamin torjuntaan.

Ikävin on kolmimetriseksi kasvava jättiputki, jonka kasvineste voi yhdessä auringonvalon kanssa aiheuttaa palovamman kaltaisia rakkuloita. Lisäksi yhdessä jättiputken kukinnossa syntyy 10 000 siementä, jotka jaksavat itää vielä kymmenen vuoden kuluttua.

Lupiini on joidenkin mielestä tienvarsien koristus. Kukat eivät kuitenkaan tuota mettä, joten pölyttäjille lupiinikasvusto on autiomaa. Jättipalsami peittää alleen kaiken kosteilla niityillä ja rannoilla. Erityisen pitkiä matkoja sen siemenet leviävät ojissa ja puroissa.

Mitä muuta näiden kasvien leviämisen torjumiseksi voi sitten tehdä kuin pitää huolta omasta tontistaan?

Ilmoita puutarhakarkulaishavaintosi tai puutarhakarkulaiset.fi  -sivustolle tai ota yhteyttä maanomistajaan. Toisen maalta ei haitallisiakaan kasveja voi ruveta luvatta kitkemään.

Järjestä talkoot yhdessä Puutarhakarkulaiset kuriin -hankkeen kanssa. Hanke toimittaa välineet ja huolehtii kasvijätteiden poiskuljetuksesta.

Karkussa olemme kahden kesän aikana etsineet jättiputkikohteita, organisoineet talkoita ja jättiputken peittonäytöksen. Tietoisuuden lisäännyttyä asukkaat toimivat aktiivisesti ja omatoimisesti putkien hävittämiseksi.

Haastan kaikki lukijat ja erityisesti Sastamalan kaupunginvaltuutetut mukaan torjumaan näitä kasvimaailman ankeuttajia!

Kirjoitus on julkaistu Tyrvään Sanomissa Vieraskynänä to 11.7.2013

Tehdään hyvää metsäluonnolle - saadaan metsästä hyvää

Torstai 17.3.2011 klo 21.39 - Eveliina Asikainen

Osallistuin tänään Tampereella Suomen luonnonsuojeluliiton Metsästä hyvää –seminaariin. Siellä SLL:n puheenjohtaja Risto Sulkava esitteli ansiokkaasti metsien monenlaisia merkityksiä ja arvoja sekä metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseen liittyviä haasteita.

Etelä-Suomessa selvästi suurin ongelma liittyy suojeltujen alueiden pienuuteen ja vähäisyyteen. Suojeltuja metsiä on Oulun läänin eteläpuolisissa kasvillisuusvyöhykkeissä 0,7-4,3 % metsäalasta kasvillisuusvyöhykkeestä riippuen.

Sulkavan mukaan suojeltujen alueiden kynnysarvo eli sellainen suojellun metsän määrä, joka takaisi uhanalaisen lajin kannan säilymisen, on lähempänä 30 kuin 10 prosenttia metsäalasta. Pinta-alaprosenttia voidaan pienentää suunnittelemalla suojelualueet hyväksi verkostoksi, jossa lajien siirtyminen sopivalta elinympäristölaikulta toiselle olisi helpompaa.

Tässä eteen tulee toinen ongelma – eri lajien erialaiset elinympäristövaatimukset ja erilaiset mahdollisuudet levitä elinympäristölaikulta toiselle. Jotkin lajit eivät kykene siirtymään juuri lainkaan toiset voivat kulkea kymmeniäkin kilometrejä ja käyttävät laajoja elinpiirejä.

Pelkällä alueiden suojelulla ei voidakaan tehokkaasti auttaa metsäluonnon monimuotoisuutta. Metsänhoitotapojen muutos on vähintään yhtä tärkeää. Sulkavaa seuranneessa alustuksessaan Erkki Lähde toi havainnollisesti esille, kuinka peitteinen metsänhoito eli jatkuva kasvatus tuottaa jaksottaista kasvatusta helpommalla ja halvemmalla hyvää niin monimuotoisuudelle ja virkistyskäytölle kuin metsänomistajan kukkarolle.

Metsäluonnon tämän hetkinen tila johtuukin paljolti siitä, että n. 60 viimeisen vuoden ajan metsätalous on perustunut tasaisen puuntuotannon – tehtaiden raaka-ainehuollon logiikkaan. Metsänomistajan tulot, maisema, virkistyskäyttö ja luonnon monimuotoisuus ovat olleet toissijaisia. Nyt kun monitavoitteiset metsänomistajat ovat yleisin metsänomistajien ryhmä, näyttäisi olevan oikea hetki metsätalouden ja metsänhoidon perusteiden uudelleen arvioimiseksi.

Toivon, että valmistelussa oleva metsälain uudistus ottaa vahvan kannan metsänomistajan itsemääräämisoikeuden puolesta ja että lain toteutukseen liittyvässä ohjeistuksessa tuodaan selvästi ja monipuolisesti esille erilaisten metsänkasvatusvaihtoehtojen hyvät ja huonot puolet.

Annetaan metsänomistajille mahdollisuus tehdä hyvää metsäluonnolle ja opastetaan häntä siinä, samalla saadaan paljon hyvää metsästä kaikille suomalaisille jokamiehille.

Luo luontoa - näe monimuotoisuus

Sunnuntai 6.6.2010 - Eveliina Asikainen

Tänä keväänä olen ilokseni saanut kuulla ja lukea erilaisista viljelymahdollisuuksista kaupungissa. Tampereen yliopiston kampuksella on viljelylaari samoin kuin monien taloyhtiöiden pihoissa. Mitä tekemistä tällä on luonnon kanssa, saattaa lukija kysyä?

Toki on. Viljelylaareilla voidaan tuoda vihreyttä asfaltin päälle: kasvua, elämää ja mahdollisuuksia seurata luonnon prosesseja. Lisäksi parhaimminkin hoidettuihin laareihin ja puhtaimpaankin multaan eksyy jossain vaiheessa rikkaruohojen siemeniä. Luontoa kaikki.

Olen toki päässyt tutustumaan villimpiinkin hankkeisiin. Tampereen yliopiston katolle on tuotu laatikoita, joissa on kalkkikiveä. Nyt vain odotetaan, että niihin ilmaantuisi kalkkikivellä kasvavien sammalten itiöitä. Tällaisten sammalten elinympäristöt ovat niin niukkoja, että jo neliömetrien lisäalat vaikuttavat niiden elinmahdollisuuksiin.

Tampereella kokeillaan myös keinoja tuottaa lehtovirmajuurelle sopivia uusia elinympäristöjä. Niistä hyötyisi myös erittäin uhanalainen tummaverkkoperhonen.

Luonnon suojeleminen on siis aktiivista toimintaa ja elinympäristöjen tuottamista ei vain passiivista rajaamista ja torjuntaa. Aktiivisessa toiminnassa on myös tärkeää oppia näkemään ne paikat, joissa luonto luuraa kaupungissa. Tervapääskyjen kirskunta keskustassa ja rusakko Tampereen veturihallien edustalla ovat luontoa: eläimiä Tampereella, joten ne voi vaikka kuvata museokeskus Vapriikin “Eläimellinen Tampere” -näyttelyyn.

Ja yliopiston Linna-rakennuksen ulkolaatoituksen raoista löysimme reilu viikko sitten yli 10 puulajin taimet. Eivät ne kasva aikuisiksi, mutta kertovat siitä, mitä kaikkea kaupungissa onkaan valmiina valtaamaan alaa.

Kylvä, istuta ja anna kasvaa. Katso epämääräisiin nurkkiin ja kiveysten rakoihin. Näet enemmän ja koet enemmän.

Hyvää monimuotoisuuden teemavuoden jatkoa!

Kuukkeleita suojeltava Pirkanmaalla

Keskiviikko 17.1.2007 - Eveliina Asikainen

Metsähallituksen toiminta sai minut antamaan palautetta Metsähallitukselle, ympäristöministerille ja ympäristöministeriön ylijohtajalle.

Lue lisää »