Metsäopen syksyä

Sunnuntai 18.9.2011 klo 23.10 - Eveliina Asikainen

Elokuun alussa sivutöistäni tuli päätoimi. Ainakin tämä lukuvuosi menee TAMKissa tulevia metsätalousinsinöörejä ja kansainvälisiä ympäristöinsinöörejä opettaessa. Homma ei ole täysin uutta, mutta päätoimisena vastuu on suurempi kuin sivutoimisella keikkailijalla.

Metsätaloudessa lukuvuosi alkaa aiemmin kuin muissa koulutusohjelmassa. Toisen vuoden opiskelijoiden kanssa tutkailimme metsäluonnnon arvokkaitten elinympäristöjen kasvillisuutta ja rakennepiirteitä elokuun puolivälissä. Ensin retkeilimme yhdessä, sitten opiskelijat määrittivät elinympäristöjä, rajasivat niitä sekä arvioivat luonnonhoidon laadun onnistumista  hakkutyömailla. Pari viikkoa meni tiiviisti maastossa.

Ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kanssa aloitin työt elokuun viimeisinä päivinä. TAMKin metsätalouden koulutusohjelman pedagoginen ydin on ongelmaperusteinen oppiminen (PBL). Opiskelijoiden ensimmäisellä ammattiaineiden opintojaksolla -  Metsä kasvupaikkana - sitä toteutetaan Kaupin Tuomikallion ympäristössä olevan tutkimusalueen avulla. Opiskelijoiden ensimmäinen tehtävä oli kuvioida tutkimusalue kartan ja ilmakuvan avulla sekä maastossa kulkiessa. Myöhemmin alueen kuvioita käytetään erilaisiin määritystehtäviin.

Olemme kulkeneet tutkimusalueen ympärillä sekä Hervannan Suolijärven maastoissa opiskelemassa metsätyyppejä, maalajeja ja kasveja. Keskiviikkona opiskelijoiden tehtävänä oli määrittää maalaji ja metsätyyppi tutkimusalueen kuvioilta. Huomenna sitten selviää, kuinka he ovat tehtävässä onnistuneet. Viikolla metsä- ja suotyyppien tuntemusta täydennetään vielä Hämeenkankaallaa ja Oriveden Lakkasuolla.

Metsäopena olen siis päässyt maastoon melkein joka päivä kuukauden ajan. Siitä tykkään, samoin kuin siitä, että saan maastossa vastata opiskelijoiden kysymyksiin. Maasto-opetus vaatii itseltä taitoa huomata erilaisia piirteitä, olivat ne sitten kasveja, maaston muotoja tai metsikön ominaisuuksia.

Toivon myös välittäväni tuon uteliaisuuden ja taidon huomata myös opiskelijoilleni. Olen aina iloinen, kun joku tulee kysymään jonkin kasvin nimeä tai sitä, mihin kiinnitän huomiota kun määritän jotain. Toivon, että onnistun sytyttämään opiskelijoissani kiinnostuksen metsän kokonaisuuteen – auttamaan heitä näkemään metsän puilta.

Tehdään hyvää metsäluonnolle - saadaan metsästä hyvää

Torstai 17.3.2011 klo 21.39 - Eveliina Asikainen

Osallistuin tänään Tampereella Suomen luonnonsuojeluliiton Metsästä hyvää –seminaariin. Siellä SLL:n puheenjohtaja Risto Sulkava esitteli ansiokkaasti metsien monenlaisia merkityksiä ja arvoja sekä metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseen liittyviä haasteita.

Etelä-Suomessa selvästi suurin ongelma liittyy suojeltujen alueiden pienuuteen ja vähäisyyteen. Suojeltuja metsiä on Oulun läänin eteläpuolisissa kasvillisuusvyöhykkeissä 0,7-4,3 % metsäalasta kasvillisuusvyöhykkeestä riippuen.

Sulkavan mukaan suojeltujen alueiden kynnysarvo eli sellainen suojellun metsän määrä, joka takaisi uhanalaisen lajin kannan säilymisen, on lähempänä 30 kuin 10 prosenttia metsäalasta. Pinta-alaprosenttia voidaan pienentää suunnittelemalla suojelualueet hyväksi verkostoksi, jossa lajien siirtyminen sopivalta elinympäristölaikulta toiselle olisi helpompaa.

Tässä eteen tulee toinen ongelma – eri lajien erialaiset elinympäristövaatimukset ja erilaiset mahdollisuudet levitä elinympäristölaikulta toiselle. Jotkin lajit eivät kykene siirtymään juuri lainkaan toiset voivat kulkea kymmeniäkin kilometrejä ja käyttävät laajoja elinpiirejä.

Pelkällä alueiden suojelulla ei voidakaan tehokkaasti auttaa metsäluonnon monimuotoisuutta. Metsänhoitotapojen muutos on vähintään yhtä tärkeää. Sulkavaa seuranneessa alustuksessaan Erkki Lähde toi havainnollisesti esille, kuinka peitteinen metsänhoito eli jatkuva kasvatus tuottaa jaksottaista kasvatusta helpommalla ja halvemmalla hyvää niin monimuotoisuudelle ja virkistyskäytölle kuin metsänomistajan kukkarolle.

Metsäluonnon tämän hetkinen tila johtuukin paljolti siitä, että n. 60 viimeisen vuoden ajan metsätalous on perustunut tasaisen puuntuotannon – tehtaiden raaka-ainehuollon logiikkaan. Metsänomistajan tulot, maisema, virkistyskäyttö ja luonnon monimuotoisuus ovat olleet toissijaisia. Nyt kun monitavoitteiset metsänomistajat ovat yleisin metsänomistajien ryhmä, näyttäisi olevan oikea hetki metsätalouden ja metsänhoidon perusteiden uudelleen arvioimiseksi.

Toivon, että valmistelussa oleva metsälain uudistus ottaa vahvan kannan metsänomistajan itsemääräämisoikeuden puolesta ja että lain toteutukseen liittyvässä ohjeistuksessa tuodaan selvästi ja monipuolisesti esille erilaisten metsänkasvatusvaihtoehtojen hyvät ja huonot puolet.

Annetaan metsänomistajille mahdollisuus tehdä hyvää metsäluonnolle ja opastetaan häntä siinä, samalla saadaan paljon hyvää metsästä kaikille suomalaisille jokamiehille.