Even vuosi 2010

Muistelenpa kerrankin vuotta näin viimeisenä päivänä. Vuonna 2010 uutisoitiin paljon sääilmiöistä: pakkasesta, helteistä, myrskyistä  ja niillä on osuutensa minunkin vuodessani. Salama osui  Puumalassa Heinämäkeen polttaen koko talon. Karkussa kotia pommittivat suurimmillaan kananmunan kokoiset rakeet, mutta säästyimme suuremmilta vahingoilta. Puumalassakin alkavat uuden talon suunnitelmat olla nyt valmiit, mutta ainakin minun sydämessäni asuu yhä haikeus, kun ajattelen Heinämäkeä.

 

Alkuvuodesta ajattelin, että tämän vuosi olisi väitöskirjan loppuunsaattamisen vuosi. No ei se ihan niin mennyt, mutta työ on edistynyt lähemmäksi lankojen päättelyä. Ja syy tähän on tietysti se, että en malta olla opettamatta, enkä toisaalta raski ottaa kovin paljon aikaa perheeltäkään. Opettamisen ilo syntyy vuorovaikutuksesta ja opiskelijoiden innosta, tutkimuksen taas hitaasta oivaltamisesta ja omasta oppimisesta sekä kollegoilta saatavasta palautteesta etenkin erilaisissa seminaareissa ja konferensseissa. Tieteen puolella väitöskirjakäsikirjoituksen lisäksi yksi käsikirjoitus odottaa kirjan toimituksen etenemistä ja yksi lehden julkaisemista.

 

Perhe-elämää hallitsee kolmen nuoren pojan harrastusten hoitaminen. Kahdeksanatoista viikonloppuna on ollut sählyturnaus, harjoituksia kahdella pojalla yhteensä neljänä tai viitenä iltana viikossa. Sulan maan aikana on taas ollut jalkapalloa kolmella pojalla kaksi tai kolme kertaa viikossa. Kun tähän rytmiin lisää kaupunginhallituksen ja miehen lintuharrastuksen, niin arjen järjestelykyvyt, ongelmanratkaisu ja kaikkien perheenjäsenten joustavuus nousevat tärkeiksi ominaisuuksiksi. Ajoittaisesta stressistä huolimatta nautin tästä(kin) elämänvaiheesta. Lapset ovat omatoimisia, kannustavat meitä vanhempia ottamaan välillä omaa aikaa ja tekevät kotitöitäkin. Perheen murrosikäinenkään ei vaikuta olevan sieltä pahimmasta päästä.

 

Politiikassa työskentely kaupunginhallituksessa vie toisaalta  sisälle keskusteluihin, toisaalta saattaa välillä näkemään valmisteltavien päätösten monitahoisuuden ja ongelmallisen kytkeytymisen muihin päätöksiin. Kun samanaikaisesti näkee, että päätös on tehtävä ja että sitä ei ole valmisteltu tarpeeksi hyvin tai että siitä ei voi tulla hyvä, tulee turhautunut olo. Ei tätä usein tapahdu, mutta sittenkin yritän vaikuttaa yhä parempaan valmisteluun.

 

Myös voimattomuus estää huonoja päätöksiä harmittaa. Viimeksi niin kävi budjettivaltuustossa. Yksin yritin palauttaa Kirjan Sastamalassa informaatikon palkkkarahoja budjettiin, mutta en onnistunut. Samalla tultiin päättäneeksi kirjastojen aukioloaikojen lyhentämisestä, josta edes yksikään virkamies ei maininnut, kun asiasta käytiin keskustelua. Ja kunnassamme on kuitenkin linjattu, että päätösten vaikutuksia arvioidaan. Mitkä ovat pääkirjaston lauantaisulkemisen vaikutukset?

 

Ilon hetkiä politiikassa ovat ne, joissa on onnistunut vaikuttamaan. Suurin ehkä oli Kukkurin kaavan lopullinen kumoutuminen Korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Siinäkin toki harmitti se, että ratkaisu täytyi hakea tuolta saakka. Myös valtuustoaloitteiden tekeminen yhdessä hyvän ryhmämme kanssa tuo politiikan tekoon iloa. Tänä vuonna ryhmämme teki kolme hyvin valmisteltua aloitetta: aloitteet lapsiperheiden palvelutarpeiden ja –toiveiden kartoittamisesta, sopimusperusteisen nuohousjärjestelmän kokeilusta ja Ritajärven alueen rauhoittamisesta Metso-suojelualueena. Näistä nuohousaloite vaikutti Kiikan ja Keikyän alueella riitautuneen asian nopeaan ratkaisemiseen.

 

Jo vuoden alkupuolella päätin olla käytettävissä kansanedustajaehdokkaaksi ja Pirkanmaan vihreä liitto nimesi minut. Olen Pirkanmaan vihreän listan maalaisin ehdokas ja jos tulen valituksi niin muistan olla koko Pirkanmaan vihreä ääni Arkadianmäellä. Muistakaa äänestää!