Kadehdin teidän torielämää, sanoi huittislainen vihreä

Sunnuntai 21.10.2012 klo 23.02

Tänä vuonna ei ole ollut syyslomaohjelmasta pulaa, vaikka olen viettänyt viikon aivan kotona. Siitä ovat pitäneet vaalit huolen.

Maanantaina vaalityö alkoi vahtimalla Eeva Puumalan kipeitä lapsia hänen ollessaan Tyrvään Sanomien haastattelussa Mika Sillanpään kanssa. Eevan jo tultua tuli samaisesta lehdestä kiperä kysymys paikallisesta autourheiluradasta. Tiesin sentään asiasta riittävästi antaakseni kelvollsien vastauksen.

Maanantaina oli vielä kaupunginhallituksen julkinen kokokous. Ilmeisesti vain n. 9% kaikista Suomen kunnista on joskus järjestänyt sellaisen. Sylvään koulun salissa oli kuuntelijoita parikymmentä, mutta lähetys oli kuunneltavissa nettiradion kautta. Kokouksessa äänestimme  tulevan kaupunginjohtajan pestin määräaikaisuudesta. Olin määräaikaisuuden kannalla, mutta hävisimme 10-7.

Tiistaina autoilin pitkin sivuteitä jakamassa n. 300 vaalilehteä. Maisemat olivat Kärppälässä ja Kutalassa kauniita. Toivottavasti sieltä tulee ääniäkin.

Keskiviikkoaamuna ohjelmassa oli Tampereen radion vaalikeskustelu Vammalan torilla. Haastattelussa mm. kommentoin sitä sitkeää väitettä, että Vihreät valittavat kaikesta. Eihän se niin mene, suurin osa valittajista on muita. Me yritämme vaikuttaa päätöksenteon aikana niin, että kaupunkikuvasta tulee hyvää.

Torstai oli varsinaisesta vaalityöstä välipäivä, mutta perjantaina hulina jatkui taas. Järjestimme Eevan ja Helvin kanssa kahvitarjoilun paikallisen kyläkauppa Maisan kahvilassa. Leivoimme kaikki niin ylen määrin, että tarjottavaa riitti seuraavallekin päivälle, mutta hyvä niin.

Lauantai oli nimittäin upea vaalitoripäivä Vammalassa. Sen jäljiltä huittislainen vihreä kadehti torielämäämme. Huvittavaa kyllä moni sastamalalainen kadehtii huittislaisten marketteja. Minä kyllä nautin enemmän torista kuin marketeista, ja aion kyllä pitää huolta siitä, että keskustan kehittämiseen panostetaan.

Torilla paistoimme lettuja (kuvassa Eeva ja Katariina), järjestimme ongintaa lapsille ja pyysimme ihmisiä veikkaamaan vihreitten äänisaalista. Aurinko paistoi, kaikilla oli hyvä mieli... eihän me oltais maltettu lähteä sieltä pois ollenkaan.

Tänään varsinainen vaalitapahtuma oli vasta illalla: kansalaiskeskustelu lukioverkon kehittämisestä Mouhijärven lukiolla. Päivällä luin lukioselvityksen ja vähän laajemminkin taustoja. Illalla menin tilaisuuteen vähän jännittyneenäkin, mutta keskustelu oli tosi asiallista, vaikkakin tiukkaa. Ja minua osallistuminen auttoi muodostamaan näkemystä lukiokysymykseen.

Muistakaahan ennakkoäänestää. Se onnistuu vielä maanantaina ja tiistaina. Tai sitten käyttäkää äänioikeuttanne sunnuntaina. Viikon päästä tiedetään jo, kuinka on käynyt!

Yhden auton politiikka

Maanantai 22.9.2008 - Eveliina Asikainen

Tässä kannanottoni autottomana päivänä

Kävin kesällä rutiinikäynnillä tutun terveydenhoitajan luona. Hän avasi keskustelun kysymällä: ”Tulitko taas pyörällä?” Vastasin myöntävästi ja hän kehui reippauttani, olihan pyörämatka sentään 15 kilometriä ja olin tullut paikalle jo aamukahdeksaksi.

Tuo arkinen tapahtuma kuvaa hyvin sitä, mitä vain yhteen autoon sitoutuminen tarkoittaa maalla asuvalle lapsiperheelle. Täytyy olla joustava, kekseliäs, viitseliäs ja hyväkuntoinen. Arjen sujumiseksi on opittava lukemaan aikatauluja, järjestämään kimppakyytejä ja perheen menoja sekä tarvittaessa pyöräilemään päästäkseen paikalle. Suuren osan arkisesta politiikan toteuttamisesta, kuten ilmastoteoista yleensäkin tekee äiti.

Meidän perheessä yhden auton politiikkaa on harjoitettu noin 13 vuotta – sitä ennen ei ollut yhtäkään auto. Arkisten päätösten lisäksi politiikassa pysyminen on vaatinut suurempia strategisia linjauksia, joista tärkein on asunnon sijainti suhteessa työpaikkoihin. Ratkaisumme oli hankkia koti läheltä toisen työpaikkaa ja samalla läheltä julkisia kulkuneuvoja. Niin tulimme muuttaneeksi Karkkuun, kylään Pori – Tampere –radan varrella. Oma työpaikkani oli pitkään Karkussa, mutta nyttemmin käyn Tampereella, jonne pääsen junalla reilussa puolessa tunnissa. Toimivien junayhteyksien ansiosta meidän ei tarvinnut muuttaa asuinpaikkaa tai politiikkaa työpaikan vaihdoksen myötä.

Toinen elämänalue, jolla olemme joutuneet tekemään monenlaisia valintoja vuosien varrella ovat harrastukset. Omat harrastukset on vielä helppo sovittaa kylän tarjontaan, mutta kolmen lapsen kanssa joutuu väistämättä tekemään valintoja, kun yrittää minimoida lasten viemisen kauempana tapahtuviin harrastuksiin. Näissä tilanteissa kimppakyydit ja yhteistyö vanhempien kesken ovat suuri voimavara. Välillä lapsilta on myös jäänyt joku harrastuskerta väliin, kun autolla on ollut muuta käyttöä.

Naapureita seuratessa huomaan, että olemme yhdellä autollamme todella harvinainen lapsiperhe. Enkä yhtään ihmettele naapureita, sillä suuri osa palveluista on tälläkin seudulla rakennettu autolla liikkumisen varaan. Yhdyskunta- ja palvelurakenne suorastaan ajaa ihmisiä autoriippuvuuteen, kun kaupat keskittyvät suurmyymälöihin ja neuvoloita lakkautetaan sivukyliltä. Toisesta autosta luopuminen vaatisi yhden auton politiikkaa myös kunnilta ja valtiolta: joukkoliikenteen ja kyläkauppojen tukemista, riittävän tiivistä yhdyskuntarakennetta ja lähipalvelujen säilyttämistä. Toki autoverotuksellakin voitaisiin tehdä jotain, mutta nuo ensin mainitut keinot parantaisivat ihmisten elämän laatua myös monella muulla tavalla.

Autoriippuvaista yhdyskuntarakennetta ja sen vaihtoehtoja tutkitaan muuten Teknillisen korkeakoulun ja Suomen ympäristökeskuksen yhteisprojektissa. Lisätietoja löytyy osoitteesta http://www.tkk.fi/Yksikot/YTK/tutkimus/autoriippuvuus/

Tämä kirjoitus on julkaistu myös nettilehti Galileissa.