Hyvän elämän maaseutukaupunki on myös perinteistä ponnistava edelläkävijä

Torstai 8.2.2018 klo 13.44 - Eveliina Asikainen

Syksyllä Sastamalan valtuusto laati kaupungille strategian. Siinä määrittelimme Sastamalan Hyvän elämän maaseutukaupungiksi. Helppoa asumista ja muuttovoittoisuutta korostavassa linjapaperissa tämä määritelmä on paikallaan, mutta kaupunkimme voisi määritellä monella muullakin tavalla – esimerkiksi perinteistä ponnistavaksi edelläkävijäksi.

Perinteiden ja Sastamalan yhteyden tunnistaminen on helppoa. Täällä ollaan juurevia, ylpeitä kotiseudusta ja siitä, että suku on asunut täällä vuosisatoja. Monet tapahtumat pohjautuvat vanhan arvostukseen: Vanhan kirjallisuuden päivät, Sastamala Gregoriana ja uusimpana Sastamalan Wanhat talot.

Sen että Sastamala on edelläkävijä, tajuaa, kun kääntää katseen muualle. Täällä monet sellaiset asiat ovat arkea, joita muualla vasta suunnitellaan.

Yksi erinomainen esimerkki on maksuton ehkäisy nuorille. Tällä hetkellä monissa kunnissa tehdään asiasta valtuustoaloitteita, mutta Sotesi lähti kokeilemaan asiaa jo kesällä.  Toinen esimerkki on saattohoidon järjestäminen terveyskeskussairaalassa ja kolmas Anninpirtin yksilövastuullinen hoitotyömalli, joka on tehnyt niin asukkaiden elämän kuin hoitajien työn mielekkäämmäksi.

Muita esimerkkejä ovat viljelijöiden kouluttaminen sähköisten lomakkeiden täyttöön, oppilaskuntien huippukokouksiin perustuva nuoria osallistava budjetointi ja liikuntavälineiden lainaaminen kirjastosta - muutamia mainitakseni.

Olennaista näissä on, että kunnan työntekijät ovat laittaneet itsensä likoon. He ovat lähteneet rohkeasti kokeilemaan. Samaa kokeilunhalua löytyy myös perinteeseen nojaavien tapahtumien taustalta. Sastamala Gregoriana tarina alkaa oivalluksesta, että Pyhän Marian kirkossa on upea akustiikka.

Muistetaan siis sekä perinteet että rohkeus luoda uutta, kun puhumme Sastamalasta ja kun kehitämme kaupunkiamme virkahenkilöinä, päättäjinä, yrittäjinä ja kuntalaisina. Niin rakennamme hyvää elämää täällä.

Kirjoitus on julkaistu Tyrvään Sanomissa 8.2.2018

Reilut ja ympäristöystävälliset hankinnat onnistuvat!

Torstai 25.10.2012 klo 22.51

Hankintalain kiemuroista saa lukea monenlaisia tarinoita. Tänään Tampereen yliopistolla "Globaalia vastuuta reilun kaupan keinoin " -seminaarissa Helsingin yliopiston oikeustieteen professori Niklas Bruunesitteli ympäristö- ja sosiaalilausekkeiden käyttämistä kilpailutuksessa puhtaan juridisesta näkökulmasta.

Hänen viestinsä oli, että erilaisten vaatimusten käyttäminen on mahdollista, kunhan ne liittyvät suoraan kilpailutuksen kohteeseen eivätkä ole mitään tiettyjä ympäristö- tai laatumerkkejä. Merkkien sijaan voidaan käyttää niihin sisältyviä kriteerjä,  kunhan ne vain kirjoitetaan auki. Tämä tarkoittaa, että kilpailutukseen osallistumiseksi ei tarvitse hankkia sertifikaattia, jos voi todentaa kilpailutuksessa mainitut sertifikaatin mukaiset kriteerit muuten.

Seminaarissa esiteltiin myös hankkijoiden avuksi laadittuja työvälineitä. Yksi niistä on työ- ja elinkeinomineisteriön laatima CSR-kompassi, joka auttaa erilaisten sosiaalisten kriteerien käytössä hankinnoissa. Lisäksi esim. Tampereen kaupungin hankintayksikössä on laadittu linkkilistoja eri tuoteryhmien ominaisuuksien vertailun avuksi.

Meidän on siis mahdollista hankkia lähiruokaa, reiluja tuotteita ja ympäristöystävällisiä tuotteita. Ensin on kuitenkin määriteltävä kaupungin strategisella tasolla, mitä haluamme hankkia, jotta kilpailuttajamme tietävät paneutua niihin. Esimerkiksi Sastamala voisi päättää ryhtyä Reilun kaupan kaupungiksi, jolloin sitoutuisimme käyttämään tietyssä määrin Reilun kaupan tuotteita. Demariryhmä on tehnyt tästä erittäin kannatettavan aloitteen.

Tai voisimme strategian tasolla päättää haluavamme käyttää lähiruokaa. Kilpailtuksessa ja keskusteluissa keittiöiden ja osin myös paikallisten tuottajien kanssa päätettäisiin, mikä on realistinen tavoitetaso. Sitten aletaan etsiä käyttökelpoisia kriteereitä ja miettiä sopivia kilpailutuskohteita. Tämä vaatii ammattitaitoa ja joskus jopa halua testata asioita markkinaoikeudessa. Mutta jopa oikeustieteen professori suositteli sellaista käytäntöä asian edistämiseksi.

Joka tapauksessa Sastamalan kaupungin hankintoja tulee linjata vaalien jälkeen valmisteltavassa strategiassa ja kilpailutuksen ammattitaitoon panostaa.

Suotragedia

Tiistai 22.2.2011 klo 21.47 - Eveliina Asikainen

Suostrategia luovutettiin viime viikolla. Aamulehti uutisoi asiaa turpeennostomahdollisuuksien ja työpaikkojen hupenemisena ja vihreitten niskurointina.

Strategiaryhmässä ei kuitenkaan ollut vihreiden edustusta. Biologista asiantuntemusta ryhmässä edustivat Suomen luonnonsuojeluliitto, BirdLife Suomi ja Suomen ympäristökeskus, jotka kaikki jättivät strategiaan eriävän mielipiteen.  Suomen ympäristökeskusta edustanut johtava asiantuntija Tapio Lindholm aikoo jopa kannella soiden kohtalosta EU:lle. Strategia suhautuu soiden turvekäyttöön huomattavan sallivasti myös Joensuun yilopiston ympäristöoikeuden professorin Tapio Määtän mukaan.

Kirjoituksessa väitettiin myös, että vain ojittamattomilla soilla on elämää. Kuitenkin vähintään 20 % suo-ojituksista on epäonnistunut, siis suon vesitalous ja ekologia ei ole muuttunut. Tällaisilla soilla on paljon biologisia arvoja, ja niistä voisi aivan yhtä hyvin tulla erinomaisia suojelualueita ja ennallistamisella myös hiilen sitojia siinä kuin mahdollisia turvetuotantoalueita.

Uutisessa myös verrattiin turvetuotannon ympäristövaikutuksia Jyväskylän jätevedenpuhdistamon typpipäästöihin. Tällainen vertailu ei ole ollenkaan asiallinen, sillä turpeennoston tärkeimmät päästöt ovat kiintoainetta ja pölyä, joilla on vakavia vaikutuksia pienissä karuissa vesistöissä, kun ne voivat pilata niin paikallisten kuin loma-asukkaiden viihtymisestä.

Lisää Suomen soiden käytön tragedisista linjauksista voit lukea täältä.