Paikannimilipuista Nimisampoon - yli vuosisata nimistöretkeilyä

Paikannimellä voi olla nykyajassa aivan toinen merkitys kuin alun perin. Lapsuuteni kotipaikkakunnan nimi Puumala näyttää ensisilmäyksellä puumien kotiseudulta. Tätä vaikutelmaa on hyödynnetty kunnan markkinoinnissakin. Todennäköisempi selitys on kuitenkin puita kasvava harjanne tai ranta, puumala. Saimaan rannatonta selkää purjehtineet esi-isät ovat toistuvasti nähneet samassa kohdassa horisontissa puustoa ja osanneet suunnata sitä kohti. Kokemäenjokea purjehtineet esi-isät ovat taas ilmeisesti pitäneet merkittävänä rannan saastaisuutta eli liejuisuutta. Muitakin tulkintoja Sastamala-nimen historialle on, mutta tämä Suomalaisen paikannimikirjan selitys vakuuttaa minut.

Ensimmäisiä nimistöretkeilijöitä olivat kansakoulunopettajat. He keräsivät vuonna 1878 aineistoa Suomen Muinaismuistoyhdistykselle etupäässä erikoisia, kansanperinteen kannalta arvokkaita nimiä. Lisäksi haettiin tietoa sisällöltään hämärtyneistä nimiä sekä sellaisista nimistä, jotka voisivat valaista muinaisia oloja tai joihin liittyi esimerkiksi asutushistoriaa valaiseva tarina.

Vuodesta 1915 alkaen nimistönkeruu muuttui järjestelmällisiksi. Nimistöretkeilijöille, tai oikeammin paikannimien kerääjille laadittiin ohjeet kerättävistä tiedoista ja tietojen tallentamisesta. Retket ovat olleet tuottoisia, sillä vuosikymmenten kuluessa on kertynyt yli 2,6 miljoonan paikannimilipun kokoelma.

Yhäkin tehdään nimistöretkeilyä nimien tallentamiseksi, muun muassa paikkojen slanginimiä kerätään. Digiajan nimistöretkeily voi kuitenkin alkaa omalta läppäriltä. Vuonna 2015 aloitettiin nimiarkiston digitointi ja yhdistäminen ja liittäminen paikkatietoaineistoihin. Syntyi Paikannimikartasto ja Nimisampo-sovellus, joiden avulla paikannimiä voi etsiä digitaalisten karttojen kautta. Esimerkiksi Satunnainen retkuilija -blogisti on retkeillyt lähinnä Savossa paikannimien ja niiden sijaintien perusteella. Onpa hän kopioinut itselleen Leppävirran paikannimistöliput ja nähnyt paljon vaivaa etsiessään lipuilla kuvattuja kohteita. Retket ovat palkinneet Satunnaisen retkuilijan vaivannäön muun muassa tieteelle uudella kalliomaalauslöydöllä.

Innostuin tekemään pientä arkistoretkeilyä syntymäkotikuntani Puumalan ja vuoden 1938 pitäjäjaotuksen mukaisen nykyisen kotikuntani Karkun nimistöissä. Paikannimikartasto löytää Karkusta 128 ja Puumalasta 140 paikannimeä. Nämä ovat vain murto-osa kuntien paikannimilipuista: Karkusta niitä on 3242 ja Puumalasta 7903.

Vaikka en tehnyt varsinaista tutkimusta, saatoin havaita itä- ja länsisuomalaisen sanaston eroja nimissä. Puumalassa on esimerkiksi paljon repo-alkuisia nimiä: Repo, Repokivi, Repomäki ja Reposalmi ja muutama muu. Karkun nimissä ei näy edes kettu, vaan kuttu ja vuohi. Naisista ja miehistä käytetään puumalalaisissa nimissä akkaa ja ukkoa, Karkussa ämmää ja äijää. Venäjän vaikutuksen alaisessa Puumalassa on Kasakka ja Kasakkavuori, Karkussa Ryssänhauta ja Ryssänlaaka. Olen näkevinäni näissä nimissä erilaista asennetta venäläisiin.

Ehdoton suosikkini kaikkien Karkun ja Puumalan nimien joukossa on Puumalassa sijatseva Taivaanpankko. Kuvittelen mielessäni savolaisen viettämässä autuaallista lepohetkeä kesäpäivänä korkealla kalliolla järven rannalla. Nimisammon avulla Taivaanpankko paljastuu itäsuomalaiseksi nimeksi: kaikki 79 Taivaanpankkoa sijaitsevat Jyväskylän itäpuolella. Ensi kesänä aivan varmasti yhden arkistoretkeilyn innoittaman oikean nimistöretken – kipuan Taivaanpankolle.