Polkupyöräkellokkaan terveisiä

Sunnuntai 18.11.2012 klo 15:48

Perjantaina sain Sastamalan vammaisneuvostolta erittäin mieluisan tunnustuksen. Minut valittiin Sastamalan polkupyöräkellokkaaksi.

Keväällä kaupupunginvaltuuston jäseniltä kyseltiin, ketkä kulkevat työ- ja/tai kokousmatkoja pyörällä ja ketkä käyttävät pyöräilykypärää. Kaksikymmentä valtuutettua viidestäkymmenestäyhdeksästä sanoi näin tekevänsä. Pari viikkoa sitten sain kuulla, että valtuuston puheenjohtaja on tästä joukosta nimennyt minut polkupyöräkellokkaaksi. Tunnustukseen kuului kunniakirja sekä vihreä(!) pyöränkello.

Otin tunnustuksen iloisena, mutta hieman hämmentyneenä vastaan. Poljen toki toisinaan viidentoista kilometrin matkaa Karkusta Sastamalaan pyörällä, mutta en ole pitänyt sitä mitenkään erityisenä suorituksena, kun tuttavapiirissäni on todellisia asennepyöräilijöitä, kuten Leo Stranius, Kirsikka Siik tai Juhana Suoniemi, joka teki syksyllä matkan maakuntahallituksen kokoukseen Tampereelta Vammalaan polkupyörällä.

Tarkemmin ajatellen, olen tietääkseni ainoa kaupunginhallituksen jäsen. Pyöräilyn edistäminen on Sastamalassa ollut Äetsän puolella on oltu aktiivisia ja esim. pyörätie Kataran suoralla on tullut tarpeeseen. Sen sijaan keskustassa pysäköinti puhuttaa enemmän kuin turvallinen pyöräilyreitti keskustan läpi. Vain vihreät ovat ottaneet esille kokonaisvaltaisemman liikenneosayleiskaavan tekemisen.

Polkupyöräkellokkaana lupaan polkea aina välillä kokouksiin seuraavallakin kaudella sekä pitää pyöräilyn puolta keskustan kehittämisessä. Kiitän siis vammaisneuvostoa tunnustuksesta ja lupaan jatkossakin toimia turvallisemman ja esteettömämmän Sastamalan puolesta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: pyöräily, vammaisneuvosto, polkupyöräkellokas

Kohti arjen hyvinvointia Sastamalassa

Maanantai 29.10.2012 klo 23:10

eveliina_asikainen_net.jpgKiitos kaikille äänestäjilleni ja vihreiden äänestäjille Sastamalassa! 132 ääntä on 23 vähemmän kuin edellisissä vaaleissa. Uskon niiden menneen lähistöltä rekrytoimilleni Eeva Puumalalle ja Helvi Toivolalle, tuleville vihreille vaikuttajille.

Vihreiden tulos Sastamalassa on lievästi katkera torjuntavoitto. Voitimme niukasti prosenteissa, hävisimme 29 ääntä ja yhden paikan. Toisaalta viime vaaleissa tulos oli täydellinen – saimme viimeisen paikan. Nyt Paula jäi kolmantena ulos. Valtuustopaikkaani olisi koko lista tarvinnut 25 ääntä enemmän. Sellaista on demokratia.

Kiitän erityisesti kaikkia karkkulaisia 11,6 % äänestysalueen äänistä tuli vihreille. Tällaista vihreää kylää on ihana olla kehittämässä jatkossakin.

Onnittelen myös Ilmari Nurmista ilmiömäisestä tuloksesta, perussuomalaisia lisäpaikoista sekä kaikkia muita valituiksi tulleita ehdokkaita! Toimitaan yhdessä kuntalaisten hyvän arjen ja Sastamalan kestävän kehityksen puolesta. Jos suunta ei siltä näytä, kerron sen – mutta rakentavasti. Senhän olen luvannut.

Eveliina

Kommentoi kirjoitusta.

Reilut ja ympäristöystävälliset hankinnat onnistuvat!

Torstai 25.10.2012 klo 22:51

Hankintalain kiemuroista saa lukea monenlaisia tarinoita. Tänään Tampereen yliopistolla "Globaalia vastuuta reilun kaupan keinoin " -seminaarissa Helsingin yliopiston oikeustieteen professori Niklas Bruunesitteli ympäristö- ja sosiaalilausekkeiden käyttämistä kilpailutuksessa puhtaan juridisesta näkökulmasta.

Hänen viestinsä oli, että erilaisten vaatimusten käyttäminen on mahdollista, kunhan ne liittyvät suoraan kilpailutuksen kohteeseen eivätkä ole mitään tiettyjä ympäristö- tai laatumerkkejä. Merkkien sijaan voidaan käyttää niihin sisältyviä kriteerjä,  kunhan ne vain kirjoitetaan auki. Tämä tarkoittaa, että kilpailutukseen osallistumiseksi ei tarvitse hankkia sertifikaattia, jos voi todentaa kilpailutuksessa mainitut sertifikaatin mukaiset kriteerit muuten.

Seminaarissa esiteltiin myös hankkijoiden avuksi laadittuja työvälineitä. Yksi niistä on työ- ja elinkeinomineisteriön laatima CSR-kompassi, joka auttaa erilaisten sosiaalisten kriteerien käytössä hankinnoissa. Lisäksi esim. Tampereen kaupungin hankintayksikössä on laadittu linkkilistoja eri tuoteryhmien ominaisuuksien vertailun avuksi.

Meidän on siis mahdollista hankkia lähiruokaa, reiluja tuotteita ja ympäristöystävällisiä tuotteita. Ensin on kuitenkin määriteltävä kaupungin strategisella tasolla, mitä haluamme hankkia, jotta kilpailuttajamme tietävät paneutua niihin. Esimerkiksi Sastamala voisi päättää ryhtyä Reilun kaupan kaupungiksi, jolloin sitoutuisimme käyttämään tietyssä määrin Reilun kaupan tuotteita. Demariryhmä on tehnyt tästä erittäin kannatettavan aloitteen.

Tai voisimme strategian tasolla päättää haluavamme käyttää lähiruokaa. Kilpailtuksessa ja keskusteluissa keittiöiden ja osin myös paikallisten tuottajien kanssa päätettäisiin, mikä on realistinen tavoitetaso. Sitten aletaan etsiä käyttökelpoisia kriteereitä ja miettiä sopivia kilpailutuskohteita. Tämä vaatii ammattitaitoa ja joskus jopa halua testata asioita markkinaoikeudessa. Mutta jopa oikeustieteen professori suositteli sellaista käytäntöä asian edistämiseksi.

Joka tapauksessa Sastamalan kaupungin hankintoja tulee linjata vaalien jälkeen valmisteltavassa strategiassa ja kilpailutuksen ammattitaitoon panostaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: reilu kauppa, lähiruoka, hankinnat, kilpailutus, strategia

Kadehdin teidän torielämää, sanoi huittislainen vihreä

Sunnuntai 21.10.2012 klo 23:02

Tänä vuonna ei ole ollut syyslomaohjelmasta pulaa, vaikka olen viettänyt viikon aivan kotona. Siitä ovat pitäneet vaalit huolen.

Maanantaina vaalityö alkoi vahtimalla Eeva Puumalan kipeitä lapsia hänen ollessaan Tyrvään Sanomien haastattelussa Mika Sillanpään kanssa. Eevan jo tultua tuli samaisesta lehdestä kiperä kysymys paikallisesta autourheiluradasta. Tiesin sentään asiasta riittävästi antaakseni kelvollsien vastauksen.

Maanantaina oli vielä kaupunginhallituksen julkinen kokokous. Ilmeisesti vain n. 9% kaikista Suomen kunnista on joskus järjestänyt sellaisen. Sylvään koulun salissa oli kuuntelijoita parikymmentä, mutta lähetys oli kuunneltavissa nettiradion kautta. Kokouksessa äänestimme  tulevan kaupunginjohtajan pestin määräaikaisuudesta. Olin määräaikaisuuden kannalla, mutta hävisimme 10-7.

Tiistaina autoilin pitkin sivuteitä jakamassa n. 300 vaalilehteä. Maisemat olivat Kärppälässä ja Kutalassa kauniita. Toivottavasti sieltä tulee ääniäkin.

Keskiviikkoaamuna ohjelmassa oli Tampereen radion vaalikeskustelu Vammalan torilla. Haastattelussa mm. kommentoin sitä sitkeää väitettä, että Vihreät valittavat kaikesta. Eihän se niin mene, suurin osa valittajista on muita. Me yritämme vaikuttaa päätöksenteon aikana niin, että kaupunkikuvasta tulee hyvää.

Torstai oli varsinaisesta vaalityöstä välipäivä, mutta perjantaina hulina jatkui taas. Järjestimme Eevan ja Helvin kanssa kahvitarjoilun paikallisen kyläkauppa Maisan kahvilassa. Leivoimme kaikki niin ylen määrin, että tarjottavaa riitti seuraavallekin päivälle, mutta hyvä niin.

http://helvi.pikkasenkuti.com/vihreat/karkun_helmet.jpg

Lauantai oli nimittäin upea vaalitoripäivä Vammalassa. Sen jäljiltä huittislainen vihreä kadehti torielämäämme. Huvittavaa kyllä moni sastamalalainen kadehtii huittislaisten marketteja. Minä kyllä nautin enemmän torista kuin marketeista, ja aion kyllä pitää huolta siitä, että keskustan kehittämiseen panostetaan.

Torilla paistoimme lettuja (kuvassa Eeva ja Katariina), järjestimme ongintaa lapsille ja pyysimme ihmisiä veikkaamaan vihreitten äänisaalista. Aurinko paistoi, kaikilla oli hyvä mieli... eihän me oltais maltettu lähteä sieltä pois ollenkaan.

Letunpaisto on hauskaa

Tänään varsinainen vaalitapahtuma oli vasta illalla: kansalaiskeskustelu lukioverkon kehittämisestä Mouhijärven lukiolla. Päivällä luin lukioselvityksen ja vähän laajemminkin taustoja. Illalla menin tilaisuuteen vähän jännittyneenäkin, mutta keskustelu oli tosi asiallista, vaikkakin tiukkaa. Ja minua osallistuminen auttoi muodostamaan näkemystä lukiokysymykseen.

Muistakaahan ennakkoäänestää. Se onnistuu vielä maanantaina ja tiistaina. Tai sitten käyttäkää äänioikeuttanne sunnuntaina. Viikon päästä tiedetään jo, kuinka on käynyt!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vaalikampanja, kunnallisvaalit, tori, lukiot

Terveisiä torilta ja tavataan taas!

Lauantai 13.10.2012 klo 19:39

Tämän kampanjaviikon huipennus oli kampanjointi tänään Vammalan torilla. Viikkoon on sisältynyt paljon muutakin toimintaa: lehden viimeistelyä, julisteiden levitystä, mainoksen taittoa haastattelujen sopimista... blogit Alueviestin vaaliblogiin olen viikon aikana kirjoittanut radoista, ennaltaehkäistystä sekä lukiokoulutuksesta.

Torikampanjoinnin aloitus on kuitenkin aina yhtä jännittävää ja aina samanlaisen huikean talkootyön kokoonjuoksemisen tulos. Mutta taas kerran teltta oli pystyssä, kahvia, teetä ja piirakkaa tarjolla ja lehdet tulleet painosta. Ja yllätykseksi ehdokkaamme Eeva toi torille syntymäpäiväkakun.

Vilinää torilla olikin, kun siellä olivat paikalla lähes kaikki ehdokkaita asettaneet ryhmät ja lisäksi Vammalan Yrittäjät olivat järjestäneet vaalipaneelin torille. Sen voi kuunnella Sopulin nettiradion kautta. Kun itse osallistuin vaalipaneeliin, jäivät keskustelut äänestäjien kanssa vähemmälle, mutta piirkka ja kakku näyttivät huvenneen sinä aikana, jonka vietin paneelissa. Muut ehdokkaat kehuivat meininkiä.

Ensi lauantaina tavataan taas torilla. Muita ensi viikon tapahtumia:

  • Keskiviikkona 17.10. olen torilla, kun siellä on Tampereen Radion vaalikiertue klo 10-11.
  • Perjantaina 19.10. karkkulaiset vihreät ehdokkaat (Karkun Vihreät Helmet) Eeva, Helvi ja Eve tarjoavat kahvit kyläkauppa Maisassa.
Ja muista: Ennakkoäänestys alkaa ke 17.10!

Tässä vielä lehden kansi :)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kunnallisvaalit, vaalikampanja

Rata on mahdollisuus Sastamalassa ja muualla Pirkanmaalla

Maanantai 8.10.2012 klo 21:52

Junarata täytyy hyödyntää paremmin Sastamalan suunnittelussa ja Pirkanmaalla.

Olen kirjoittanut omista näkemyksistäni yksityiskohtaisesti vaaliblogiini.

Pirkanmaan Vihreä Liitto esittää tuoreessa kannanotossaan nelivaiheisen mallin raideliikenteen ottamiseksi maakunnan liikenteen kehittämisen strategiaksi.

Mitä mieltä sinä olet?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: työmatkaliikenne, kaavoitus, asema

Tavattavissa

Sunnuntai 7.10.2012 klo 23:05

eveliina_asikainen_net.jpgMieheni veljentyttö on nyt vaalien alla tekemässä opintoihinsa liittyvää harjoittelua Sastamalassa ja on käynyt muutaman kerran meillä. Näillä käynneillä olemme keskustelleet poliitikkona olemisesta ja siitä miten se on muuttanut elämää.

Minusta suurin muutos on se, että pitää olla tavattavissa. Koen, että politiikka on yhteisten asioiden hoitamista sellaisten puolesta, jotka eivät siihen itse kykene. Siihen kuuluu vastata puhelimeen ja soittaa takaisin sellaisiinkin numeroihin, joita ei tunne sekä vastata ihmisten sähköposteihin, keskustella heidän esille tuomistaan asioista virkamiesten kanssa tai tehdä niistä aloitteita.

Asukkaan lisäksi soittaja voi olla toimittaja, ja heille vastaaminen on aivan yhtä tärkeää. Osa poliitikon tehtävää on myös kertoa ajatuksistaan ja päätöksistään julkisesti.

Eihän tätä kunnallispolitiikassa kovin paljon tapahdu, mutta vaalien alla kyllä. Lisäksi tässä vaiheessa täytyy organisoida nopeasti kaikenlaista. Se on toinen asia, jonka olen politiikassa oppinut: verkostoitumaan, pyytämään apua, delegoimaan sekä myös tekemään nopeasti.

Tätä kaikkea on sisältynyt tähänkin viikkoon. Ja olen nauttinut siitä, sillä kampanjan teko sytyttää aina minut.

Parasta on että saa olla tavattavissa torilla ja monissa muissakin paikoissa! Tavataan siis Vammalan torilla lauantaisin 13., 20., ja 27.10.

Kommentoi kirjoitusta.

Kampanjantunnelmia ja vetoomus

Maanantai 1.10.2012 klo 9:42

eveliina_asikainen_net.jpg

Vaalikampanja on tiivis rykäys: suunnittelu ja toteutus tapahtuu lähes tulkoon samaan aikaan. Tällä viikolla on päivitetty Vihreän Sastamalan sivuille ehdokkaitten kuvat, valittu edustajia vaalipaneeleihin, selvitetty julisteen taitto ja -painatus, suunniteltu ilmoituksia ja tapahtumia. Paikallisen työn tueksi olemme yrittäneet saada vihreitä valtakunnan poliitikkoja visiitille Sastamalaan.

Pienen yhdistyksen kampanjavarat eivät ole suuret, joten koko ajan täytyy miettiä, mihin on varaa ja mitä kannattaa tehdä. Toivon siis, että klikkaat tästä ja tuet Vihreän Sastamalan toimintaa.

Yhteisen uurastuksen lomassa varsinainen päätyö omassa kampanjoinnissa on ainakin minun kohdallani ollut erilaisiin vaalikoneisiin vastaaminen. Osa kysymyksistä on ollut tärkeitä ja yksiselitteisiä, osa kummallisia tai huonosti aseteltuja ja osa koko lailla asiaan kuulumattomia. Kokemus on auttanut suhtautumaan vastaamiseen rennosti.

Vaalikoneisiin vastaamisesta on apua omien tavoitteitten kirjaamisessa. Kolmen tärkeimmän tavoitteen nimeäminen tai esittelyn tiivistäminen rajalliseen merkkimäärään auttaa selkiyttämään omaa viestiä. Alueviestin vaalikoneeseen liittyi myös vaaliblogin perustamismahdollisuus. Päivitänkin jatkossa näkemyksiäni Sastamalan ajankohtaisista asioista sinne. Näillä kotisivuilla kirjoitan yleisemmin kampanjasta.

Kaiken tohinan keskellä ainakin minä aina jännitän sitä, minkä numeron saan. Tällä kertaa Vihreät saivat Sastamalassa kärkipaikan. . Ainakin minulle sopii oikein hyvin, että nuorten asioista välittävän porukan numerot ovat lasten ja nuorten ikiä: täyspäisiä, mutta ei täysikäisiä, kuten yksi ehdokkaistamme asian muotoili.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vaalikampanja, lahjoitus, vaaliblogi

Kunnallisvaalit lähestyvät: ehdokkaat asetettu ja kampanja avattu

Lauantai 22.9.2012

eveliina_asikainen_net.jpg

Moni varmaan havahtui kunnallisvaalien lähestymiseen tämän viikon puolivälissä, kun puolueiden ehdokaslistat julkistettiin. Itselle se oli vaalikampanjoinnin ensimmäisen ja työläimmän vaiheen – ehdokashankinnan – päätös. Sastamalassa onnistuimme kohtalaisen hyvin. Saimme saman verran ehdokkaita kuin viime vaaleissa.

Listamme on monipuolinen. Meillä on eri-ikäisiä ja taustoiltaan erilaisia ehdokkaita monipuolisesti Sastamalan alueelta. Tosin pohjois-Sastamalasta ei ole ketään. Erityisen iloinen olen siitä, että meillä on myös ehdokas Kiikoisista, Annika Hepokorpi.

Listan valmistuttua alkoi näkyvä vaalityö. Viikon aikana olen huolehtinut ehdokasvalokuvauksen järjestelyistä, päivittänyt omille sivuille kunnallisvaaliteemat, vastannut pariin vaalikoneeseen sekä tehnyt lyhyen esittelyn Vihreän Sastamalan sivuille. Olen myös auttanut uusia ehdokkaita kertomalla heille joidenkin vaalikonekysymysten taustoja. Ja lopuksi organisoin pikaisesti Kiva kunta -tapahtuman Vammalan torille vihreiden ensimmäisenä yhteisenä kampanjapäivänä. Lisäksi olemme yhdessä sovitelleet vaalipaneelejen ja ehdokkaitten aikatauluja.

Tänään sitten lähdin kahden ensikertalaisen ehdokkaan - Jaska Levon ja Eeva Puumalan kanssa torille avaamaan kampanjaamme. Ajatuksemme oli kerätä ihmisiltä kuvauksia siitä, mikä Sastamalassa on kivaa, mikä kehitettävää. Vihreissä tuulitakeissa meidät huomattiin hyvin ja kävimme mukavia keskusteluja, joiden lomassa tarjoilin oman puutarhan omenoita.

Kivoina asioina tuli esille hieno luonto, turvallisuus ja Sastamalan sopiva koko. Kaupungistamme löytyy hyvin palveluita, mutta se ei kuitenkaan ole liian iso. Sopiva koko liittyy myös palveluitten ihmisläheisyyteen. Yksittäisistä palveluista mainittiin hyvänä asiana eläkeläisten kuntosaliryhmät. Niillä onkin huomattava terveyttä ylläpitävä vaikutus.

Kehitettäviksi asioiksi mainittiin. tonttitarjonnan parantaminen, liikenneyhteyksien kehittäminen kaupungin sisällä sekä hienon luonnon parempi hyödyntäminen: esim. uusien polkujen ja ulkoilureittien perustaminen. Lisäksi tuli esille monia terveyden- ja vanhustenhuoltoon liittyviä kysymyksiä, jotka kaikki kytkeytyvät siihen yleiseen ajatukseen että terveydenhuollon palvelut tulisi säilyttää nykyisellä tasolla. Kehitettävää löytyi myös monista byrokraattisista käytännöistä, jotka vaikeuttavat vapaaehtoistyötä vanhustenhuollossa.

Tämä lauantaiaamupäivän keskusteluhetki osoitti, että Vihreän liiton kunnallisvaaliohjelma ja omat vaaliteemani pureutuvat samoihin asioihin kuin ihmiset torilla: hyvän elämän politiikkaan.

Tästä on hyvä jatkaa kohti kunnallisvaaleja. Eevan kanssa ideoimme jo seuraavan tapahtuman. Kampanjassamme on selvästi kaikuja Pekka Haaviston keväisestä vaalikampanjasta. Niin luova juttu nytkin on kehitteillä.

Ja toki lämmitti sekin palaute, että kivointa Sastamalassa on nähdä mun kaunis naamani torilla syyskuisena aamuna.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kunnallisvaalit, vihreät, sastamala

Isän muistolle

Perjantai 27.7.2012 klo 21:02

Mistä on Eero-ukon muistot tehty?

Makoisista muikuista,

savuisista siioista,

ottavista ongista,

vetävistä verkoista

ja runsaista rapumerroista.

Niistä on Eero-ukon muistot tehty.

 

Mistä on Eero-ukon muistot tehty?

Leikkisistä jutuista,

Savon kielen sanoista,

mukavista muisteloista,

kauniista ajatuksista.

Niistä on Eero-ukon muistot tehty.

Mistä on Eero-ukon muistot tehty?

Tulipunarusuista

friisiläisistä lehmistä

Valmetilla ajelusta ja

heinäseipään tapeista.

Niistä on Eero-ukon muistot tehty.

 

Mistä on Eero-ukon muistot tehty?

Suloisesta soutelusta,

kuikka-emon kuuntelusta,

keinutuolin kiikunnasta,

omassa rantamökissä,

Valkjärven ilta-auringossa.

 

Mistä on Eero-ukon muistot tehty?

Sovinnossa riitelystä,

unelmista loppumattomista

ja elämisestä paremmin kuin muut ihmiset.

 

Niistä on Eero-ukon muistot tehty.

ukon_hautajaispoyta_netti.jpg

Näin lapset ja lastenlapset muistelivat Eero Asikaista (1925-2012) muistotilaisuudessa 20.7.2012.

Alkuperäisesitys (Mistä on Eero-ukko tehty) 85-vuotispäivänä 10.4.2010.

Kommentoi kirjoitusta.

Maratonkoulusta opittua

Sunnuntai 17.6.2012 klo 12:17

Syksyllä työpaikan sähköpostiin tuli ilmoitus maratonkoulun alkamisesta. Minä satunnainen lenkkeilijä ilmoittauduin mukaan. Halusin testata itseäni ja saavuttaa jotain aivan uudella elämänalueella.

Ensimmäisillä kerroilla pelästyin. Suurin osa osallistujista vaikutti paljon enemmän reenanneilta. Jotkut olivat jo juosseet maratoneja tai Pirkan hölkkää. Mutta löytyi niitä omiakin vahvuuksia: koordinaatio ja kehonhallinta olivat lapsuuden yleisurheilukoulujen, tanssin ja pilateksen ansiosta kunnossa.

Suurimman pelästyksen ja hämmennyksen aiheutti sykemittarin hankinta. Sykkeeni nousi aina sellaisiin lukemiin, etten oikein edes kehdannut niistä puhua. Polkupyörällä tehty kuntotesti maitohappomittauksineen kertoi sitten todellisuuden. Mun maksimisyke ja maitohappojen sieto osoittautuivat molemmat korkeiksi. Sen jälkeen sykemittarista alkoi tulla paras reenikaveri, jonka kanssa opin juoksemaan niin että jaksan.

Ohjelman mukaan harjoittelu oli välillä vaikeaa, kun muulta elämältä ei meinannut löytyä aikaa harjoittelulle, mutta järjestelin. Välillä tein mm. kuntopiirin ensimmäiseksi herättyäni, kun tiesin että politiikka vie kuitenkin koko illan. Erityisesti harmitti, kun yhteislenkkejä jäi väliin muitten juttujen vuoksi. Kimppalenkeillä sai kuitenkin aina kannustusta, vaikka yleensä olinkin se porukan hitain.

Parasta ja tärkeintä tässä vuodessa onkin ollut upean kannustava asenne. Jo polkupyöräergometrin kommentissa oli harjoitusohjeen loppukaneettina ”niin pystyt juoksemaan maratonin tasaisesti”. Tuolloin en olisi sitä itse uskonut.

Ja nyt kun se on onnistunut – rauhallisesti mutta tasaisesti – olen todella onnellinen siitä että lähdin mukaan. Kun yöllä maratonin jälkeen keskustelimme maratonkoulun vetäjän kanssa valmentamisesta, hän sanoi henkisen puolen olevan 30 %. Huipuilla se on halua voittaa ja henkistä kanttia kohdata muut. Tällaisilla peruskuntoilijoilla se on maltti juosta omaa vauhtia, tankata järkevästi, kuunnella kehoaan, ja olla luovuttamatta, olla ottamatta ensimmäistäkään kävelyaskelta, silloin kun on tarkoitus juosta.

Kiitos TAMKin Wire-toiminta ja Kalle Suoniemi, joka toi tämän jutun TAMKiin ja erityisesti kiitos AquaPlus: Kai & Tuuli! Näillä opeilla on hyvä jatkaa niiden akateemisten haasteiden parissa.

Kommentoi kirjoitusta.

Ylitetään lähiruoan kuluttajakuilu

Torstai 5.4.2012 klo 15:31

Sastamalalaisella Välimaan tilalla kasvatetaan luomunautaa, mutta sitä ei löydä Vammalan keskustan ruokakaupan tiskistä, vaan tamperelaisesta tavaratalosta tai lähiruokaputiikista. Joskus sitä voi myös tilata Tampereen yliopiston luomuruokapiirin tai Luomulaatikon kautta. Tämä on luomu- ja lähiruokaa haluavan maalaisen arkea, ja nyt minulla on nimikin tälle kokemukselle: lähiruoan kuluttajakuilu.

Lähiruoalle on kysyntää. Lähiruoan puolesta kampanjoidaan, osaa tuotteista myydään suoramyyntinä ja osa löytää tiensä herkkukauppojen hyllylle. Moni kuluttaja jää kuitenkin tavoittamatta, kun markkinointi tai logistiikka ei oikein toimi, ja vain melko harvoja tuotteita löytyy markettien hyllyistä.

Ruokapiiritoiminta on aktiivisen ihmisen vaihtoehto lähiruuan hankkimiseksi. Sastamalan ruokapiiri toimii facebookissa sillä periaatteella, että se jolta puuttuu jotain ilmoittaa aikovansa tilata esim. jauhoja suoraan tuottajalta ja tekee tilauksen koko porukalle. Muut sitten hakevat tuotteet tilaajan kotoa. Tämä vaatii aika paljon viitseliäisyyttä, eikä sovellu kovin ison porukan tilausten hoitamiseen.

Pienessä kaupassa kuilun voi ylittää vaikka tuote kerrallaan. Viimeksi tilasin säkin mouhijärveläisiä luomuperunoita tuttuun kyläkauppaan. Lähi- ja luomuruoan kaupan laajenevaa kärkeä ovat nettikaupat, jotka toimittavat tuoreet vihannekset jopa kotiovelle. Sastamalastakin on löytynyt yrittäjä, jonka liikkeestä luomulaatikkonsa voi noutaa kerran viikossa.

Uskon, että ihmisten lähiruoan hankkimista helpottaville palveluille olisi enemmän kysyntää myös Sastamalassa. Kun esim. kuljetuspalveluita ja uusia lähiruokatuotteita kehitettäisiin yhdessä kuluttajien kanssa, ratsastaisimme aivan Suomen maaseudun kehittämishankkeitten aallonharjalla. Sen opin maaliskuussa, kun osallistuin Maaseutuverkoston järjestämään alueelliseen maaseudun tulevaisuustyöpajaan Tampereella.

Kirjoitus on julkaistu vieraskynänä Tyrvään Sanomissa 5.4.2012.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lähiruoka, maaseutu

Kylä elää ihmisistä - ei kuntarakenteesta

Lauantai 18.2.2012 klo 15:03

Asun kylässä, joka oli kuntakeskus vuoteen 1973. Silloin Karkun kunta, Tyrvää ja Vammalan kauppala muodostivat Vammalan. Muutin tänne 1995, joten en tunne tuon liitoksen yksityiskohtia, mutta olen ymmärtänyt, että kuntakeskuksen palvelujen häviäminen huoletti jo tuolloin. Samoin kuin se, että mitään muuta kuin keskustaa ei kehitetä.

Muutin tänne töiden perässä, mutta jäin koska kylä oli miellyttävän kokoinen ja tietyllä tavalla idyllinen. Myöhemmin tajusin, että tapahtuneen kuntaliitoksen hyvä puoli oli se, että tänne ei ollut ehditty rakentaa tyypillistä 1970-lukulaista kunnantaloa - tiilistä turhan isoa laatikkoa keskelle kylää. Kylän keskellä oli baari, pari kauppaa, asiamiesposti, kampaamoja, kirjasto, päiväkoti (vanhassa kunnantalossa). Kylällä toimi myös pari perhepäivähoitajaa sekä neuvola ja koulu. Linja-autolla pääsi keskustaan ja junalla Tampereelle. Tosin vuoroja oli vähän niukasti.

Täällä asuessani on tapahtunut kaksi kuntaliitosta ja kolmas on valmisteilla. Olen ollut niitä valmistelemassa, sillä olen ollut valtuustossa vähintään varajäsenenä kaikkien liitosprosessien ajan. Voisi ajatella, että liitokset uhkaisivat tällaisen entisen kuntakeskuksen palveluita, kun tulee uusia liitoskuntien keskuksia. Niin ei kuitenkaan ole ollut. Neuvolatoiminta (paitsi koululaisille) ja vanhusten ryhmäkoti lakkautettu, mutta ne muutokset eivät johtuneet kuntaliitoksesta vaan olivat perusturvakuntayhtymän päätöksiä. Toisaalta junavuoroja on lisätty ja kylälle on tullut uusia yrityksiä.

Sastamalan liitosta valmisteltaessa tehtiin hyvä kaupunkirakennesuunnitelma, jossa määriteltiin eri kyläkeskusten ja taajamien asema ja arvioitiin niiden kasvumahdollisuuksia. Siinä on tunnustettu Mouhijärven Häijään sekä Karkun erinomaiset liikenteelliset asemat suhteessa Tampereeseen. Näin ollen kaupunki yrittää tarjota tontteja ja kehittää palveluita tarpeen mukaan. Suurin ongelma tuntuu olevan maan hankinta. Jos paikalliset maanomistajat eivät myy, ei kaavoittaminenkaan onnistu, eikä uusia asukkaita ole mahdollista saada, ja sitten saatetaan valitella palvelujen vähyyttä. Lyhytjänteiseltä tuntuu tällaisten asukkaitten ajattelu.

Kunnan toimien lisäksi kylän vireyteen vaikuttaa myös paikallisten asukkaitten ja erilaisten yhdistysten aktiivisuus. Täällä oli aika, jolloin pelkäsimme kaupan häviävän, mutta onneksi omalta kylältä löytyi kaksi tarmokasta ja aikaansaavaa naista, jotka ryhtyivät kauppiaksi. Pian kolme vuotta meillä on ollut monipuolinen keskus, jossa toimii kauppa, posti, kahvila ja apteekkikaappi. Viikolla tarjotaan lounasta ja ostoksia toimitetaan myös kotiin.

Yksi kylämme voimatoimija on Karkun kotijoukot. Vuosikausia he pyörittivät Karkun juna-asemalla joulu- ja kesäkahvilaa, mutta aseman myynti vei tämän idyllisen kohtauspaikan. Nyt kylän yhdistykset virittelevät työväentalon elämän virkistämistä kehittämällä siitä yhteistä kylätaloa, jossa voisi toimia esim. kahvila - olohuone - työskentelytila.

Kylätoiminnassa tärkeää on se, että kaikilla on tilaa ja mahdollisuuksia sanoa ajatuksiaan, että ne otetaan rohkeasti vastaan esittäjästä riippumatta. Kylätalon kehitysideoissa on vahva uusien kyläläisten leima. Toisaalta yksi erinomainen idea uusien omakotitalojen alueeksi tuli yhdessä keskustelussa iki-karkkulaiselta 88 vuotiaalta sotaveteraanilta.

Kunnan palvelurakennetta päätettäessä vaikutetaan siihen, miten eri taajamissa on työpaikkoja ja se vaikuttaa varmasti kylien elinvoimaan. Lisäksi kuntarakenne vaikuttaa siihen, miten monta päättäjää eri alueilta voi helposti päästä valtuustoon, mutta se ei ole koko totuus kylän vaikutusvallasta.

Meidän kylästä on kaksi kaupunginvaltuutettua. Valtuutetuilla on oma roolinsa, mutta vähintään yhtä paljon vaiktuttavat asiaansa uskovat yrittäjät, aktiiviset kyläyhdistyksen toimijat, sinnikkäät vanhojen talojen remontoijat ja rohkeat uusien rakentajat, avoimet alkuasukkaat ja rohkeat muualta tulleet. Kylä elää siis kaikkein eniten ihmisistä, jotka haluavat hoitaa kylän asioita.

2 kommenttia . Avainsanat: kuntarakenne, kylätoiminta, aktiivisuus, Karkku, palvelut

Siksi Pekka

Lauantai 28.1.2012 klo 18:47

Muistan, kuinka kevään 2011 eduskuntavaalikampanjassa huutelin ylöjärveläisessä ostoskeskuksessa: ”Tulkaa tapaamaan Suomen tulevaa presidenttiä”. Sain osakseni naurahduksia, kummastuneita katseita ja kysymyksiä: ”Siis ketä?”. ”Pekka Haavistoa”, vastasin. Keskustelu jatkui: ”Kuka se on, ai vihreä” ja taas naurahdus. Pekka taisi seurata tilannetta hieman huvittuneena.


Pekka ei ollut tuolloin vielä Vihreiden presidenttiehdokas, mutta hänen presidenttiehdokkuuttaan tekevä liike oli olemassa ja uskoin sen asiaan. Innostuin heti, kun kuulin mahdollisuudesta saada hänet ehdokkaaksemme. Sen verran monta kertaa olin saanut kuunnella hänen päteviä, rauhallisia analyysejaan ja innostua hänen halustaan saada aikaan muutoksia maailmassa.

Nyt kuka Pekka -kysymysten aika on ohi. Nyt ihmiset tulevat hakemaan esitteitä ja pinssejä ja kertovat, että he ovat äänestäneet Pekka Haavistoa presidentiksi. Pekan lämmin innostus on tarttunut moniin ihmisiin, jotka ovat löytäneet tästä mahdollisuuden toimia poliittisesti: tehdä kakkosen jouluvaloista, järjestää konsertin tai leipoa kannatuspullaa. He tekevät prseidenttiä -  niin kuin minäkin


Kampanjan keskellä en ihmettele, miten Pekka on saanut järjestettyä ympäristökonferenssin Leningradiin 1990-luvun alussa tai menestynyt sovittelijan Sudanissa. Hänen kykynsä innoittaa ihmisiä ja saada heidät tekemään asioita on valtava. Tavallinen olemus ja aito ihmisten kohtaaminen sitouttavat.


Pätevyydessä presidenttiehdokkaamme ovat tasaväkisiä, mutta heidän johtajuutensa on erilaista. Pekan tapa johtaa vetoaa minuun enemmän – siksi Pekka.

Lisää Pekasta löydät täältä.

Muiden perusteluja löydät täältä.

1 kommentti . Avainsanat: Pekka Haavisto, presidentinvaalit

Äänestän Pekka Haavistoa, koska...

Keskiviikko 11.1.2012 klo 18:16



Paikallinen Alueviesti –lehti kysyi, miksi kannatan Haavistoa. Tässä kaikkien luettavaksi tarkat kysymykset ja vastaukseni.

Minkälaisia vahvuuksia näet ehdokkaallasi olevan hoitaa Suomen tasavallan presidentin tehtävää?

Pekka Haavistolla on erinomaiset valmiudet hoitaa Suomen tasavallan presidentint tehtävää. Hänen suuri vahvuutensa verrattuna muihin ehdokkaisiin on kokemus ja menestys kansainvälisessä diplomatiassa ja rauhansovittelussa YK-tehtävissä mm. Balkanin, Afganistanin, Palestiinan, Liberian ja Sudanin kriisialueilla. Hän on samanaikaisesti peräänantamaton ja kuunteleva, siis erinomainen sillanrakentaja ja neuvottelija. Näin hän voi tehdä Suomesta kokoaan suuremman valtion kansainvälisessä politiikassa - ja sille kyvylle uskon olevan käyttöä. Pekka Haaviston vahvuus on myös se, että hänen taustallaan on vaaleissa on monipuolinen kansalaisvaltuuskunta, jossa on mukana tunnettuja demareita, kokoomuslaisia, vasemmistoliittolaisia, keskustalaisia ja vihreitä kuten myös tietysti puoluepoliittisesti sitoutumattomia ihmisiä. Tästä syntyy mahdollisuus olla yhdistäjä ja sillanrakentaja myös Suomessa.

Minkälaisen johtajan suomalaiset hänestä saisivat ja minkälaista Suomi-kuvaa hän välittäisi maailmalle?

Suomalaiset saisivat hänestä kuuntelevan helposti lähestyttävän suomalaisia yhdistävän johtajan, joka katsoo tulevaisuuteen ja ymmärtää sen haasteet. Hän toisi näkemyksensä esille, mutta myös perehtyisi muitten näkemyksiin. Uskon että hän tekisi Suomen johtajana myös uusia avauksia ja linjauksia. Ulkomaille hän välittäisi kuvaa ennakkoluulottomasta hyvinvointiyhteiskunnasta ja sivistysvaltiosta, sillä hänessä yhdistyvät poliittinen kokemus, vankka sivistys kuin yhteistyökykyisyys.

Lisää hyviä perusteluita löytyy esim. Oras Tynkkysen blogista

Kommentoi kirjoitusta.

Mietteitä vuodesta 2011

Lauantai 31.12.2011 klo 17:09

Ensimmäisenä tästä vuodesta tulee mieleen vaalit. Koko alkuvuosi meni eduskuntavaalien kanssa ja  loppuvuotta rytmittää Pekka Haaviston presidentinvaalikampanja. Vaalikampanjointi on aina innoittavaa ja kevään kampanjan aikana tutustuin moniin uusiin ihaniin ihmisiin. Juuri nyt Haaviston noste tuntuu erityisen hyvältä  eduskuntavaalien takapakin jälkeen.

Mutta elämään on mahtunut paljon muutakin kuin vaaleja. Juuri ennnen edellistä vuodenvaihdetta ostimme kesämökin mieheni vanhemmilta. Mökin käyttöä jouduimme kuitenkin opettelemaan ilman mökistä kaikein tietävän vaarin tukea, sillä hän kuoli huhtikuun alussa. Sairauden loppuvaiheet olivat kaikille yllätyksellisen nopeat.

Iloisempi perhetapahtuma oli esikoisen rippijuhla. Konfirmaatiossa on kysymys riitistä, tavasta ja perinteistä, mutta kyllä 15 vuotias alkaa myös olla omanlaisensa otus. Ei enää lapsi - mutta ei aikuinenkaan. Vanhempien vaikutusvalta on pienentynyt ja kavereiden kasvanut. Onneksi olemme kuitenkin hyvissä luottamuksellisissa väleissä. Syksyllä esikoinen ja poika kävivät kaksin Lontoossa osana teini-iän riittejä. Isän ja pojan matkasta on tulossa meillä perinne.

Työelämässä olen taas kerran tehnyt valintaa töiden välillä. Kysymys ei ole joko-tai -valilnnoista vaan enemmänkin painotuksista. Vuoden mittaan olen tullut siihen tulokseen, että olen sittenkin enemmän opettaja kuin tutkija ja tarvitsen ympärilleni tiiviimmän työyhteisön kuin yliopistomaailman tutkijayhteisö tarjoaa. Niinpä sivutoimi muuttui päätoimeksi ja väitöskirja ja muu tutkiminen vapaa-ajan toiminnaksi. Mutta retki tutkimuksen maailmaan on ollut hyödyllinen myös opeminälleni, eikä tutkijan polku ole vielä suinkaan loppuun kuljettu.

Perhe-elämässä keskimmäisen siirtyminen yläkouluun oli iso askel. Muutos alle 100 oppilaan kyläkoulusta noin 500 oppilaan yläkouluun, uudet luokkakaverit ja opettajat aiheuttivat elokuussa melkoisesti jännitystä niin vanhemmille kuin koululaisellekin. Koulun tuki oli syksyn aikana hienoa, ja joulutodistus osoitti että koulunkäynti on alkanut sujua uusissakin ympyröissä. Nuorin on vielä muutaman vuoden alakoulun puolella. Onneksi, sillä alakoululaisen kouluelämä on niin paljon lähempänä vanhempia. Yläkouluun mennessä tulee sellainen olo, että lapsi katoaa uuteen tuntemattomaan maailmaan.

Vuoden aikana olen myös yhä enemmän kokenut itseni kyläihmiseksi. Kylän mittakaava on asioiden hoitamiseen niin ihana. Sähköisetkin välineet toimivat kanssakäymisessä, mutta kirjastossa, kaupan kassalla, aamukävelyllä tai lenkillä, junaa odotellessa tai työmatkalla junassa voi sopia asioita ihmisten kanssa kasvokkain tai tulla evästetyksi siitä, mitä pitäisi hoitaa.

Tänä vuonna aloitin myös yhden uuden harrastuksen, juoksemisen. Tai toki olen lenkillä käynyt ennenkin, mutta nyt tarjoutui mahdollisuus osallistua maratonkouluun. Juokseminen on osoittautunut itsetutkiskelun muodoksi. Mutta kyllä tarvitsen myös sellaista liikuntaa, jossa tuotetaan yhdessä jotain. Onneksi siis on Vammalan naisvoimistelijoiden Köölsit ja Taipumattomat, joiden kanssa pääsin osallistumaan Gymnaestradaan Sveitsiin. Se oli pitkästä aikaa myös nautinnollinen ihan oma loma.

Ja kunnallispolitiikka, mitä sanoisin siitä? Se on kestävyyslaji, jos mikä. Suuria vääntöjä, pieniä askelia. Sastamalan Vihreä ryhmä on nostanut täällä esille asukkaitten oikeuksia ja palvelujen tasoon liittyviä kysymyksiä esim. nuohouksessa ja lääkäripalveluissa. Kaavoituksessa olemme olleet tiiviyden kannalla, edistäneet luonnonsuojelua kaupungin mailla. Jatkamme myös virkistysalueiden puolustamista.Vuoden lopussa saimme sisällytettyä kaupungin kestävän kehityksen indikaattorit osaksi kunnallista hyvinvointikertomusta. Erilaisissa väännöissä olemme pitäneet ennaltaehkäisevän työn, nuorten ja kulttuurin puolta johdonmukaisesti. Kiitän kaikkia niitä, jotka ovat olleet yhteydessä minuun ja muihin ryhmämme jäseniin, sillä ilman kuntalaisten yhteydenottoja tämä ei onnistu.

Hyvää Uutta Vuotta Kaikille!

Eve

Kommentoi kirjoitusta.

Tapaninpäivä 2011 - päivä ilman sähköä

Maanantai 26.12.2011 klo 21:15

”Nyt taisi mennä sähköt”. Tähän mieheni lauseeseen heräsin aamulla. Koko aamuyön uni oli ollut hieman levotonta, kun hirsitalomme oli natissut myrskyssä ja tuuli oli ulvonut nurkissa.

Pian heräsi kuopuskin ja menimme hänen kanssaan varovasti portaat alas alakertaan. (Teinit nukkuivat kaiken keskellä vielä pari tuntia). Sytytin kynttilän. ”Hyvä keksintö, äiti”, kommentoi kuopus. Etsimme lisää kynttilöitä ja katselimme puiden huojuntaa. Mieskin tuli alas ja houkutteli lapsen ja minut katsomaan myrskyä ulos. Tuuli tuntui kovalta, mutta lämpimältä ja ulkona pauhukin oli melkoinen. Yksi pystyyn kuollut kuusi oli kaatunut nojaamaan suureen tuomeen, mutta muita vaurioita emme nähneet. Palasimme sisälle.

Hetken päästä kuului pieni ääni talon pohjoispäästä. Menimme katsomaan, ja hups maisema naapurissa sijaitsevalle koululle oli avartunut. Suuri kuusi oli kaatunut tonttimme rajalta. Menimme tarkistamaan tilanteen ulos. Onneksi puu ei ollut kaatunut päin koulua – väliä jäi ehkä 30senttiä. Ulkona ollessamme myrskyn pauhuun liittyi rytinää. Naapurimetsässä kaatui puita. Oli vaikea nähdä mitä täsmälleen tapahtui, mutta jotenkin latvusto muuttui harvemman ja ohuemman näköiseksi.

Palasimme sisälle. Viritimme tulen puuhellaan, ja Tapaninpäivän kunniaksi aloin keittää riisipuuroa. Sille perheen teinitkin heräsivät. Kaivoimme esiin patteriradion ja aloimme kuunnella uutisia. Selvisi, että tuhoalue on laaja, eivätkä junat kulje Tampere- Pori -radalla, joten anopin tapaninpäivävierailu peruttiin. Häneen oltiin yhteydessä lankapuhelimella, joka toimi sähköverkosta riippumatta.

Puuron jälkeen päätimme lähteä koko perheellä katsomaan tuhoja. Kun pääsimme pihasta tielle, havaitsimme kuusen tiellä poikittain. Arvoimme hetken, kelle ilmoittaa asiasta. Kun hätäkeskus oli tukossa, soitimme paikalliselle metsurille. Hänen kanssaan raivasimme puun pois ja ohjasimme liikennettä tilanteen ajan. Metsuri jatkoi hoitamaan tielaitoksen avunpyyntöjä. Me jatkoimme kävelyä Hoikan eli nykyisen Voimarinteen lenkkipolulle. Sen poikki oli kaatunut kymmeniä puita, osin polun valojen päälle. Siellä ollessamme tuli vielä niin kova puuska, että halusimme todellakin päästä pois metsästä, vaikka yhtään puuta ei silloin kaatunutkaan.

Päivä kului hellalla kokaten ja lämmittäen pelaten lautapelejä sekä uutisia kuunnellen. Kun uutisissa arvioitiin, että sähköjen palauttaminen voi viedä päiviä, aloimme pohtia suunnitelmaa b: lapset ja arimmat pakasteet pitäisi kenties siirtää kaupungin mummulaan. Päätimme kuitenkin vielä seurata tilannetta.

Hämärän laskeutuessa haimme esille kynttilöitä. Kännykän kautta kävin silloin tällöin facebookissa. Kaverien päivityksistä ja kommenteista pystyin seuraamaan sähköjen palaamista.  Neljän maissa ne olivat tulleet noin 10 kilometrin päähän.

Viiden maissa lähdimme kävelylle. Naapurin poika oli kertonut nähneensä korjausmiehiä lähimmällä muuntajatolpalla ja siellähän ne olivat. Maisema oli kuitenkin täysin pimeä: kuuttomalla valojen häiritsemättömällä taivaalla linnunrata näkyi upeasti.

Lenkin loppupuolella katselimme touhua tolpan lähellä ja pari nuorta sanoi, että kylän keskustassa, noin kilometrin päässä on sähköt. Heräsi suuri toiveikkuus. Kotona päätimme pelata koko perheellä Halmaa kynttilöiden valossa, ja saimme pelinkin melkein loppuun, ennen kuin sähköt palasivat noin varttia vaille kahdeksan.

Reilu puoli vuorokautta ilman sähköjä ei ollut mitenkään ylivoimainen koettelemus, kun oli puuhella varalämmönlähteenä, vedenlämmittimenä ja ruuanlaittoapuna. Kaupungin vesi ja viemäri helpottivat huomattavasti tilannetta, ja näissä sääoloissa kuistille saattoi siirtää viileää tarvitsevat tavarat. Pattereilla toimivan pienen radion erinomaisuus tuli taas kerran esille. Pakasteet olisivat olleet se meidän perheen ongelma, sillä puulämmitteisessä saunassa olisimme voineet peseytyäkin, vaikka sitten vähän vähemmällä vedellä. Tilanne kuitenkin osoitti, kuinka riippuvaisia olemmekaan sähköstä, ja myös miettimään mitä vielä pitäisi tehdä oman riippuvaisuutensa vähentämiseksi.

2 kommenttia . Avainsanat: myrsky, sähköriippuvuus, sähkökatko, tapaninpäivä

Touhua, rauhaa ja ihmisiä

Torstai 22.12.2011 klo 8:47

even_jouluevas_tarra.jpg

Lapsiperheen joulunalus on touhotuksen ja rauhan vuorottelua. Ja nautin siitä. Välillä kaikki perheenjäsenet touhuavat keittiössä, kun tekeillä on kolme erilais

ta piparkakkuteosta. Piparkakkutalon muuttuminen teokseksi alkoi meillä noin 10 vuotta sitten. Sen jälkeen on syntynyt laivaa, veturia, fokkeria ja ties mitä. Pitkään me vanhemmat kokosimme näitä keskenämme, mutta parina viime vuonna lapset ovat tehneet omia talojaan. Niinpä keskimmäisen ensin tekemä mökki matkasi mummulaan. Sen jälkeen on syntynyt vielä esikoisen tiipii, keskimmäisen huussi ja isän sauna. Piparihässäkkä on meillä sitä oikeaa Joulun yhdessä tekemistä.

Mutta häsellyksen lisäksi nautin siitä, että saan olla välillä aivan rauhassa tekemässä kaikessa rauhassa salaisia yllätyksiä perheenjäsenille ja ystäville: usein silloin, kun muut jo nukkuvat. Pienten harkittujen lahjojen paketointi ajatuksella ilahduttaa itseä ja uskoakseni myös saajaa. Lahjojen hankkiminen onkin minulle ajatusten kohdistamista saajaan, hänen elämäntilanteensa ja kiinnostuksenkohteidensa miettimistä, ihmisen kanssa olemista ainakin ajatuksissa.

Kolmanneksi nautin ihmisten kanssa olemisesta. Jo valmistelujen keskellä on ihanaa rauhoittua välillä tapaamaan ystäviä ja naapureita. Neljäs adventti vierähti melkein kokonaan näin. Keittiössä oli valmistelut ihan kesken, mutta mitä siitä.

Touhu, rauha ja ihmiset. Niistä minun on minun Jouluni tehty.

 

P.S. Ja selvästikin keittiö on joulunajan tärkein paikka ;)

2 kommenttia . Avainsanat: koti, arki, joulu

Hyvästi 8:13 Karkusta

Sunnuntai 30.10.2011 klo 22:45

Olen asunut Karkussa vuodesta 1995. Koko ajan olen kulkenut junalla, ja vaikka aikataulut ovat muuttuneetkin, niin aamulla on aina varmasti päässyt hieman kasin jälkeen Tampereelle. Minulle ja monelle muullekin tuo on ollut erinomainen työmatkavuoro. Ysiksi on ehtinyt Tampereelle oikein hyvin.

Perjantaina nousin näillä näkymin viimeisen kerran 8:13 -junaan. Aikataulujen muuttuessa junia menee kuuden ja seiskan jälkeen, vaan ei kasilta, ja sitten Intercity yhdeksän maissa. Tässä on toinen aikataulu-uudistuksen kukkanen. Ennen seiskan juna oli IC ja sillä siis pääsi ilman vaihtoa Helsinkiin niin kansanedustajat kuin muutkin kokouksiin menijät. Perillä oli ennen kymmentä. Mutta nyt siis Satakunnan edustajat pääsevät suoralla yhteydellä pääkaupunkiin vasta kahdeksitoista.

Vuorojen puolesta on kerätty addressia, mutta eihän päätetty asia muutu. Intercityn aikataulumuutoksen syyksi on kerrottu se, että pääradalle ei aamulla mahdu junia. Toisen junan aikataulu lienee sitten sidottu IC-aikataulun muutokseen. Jos näin on, niin tässä yksi syy lisää ajaa sitä kolmatta raidetta Helsingin ja Tampereen välille. Onhan hullua, että Tampereen länsipuolelta työmatkojaan tekevien ihmisten mahdollisuudet käyttää junaa määräytyvät Helsinki-Tampere -välin ruuhkien mukaan.

P.S. Vielä perjantai-aamuna yksi nokialta kyytiin noussut rouva vetosi minua yrittämään vaikuttaa jotenkin tähän asiaan. "Kun kuljet tällä niin usein, ja ole muutenkin aktiivinen."

1 kommentti . Avainsanat: raideliikenne, työmatkaliikenne, juna-aikataulut

En ainakaan hajauta

Maanantai 26.9.2011 klo 22:26

Sastamalan valtuustossa on tänä syksynä päätetty kolmesta asemakaavasta. Yhden toteutuessa keskustassa parikymmentä vuotta tyhjillään olleelle tontille rakentuu asuinkerrostaloja ja liiketilaa. Kahdella muulla kaavoitettiin liiketilaa keskustan etelälaidalle. Minä ja muut vihreät olimme hyväksymässä kaavoja ja saimme siitä hyvästä nimityksen eräältä vanhemmalta demarilta nimityksen "betonivihreät".

Nimittäjän ajatus kulkee niin, että vihreyteen ei voi kuulua kaupunkirakenteen tiivistäminen tai sellainen rakentaminen, jossa n. 30 vuotta vanhoja liiketiloja puretaan uuden liikerakentamisen alta. Väitän että voi.

Keskustassa kaavoitettu tontti on viimeiset 20 vuotta toiminut lähinnä parkkipaikkana. Suurin pelko tuntuu olevankin, mihin sitten pysäköidään, kun tontti on rakennettu. Omasta näkökulmastani uudet asunnot ja liiketilat sekä korttelin läpi kulkeva uusi kevyen liikenteen väylä torilta suoraan Kirjan museo Pukstaaville tarkoittavat huomattavaa keskustan eheyttämistä, vetovoimaisuuden lisääntymistä ja torin vierustan kaupunkikuvan paranemista. Pysäköintiongelma oli kaavaa laadittaessa tiedostettu ja sitä aletaan työstää. Ja sitä paitsi minä jaksan sittenkin uskoa autoilun vähenemiseen.

Toinen huoli keskutan korttelissa oli se millaiseksi kaavoitettu kortteli muodostuu tuortta kirjan korttelia vastapäätä. Myös ely-keskus oli tästä huolissaan ja itsekin katsoin aiheelliseksi tehdä kävelyn korttelia kadun vartta tutkiakseni. Totesin, että kaava saisi mielellään toteutua. Tiukkojen kaavamääräysten mukainen lopputulos ei voi olla eriparisempi kuin nykyinen museota vastapäätä oleva Tyrvään Sanomien toimitalo.

Kaupan tilojen kaavoittaminen keskustan laita-alueille ei ole todellakaan kuulu niihin asioihin, joita vihreänä poliitikkona ajan. Kunnallispolitiikassa täytyy kuitenkin kuntien välistä kilpailua kaupan euroista. Naapurikuntiin on kaupan suuryksiköitä rakennettu helposti, ainakin kaupunginjohtajamme mielestä. Sastamalassa ELY-keskus vaati tarkat laskelmat ostovoimasta ja kaupan neliöistä, eikä edes hyväksynyt kaupunkimme konsultin ensimmäisiä laskelmia. Tämä johti todella hyvään kaupan sijoittamisen kokonaistarkasteluun, ja samalla myös toiseen kaavaan.

ELY-keskuksen lausuntojen vuoksi market hilautui suunnitteluprosessin aikana myös jonkin verran lähemmäksi keskustaa tiukkojen alueidenkäyttötavoitteiden vuoksi. Tällöin taas päädyttiin yksityisen maalle ja alueelle, jolla jo nyt on kauppaliikkeitä: mm. autokauppa ja rautakauppa. Tänään valtuustossa kritisoitiin sitä, että vihreät hyväksyvät kaavan, joka johtaa rakennusten purkamiseen. Suurin osa rakennuksista on n. 30 vuotta vanhoja halleja ja vastaavia, joiden ainakin minä ajattelen olevan elinkaarensa loppupuolella. Prosessissa kaikille yrittäjille saatiin kuitenkin neuvoteltua sopivat tontit kaupungin kaavoittamilta alueilta, ja selvästi osa yrittäjistä oli joka tapauksessa miettimässä laajentamista ja paikan vaihtamista.

Kun tämän syksyn kaavoihin sisältyi keskustan vahvistamista samaan aikaan, kun sen laidalle kaavoitettiin lisää kaupan neliöitä, pidän lopputulosta aika hyvänä. Sitä paitsi kaavojen toteuduttuakin viheralueille pääsee Vammalan keskustassa aivan yhtä helposti kuin ennenkin - siis todella helposti. Kaupunkirakennetta ei siis näillä päätöksillä ainakaan hajauteta... ja siitä olen ylpeä.

Linkit kaavojen käsittelyyn

Kymppikorttelin asemakaavamuutos

Marttilan asemakaava ja -muutos

Hopun asemakaava ja -muutos

Kommentoi kirjoitusta.

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »