Blogivieraana Nina Nygren: Fukushima, tsunami ja turvallisuus

Tiistai 29.3.2011 klo 9.26 - Nina Nygren

Ydinvoima vaarallista epävarmuustekijöiden vuoksi

Olen seurannut Fukushiman tapahtumia varsin intensiivisesti. Ydinvoimalan ongelmat ovat oikeastaan yllättäneet minut, ydinvoiman vastustajan. Vasta nyt olen tajunnut että olen viime vuosina näköjään taipunut uskomaan ydinvoimamyönteisiä vakuutteluja ydinvoimaloiden turvallisuudesta, vaikka ydinenergiassa on tietenkin muitakin ongelmia.

Mutta Fukushiman onnettomuus on hyvä muistutus siitä ettei ydinvoima todellakaan ole turvallista – eivätkä perimmäisenä syynä ole luonnononnettomuudet.

Asian kerimisen voi aloittaa vaikkapa blogeissa, nettikeskusteluissa ja Aamulehden mielipidepalstallakin pyörineistä taulukoista joissa kuolinuhrien määriä on verrattu kunkin energiamuodon tuottamaan energiaan ja joiden valossa ydinvoima vaikuttaa suorastaan ihanan turvalliselta energiamuodolta. Taulukkoon tästä.

Ensinnäkin tuossa kuolonuhrilaskelmissa on tiettyjä vinoutumia, esimerkiksi Maailman terveysjärjestön mukaan Tsernobylin uhriluku on 9000 ihmistä, ei vain muutamia satoja.Venäjän tiedeakatemian mukaan onnettomuuden vuoksi kuoli ennenaikaisesti 210 000 ihmistä. Luvuissa ei myöskään ole mukana esimerkiksi uraanikaivosten onnettomuuslukuja. Mutta ohitettakoon nämä vinoumat nyt tällä kertaa. Nimittäin on tärkeämpää miettiä ovatko juuri kuolonuhrit oikea indikaattori mittaamaan energiamuodon vaarallisuutta? Pitäisikö autoliikenne pysäyttää kuolonuhrien vuoksi saman tien?

Vaarallisuuslaskutoimituksiin tulisi ottaa mukaan myös esimerkiksi aiheutuneet sairaudet ja vammat, sekä esimerkiksi luonnolle aiheutetut vauriot, puhumattakaan esimerkiksi evakuoinnin aiheuttamasta psykologisesta ahdistuksesta. Näitä laskiessa kuluisi tovi jos toinenkin, ja niiden vertailemisessa toinen mokoma. Onko vaikkapa sata syöpätapausta parempi vai huonompi kuin yksi kuolema?

Mutta sittenkin, onko menneiden kuolonuhrien ja muiden ongelmien laskeskelulla sittenkään mitään merkitystä? Mitä merkitystä esimerkiksi on ydinvoiman vähäisellä kuolonuhrimäärällä jos huomenna tapahtuisi erittäin epätodennäköinen mutta todella tuhoisa ydinonnettomuus? No, tapahtuneiden haittojen perusteella kai on tarkoitus ennustaa tulevia riskejä ja ongelmia. Miten siinä tapauksessa pitäisi ottaa huomioon se, että esimerkiksi ydinjäte saattaa aiheuttaa merkittäviä haittoja kymmenienkin tuhansien vuosien päästä – verrattuna siihen että sitä on käytetty vain muutaman kymmenen vuoden ajan?

Tulevaisuuden riskien arviointi on varsin käytetty menetelmä energiamuotojen vertailussa. Riskin käsite klassisessa muodossaan (”tuhon todennäköisyys” x ”tuhon määrä”) on kuitenkin ongelmallinen. Suuri, mutta hyvin epätodennäköinen onnettomuus tulee määritellyksi vähäiseksi riskiksi. Millä todennäköisyydellä Fukushimaan vaikuttaisi juuri näiden ydinreaktoreiden käyttöaikana tuhoisa maanjäristys ja korkea tsunamiaalto? Itse asiassa tapahtuneen kaltainen luonnonmullistus ei ollut edes laskelmissa mukana. Japanissa laskettiin vain historiallisten tilastojen perusteella maanjäristysten todennäköisyyksiä, eikä edes käytetty uusimpia riskianalyysejä. (NYTImes 27.3.2011)

Kuinka voisimme siis olla varmoja että NYT osaamme ennustaa ja varautua tarpeeksi hyvin mahdollisiin riskeihin – tuhansienkin vuosien päässä? Ja vaikka osaisimme laskea todennäköisyyden tarkalleen, ei pienellä todennäköisyyskertoimella ole kuitenkaan väliä silloin kuin se epätodennäköinen tapahtuma sattuu.

Loppujen lopuksi ydinvoiman vaarallisuudessa ei ole kyse kuolonuhrien määrästä eikä todennäköisyyslaskennasta. Siinä on kyse ihmisen laskelmien perimmäisestä, aina läsnäolevasta epävarmuudesta - siitä että kaikkea ei osata kuvitella, kaikkeen ei osata (tai kustannusten nousun pelossa ei edes haluta) tarpeellisin keinoin varautua.(Ks. lisää täältä). Onnettomuuden sattuessa ei voida olla varmoja että kaikki ihmisen suunnittelema toimii oikein tai edes siitä että ihminen itse toimii järkevästi. Nämä kaikki epävarmuudet ovat tietenkin yhtä lailla läsnä kaikkien energiamuotojen kohdalla, mutta ydinvoimalassa nämä epävarmuudet voivat lopulta johtaa todella vakavaan ydinturmaan – vaikka sen todennäköisyys olisikin häviävän pieni.

Harkittua ydinvoimapolitiikaa - kiitos!

Torstai 24.6.2010 - Eveliina Asikainen

Allekirjoitin yhtenä 40 tutkijasta julkilausuman, jossa vetoamme, että kansanedustajat punnitsisivat tarkoin torstaina 1.7. tehtävää ydinvoimapäätöstä. Julkilausumassa todetaan, ettei ydinvoiman lisärakentamista koskevan periaatepäätöksen taustaksi ole selvitetty muita vaihtoehtoja. Kuitenkin mahdollisuudet tehostaa sähkön käyttöä ja lisätä uusiutuvaa energiaa sähköntuotannossa ovat mittavat, ja niiden täysi toteuttamiskelpoinen potentiaali on otettava eduskunnassa tarkasteluun.

Julkilausuma kokonaisuudessaan:

Suomen sähkön tarve mahdollista kattaa myös ilman lisäydinvoimaa
Vaihtoehtoja punnittava vakavasti

Eduskunta käsittelee parhaillaan hallituksen esitystä ydinvoiman rakentamisesta. Kahden uuden ydinvoimalan sijaan Suomen sähkön tarve voidaan kuitenkin kattaa myös muin tavoin.

Valmistuttuaan Olkiluoto 3 tuottaa yksin viitisentoista prosenttia Suomessa kulutetusta sähköstä. Tämän lisäksi tulevaisuuden sähkön tarve voidaan kattaa tehostamalla sähkön käyttöä teollisuudessa, palveluissa ja kotitalouksissa, korvaamalla sähkölämmitystä, tasaamalla kulutushuippuja, lisäämällä sähkön ja lämmön yhteistuotantoa sekä rakentamalla suunniteltua enemmän sähkön tuotantoa tuulivoimalla, bioenergialla ja muilla uusiutuvilla energianlähteillä.

Muuhun kuin lisäydinvoimaan perustuvilla ratkaisuilla on monia yhteiskunnallisia etuja. Kotimaiset vaihtoehdot esimerkiksi työllistävät enemmän ja tarjoavat usein paremman vientipotentiaalin. Niihin ei liity suuronnettomuuden tai ydinjätteiden kaltaisia riskejä.

Suomen energiakeskustelua tuntuu valitettavan usein leimaavan vaihtoehdottomuus. Ydinvoiman lisärakentamista koskevan periaatepäätöksen taustaksi ei selvitetty muita vaihtoehtoja. Ydinenergialain mukainen yhteiskunnan kokonaisedun arviointi edellyttää kuitenkin ydinvoiman lisärakentamisen vertaamista sen toteuttamiskelpoisiin vaihtoehtoihin. Mahdollisuudet tehostaa sähkön käyttöä ja lisätä uusiutuvaa sähköntuotannossa ovat mittavat ja niiden täysi toteuttamiskelpoinen potentiaali on otettava eduskunnassa tarkasteluun.

Päätös tulevaisuuden energiaratkaisuista on kansakunnalle strateginen valinta, joka tulee tehdä harkiten. Me allekirjoittaneet pidämme tärkeänä, että ottaessaan kantaa periaatepäätöksiin eduskunta tarkoin punnitsee sekä ydinvoiman lisärakentamisen että sen vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia yhteiskunnan kokonaisedun kannalta.

Julkilausumasivulle pääset tästä

Atomivoimaako - ei ikinä kiitos!

Lauantai 24.4.2010 - Eveliina Asikainen