Sastamalan talousarvio kaupungin strategian valossa

Maanantai 16.12.2013 klo 23.58 - Eveliina Asikainen

Hyvä valtuuston puheenjohtaja, virkamiehet, muut valtuutetut ja kuntalaiset,

nyt päätettävänä oleva talousarvio on ensimmäinen merkittävä Sastamalan uutta strategiaa toteuttava päätös. Siksi tarkastelen talousarvioesitystä nimenomaan siitä näkökulmasta, miten hyvin se onnistuu toteuttamaan tuoretta strategiaa.

Strategiset valinnat ovat tasapainoinen talous, elämänhallinnan edistäminen, turvallinen kasvun ja opin polku, yritystoiminnan edellytysten kehittäminen ja vetovoiman vahvistaminen. 

Taloudessa on tunnistettu sekä olennaiset ongelmat että toimivasti ja tehokkaasti järjestetyt prosessit, osin Maisema-analyysin avulla. Poliittisten linjausten tekemiseksi on tärkeää tunnistaa myös ne asiat, jotka hoidamme muihin kuntiin verraten hyvin: tällä hetkellä niitä näyttävät olevan erityisesti ikäihmisten asuminen ja kotihoito. Talouden ongelmista erikoissairaanhoidon kustannusten nousun leikkaaminen ei ole yksinkertainen asia, koska siihen liittyy huomattavia työllisyysvaikutuksia aluesairaalan kautta. Siksi kaupunginjohtajan katsauksessa mainittu yhteistyö sairaanhoitopiirin kanssa ja kaikkien vaihtoehtojen selvittäminen on äärimmäisen merkittävä Sastamalan tulevalle kehitykselle. Erikoissairaanhoidon turvaamiseksi Sastamalassa meidän on oltava valmiita tekemään ennakkoluulottomia ratkaisuita. Talvikkihankkeen lopputulemaa voi pitää tässä päätöksenteossa vain yhtenä alustavana vaihtoehtona. Erikoissairaanhoidon säilyminen Sastamalassa on tärkeä vetovoimatekijä.

Nyt kun Sastamalan kaupungin uusi virkamiesjohto on päässyt perehtymään työhönsä ja vanhusten asumispalvelut ovat Sastamalassa jo vanhuspalvelulain mukaisella tasolla, meillä on mahdollisuuksia tehdä uusia ratkaisuita ja avauksia. Talousarvioissa tärkeä sellainen on perhepalvelukeskustoiminnan aloittaminen. Tämä on erittäin tärkeä strateginen ratkaisu. Se tukee perheiden elämänhallintaa sekä turvallista kasvun ja opin polkua. Ratkaisun vaikutukset näkyvät apua tarvitsevien perheiden tilanteen paranemisena sekä huostaanottojen vähenemisenä. Tästä on näyttöä niistä kunnista, joissa vastaava toiminta on aloitettu. Siksi toiminnan voi luottaa tuovan taloudellisiakin säästöjä todennäköisesti jo vuonna 2014, mutta viimeistään 2015. 

Strategisista painopistealueista elämänhallinta on talouden hallinnan lisäksi kokonaisuutena hyvin esillä talousarviossa. Muut painopistealueet jäävät usein tunnistamatta sitovia tavoitteita määriteltäessä, vaikka niihin kohdistettuja tavoitteita olisi asetettukin. Aina sitovien tavoitteiden yhteys strategian painopisteisiin ei ole selvä. Eri prosesseissa on myös huomattavia eroja tavoitteiden asettelussa. Palaan tavoitteisiin yksityiskohtaisessa käsittelyssä.

Henkilöstöä koskevat yhteiset tavoitteet ja talousarvioissa suunnitelmallisesti esille nostettu henkilöstösuunnittelu ja osaamisen kehittyminen ovat olennaisia välineitä selviytyä kuntatalouteen ja kunnan tehtävien hoitamiseen hoitavista haasteista. Kun kunnan tehtävät eivät nimittäin pysy samoina, ja henkilöstöä pyritään vähentämään, täytyy suunnitella tarkoin, mitä vakansseja voidaan muuttaa toisiksi ja mitä tehtäviä joko jättää hoitamatta tai ostaa yksityiseltä, jotta pystytään vastaamaan muuttuviin palvelutarpeisiin. 

Muuten talousarvio on aika varovainen rakenteellisten muutosten suhteen. Vihreän Sastamalan valtuustoryhmällä oli aika erilaisia, rohkeampia, näkemyksiä siitä, miten tarvittavat säästöt voidaan saada aikaan: esityksiä, joilla voisimme olla strategiamme vision mukainen edelläkävijä ja osaava uudistaja. Näihin kuuluu mm. terveyspalvelujen osittainen siirtäminen pyörille, jolloin palvelujen saatavuus lähellä ei ole seinistä kiinni. Kouluverkossa pidimme lukiotoiminnan keskittämistä yksittäisten alakoulujen lakkauttamista parempana tapana toteuttaa tuottavuutta kouluverkossa. Myös turvallisen kasvun ja opin polun näkökulmasta lähellä sijaitseva alakoulu on tärkeämpi kuin lähellä sijaitseva lukio.

Ryhmämme talousarviomuutokset koskevat turvallisen opinpolun vahvistamista lukion opinto-ohjauksen vahvistamisella sekä Stormin kirjastotoiminnan varmistamisella.

Lopuksi haluamme kiinnittää huomion koko kaupunkikonsernin talouteen. Tällä hetkellä kaupungilla on lainaa n. 47 ME ja kuntakonsernilla 75 ME. Suunnitelmakauden lopulla kaupungin lainamääräksi arvioidaan 54 ME. Kun konsernin investointipaineet otetaan huomioon, lienee kokonaislaina suunnittelukauden lopulla yli 90 ME. Kaupunki on mukana konserniohjauksen kehittämishankkeessa. Toivottavasti se näkyy tulevissa talousarvioissa siten, että konsernitason talouden kehitys näkyy selkeämmin jo talousarvion yleisosasta. Vuoden 2014 talousarvioissa konsernin eri osille on jo asetettu tavoitteita aiempaa enemmän, mutta myös seurannan täytyisi tapahtua koko konsernin tasolla. 

Kiitän kaikkia valtuustoryhmiä ja kaupungin työntekijöitä hyvästä yhteistyöstä ja uskon että saamme vihreän Joulun.

Kirjoitus perustuu Sastamalan Vihreän valtuustoryhmän talousarvioryhmäpuheenvuoroon 16.12.2013

ELY-keskus hoitaa vain työtänsä

Keskiviikko 11.12.2013 - Eveliina Asikainen & Mika Sillanpää

Kansanedustaja Arto Satonen ja kaksi yleisönosastokirjoittajaa kauhistelivat keskiviikkona 4.12. ELY-keskuksen toimintaa Häijään Herkkujuustolan asiassa.  Väitän kuitenkin, että valitus oli ympäristöviranomaiselta täysin loogista toimintaa, eikä siihen sisälly minkäänlaista Sastamalan mustamaalaamista. Satosen esiinnostama ELY-keskuksen toiminnan ristiriitaisuus (toinen osasto rahoittaa, toinen valittaa) on taas vain osoitus siitä, että ELY-keskusten perustaminen oli epäonnistunut päätös.

Ympäristöviranomaisen yksi tehtävä on valvoa maankäyttö- ja rakennuslain noudattamista. Lain suomat mahdollisuudet ovat neuvottelut ja valitukset. Ympäristöviranomaisen valitettua herää kysymys, miten asiasta on neuvoteltu etukäteen ELY-keskuksen kanssa ja millaista ohjausta sieltä on saatu. Onko ohjausta käytetty hyväksi? Kukkurihan kaatui siihen, että viranomaisohjausta ei otettu todesta.

Kaikkia Herkkujuustolan tapauksessa käytettyjä valitusperusteita emme pidä pätevinä. Todennäköisimmin Sastamalan kaupungin päätös kaatuu siihen, että alueella on osayleiskaavan laadinta kesken ja juustolapäätöksellä rajoitetaan kaavan maankäyttövaihtoehtoja. Tästä syystä  ELY-keskuksen suorastaan täytyi valittaa hoitaakseen virkaansa asiallisesti.

Arto Satosen vaatimus siitä, että ELY-keskuksen eri osastojen täytyisi toimia aina samansuuntaisesti, on täysin absurdi. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen osastoilla on itsenäiset, eri lainsäädännöissä määritellyt tehtävät, joista osa on keskenään ristiriidassa. Talvivaarassa on nähty, mihin liiallinen yksituumaisuus ja elinkeinoelämän äänen noudattaminen voi äärimmillään johtaa: välinpitämättömyyteen ja katastrofeihin. ELY-keskuksen toiminta Talvivaarassa on osin todettu lainvastaiseksi korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Johtopäätös on siis se, että ELY-keskukset on purettava ja ympäristöhallinnolle palautettava itsenäisyys sekä lisättävä voimavaroja, jotta se voi huolehtia viranomaisvalvonnasta itsenäisesti ilman vaatimuksia noudattaa elinkeino- tai liikenneyksikön rahoituspäätöksiä.

Eveliina Asikainen

Mika Sillanpää

Vihreän liiton kaupunginvaltuutettuja

Kirjoitus on julkaistu Alueviestin yleisönosastolla 11.12.2013

Luonnon rakastamisen tärkeydestä

Sunnuntai 17.11.2013

Eilen vietin mieheni kanssa päivän BirdLife Suomen 40-vuotisjuhlissa. Se viritti mielessäni monenlaisia pohdintoja luonnonharrastuksen olemuksesta. Toisena pohdintojen virittäjänä oli ystäväni Minna Santaojan luontoharrastuksen poliittisuutta käsittelevä väitöskirja.

Ympäristöpolitiikan tutkija lähestyy lintuharrastusta tietysti hyvin erilaisesta näkökulmasta kuin lintuharrastajien oma seminaari, mutta niistä löytyy hämmästyttävästi yhteistä. Se suurin yhteinen on Minnan väitöskirjan nimessä: rakkaus luontoon.

Rakkaus luontoon voi saada luontoharrastajat tekemään mitä ihmeellisimpiä asioita: kulkemaan soilla, telttailemaan Suomenlahden saarissa, nukkumaan farmariauton perässä, kirjoittamaan raportteja, kunnostamaan lintujärviä, rakentamaan tekopesiä, valittamaan hallinto-oikeuteen...BirdLifen juhlissa minuun teki suuren vaikutuksen kaksi yli kahdeksankymppistä herrasmiestä. Heitä molempia on motivoinut rakkaus luontoon ja heidän saavutuksensa ovat kiistämättömiä, mutta heidän toimintatapansa ovat täysin erilaiset.

Mauri Rautkari alkoi ikuistaa lintuhavaintojaan kameralla 1940-luvun lopulla ja tarjota havisjuttujaan sanomalehtiin. Myöhemmin hän kuului ensimmäisiin värikuvia ottaneisiin luontokuvaajiin. Hän toimi Rauma-Repolassa ja yrittäjänä, mutta julkaisi tuolloinkin aktiivisesti aikakausissa luonto- ja matkailuartikkeleita. Yritysuran hän jätti, kun hänet vuonna 1976 kutsuttiin Suomen WWF:n pääsihteeriksi "päätoimiseksi kerjääjäksi", kuten hän itse sanoi. Siinä työssä hän lobbasi niin Suomessa kuin maailmalla, ja viihtyi aivan selvästi eliiteissä. Matkoiltaan hän raportoi suomalaisissa aikakauslehdissä. Esimerkiksi ensimmäiset Brasilian sademetsien tuhoista kertovat jutut ovat hänen käsialaansa. Hän onnistui selvästi hankkimaan luonnonsuojelulle rahaa ja tukea sekä laajentamaan linthuharrastajien piiriä esim. perustamalla linturallin. Kuitenkin mukana on koko ajan ollut oma kurinalainen havaintojen keruu.

Toinen eilisillan vaikuttava herrasmies oli Rautkarin ikätoveri Pentti Linkola. Linkolan kohdalla rakkaus luontoon vei tiukan ideologiseen elämäntapaan, mutta senkin ytimessä on valtava määrä järjestelmällistä luonnon havainnointia, ja toisaalta niin havainnoista kuin omista ajatuksista kirjoittamista.  Toisaalta myös hänen työhönsä on loppuaikoina sisältynyt varjoen keruuta erityisesti vanhojen metsien suojeluun luonnonperintösäätiön kautta. Eilisiltaisen Linkolan puheen keskeinen sisältö oli ihmisen ja luontokappaleiden samankaltaisuus sekä lintujen rakastaminen. Hän itse lauloi: "Niin montaa minä lempinyt olen, vain lintuja rakastanut".

Jos Rautkari toi luonnonsuojelulle lisää niin taloudellisia kuin muitakin tukijoita, Linkola syvensi luonnonsuojelua ideologiana. Molempia on tarvittu ja tarvitaan edelleen luonnonsuojelun ja luontoharrastuksen maailmassa. Samalla he ovat upeita esimerkkejä siitä, että jokainen meistä voi löytää oman tapansa toteuttaa luonnon rakkautta ja toimia luonnon puolesta.

Olennaisinta on kuitenkin se, mikä on molempien taustalla: rakkaus luontoon yhdistettynä taitoon havaita ja tulkita luonnossa tapahtunutta. Ja se taas vie siihen omaan tutkimusaiheeseeni: luontoon lähellä meitä. Luontoa täytyy olla lähellä ja siellä täytyy käydä, nähdä, havaita ja kokea, jotta voi kiintyä luontoon ja oppia havaitsemaan sen muutoksia. Tästä ovat kirjoittaneet monet yhteiskunnalliset ympäristötieteilijät.

Luonnonsuojelun paradoksi on, että meidän täytyy suojella suhteellisen tavanomaista luontoa lähellä ihmistä, jotta yhä suurempi osa ihmisistä olisi riittävän kiinnostunut suojelemaan luontoa kaukana. Eikä sen luonnon suojelemisen tarvitse olla passiivista: se voi, ja sen pitäisikin olla aktiivista tekemistä, niin luonnonharrastusta kuin erilaista luonnon hoitoa ja viljelyä ja suorastaan luonnon tekemistä.

Ja lopuksi. Päiväseminaarin tietopuolisessa katsauksessa Suomen linnuston tilaan tuli hyvin esille, että suojelutoimilla on vaikutettu linnuston kehitykseen. Se motivoikoon meitä toimimaan rakkaamme hyväksi - kukin itselle sopivalla tavalla.

Junaile Karkkuun!

Keskiviikko 30.10.2013 klo 20.00

Nousin ensimmäisen kerran junasta Karkussa eräänä hämäränä ja lämpimänä lokakuun lopun aamuna vuonna noin 22 vuotta sitten. Olin tulossa työhaastatteluun Hoikan opistolle. Tulin siis junalla, mutta pois lähteminen olikin ongelmallisempaa, sillä suurin osa junista ajoi Karkun aseman ohi.

Aktiivinen toiminta junien pysähtymisen puolesta, runsas junien käyttö ja radan sähköistys johti siihen, että kaikki Tampere – Pori välin junat pysähtymään Karkussa. Junavuorojen määrä nousi seitsemään suuntaansa ja ne palvelevat mainiosti etenkin työssäkäyntiä Tampereella. Keskellä kaupunkia on vajaassa puolessa tunnissa – ja matkalla Suomen upeimmat radanvarsimaisemat!

Tämän kesän aikana aktiivinen junankäyttäjä on ilolla seurannut aseman seudun työmaata, jonka seurauksena matkustaminen muuttuu vielä mukavammaksi. Matala, hiekkapintainen, epämääräisesti valaistu asemalaituri on muuttunut pinnoitetutuksi, korotetuksi ja koko matkaltaan valaistuksi. Pituutta uudella laiturilla on 250 metriä ja leveyttä neljä. VR:n mukaan Karkkuun valmistui Suomen ensimmäinen EU-normit täyttävä laituri.

Pyörät voi jättää hyvään katokseen ja odottelijoille on sekä katos että penkkejä. On sähköiset aikataulut, hyvä valaistus, näkövammaisille opastus erilaisilla pinnoitteella. Parkkialueella on nyt myös kaksi inva-paikkaa. Itsekin lasten kanssa junaa odotelleena olen iloinen myös siitä, että vaarallinen etäisyys raiteesta on osoitettu erilaisella kiveyksellä ja rajana on selkeä keltainen viiva. Ja onpa tämä kokonaisuus vielä tehty viihtyisäksi istutuksilla.

Ajanmukainen asema antaa hyvän ensivaikutelman uusille Karkkuun tulijoille – paljon paremman kuin omani sinä hämäränä lokakuun aamuna. Kylän ilme ja palvelut ovatkin parantuneet tänä kesänä roimasti, kun myös uimaranta on saatu kuntoon. Suuri kiitos kaikille, jotka ovat toimineet aktiivisesti näiden hankkeiden eri vaiheissa.

Kyllä nyt kelpaa junailla Karkkuun!

Kirjoitus on lyhyt versio Karkun asemalaiturilla 27.10.2013 kyläläisten järjestämässä juhlassa pitämästäni puheesta ja julkaistu Tyrvään Sanomissa 29.10.2013

Puutarhakarkulaisest kuriin!

Lauantai 13.7.2013 klo 16.36

Olen suvaitsevainen ihminen, myös suhteessa kasveihin. On kuitenkin muutamia tulokaslajeja, joiden kohdalla mittani täyttyy. Niitä en aio päästää leviämään omaan pihaani lainkaan ja teen parhaani, jotta ne saadaan hävitettyä lähiympäristöstä.

Ne ovat jättiputki, lupiini ja jättipalsami: haitallisia vieraslajeja tai tuttavallisemmin puutarhakarkulaisia, joiden leviäminen Suomessa pyritään estämään. Samaan joukkoon kuuluu myös esimerkiksi rantahietikoilla läpipääsemättömiä kasvustoja muodostava kurtturuusu. Pirkanmaalla on kuitenkin päätetty keskittyä jättiputken, lupiinin ja jättipalsamin torjuntaan.

Ikävin on kolmimetriseksi kasvava jättiputki, jonka kasvineste voi yhdessä auringonvalon kanssa aiheuttaa palovamman kaltaisia rakkuloita. Lisäksi yhdessä jättiputken kukinnossa syntyy 10 000 siementä, jotka jaksavat itää vielä kymmenen vuoden kuluttua.

Lupiini on joidenkin mielestä tienvarsien koristus. Kukat eivät kuitenkaan tuota mettä, joten pölyttäjille lupiinikasvusto on autiomaa. Jättipalsami peittää alleen kaiken kosteilla niityillä ja rannoilla. Erityisen pitkiä matkoja sen siemenet leviävät ojissa ja puroissa.

Mitä muuta näiden kasvien leviämisen torjumiseksi voi sitten tehdä kuin pitää huolta omasta tontistaan?

Ilmoita puutarhakarkulaishavaintosi tai puutarhakarkulaiset.fi  -sivustolle tai ota yhteyttä maanomistajaan. Toisen maalta ei haitallisiakaan kasveja voi ruveta luvatta kitkemään.

Järjestä talkoot yhdessä Puutarhakarkulaiset kuriin -hankkeen kanssa. Hanke toimittaa välineet ja huolehtii kasvijätteiden poiskuljetuksesta.

Karkussa olemme kahden kesän aikana etsineet jättiputkikohteita, organisoineet talkoita ja jättiputken peittonäytöksen. Tietoisuuden lisäännyttyä asukkaat toimivat aktiivisesti ja omatoimisesti putkien hävittämiseksi.

Haastan kaikki lukijat ja erityisesti Sastamalan kaupunginvaltuutetut mukaan torjumaan näitä kasvimaailman ankeuttajia!

Kirjoitus on julkaistu Tyrvään Sanomissa Vieraskynänä to 11.7.2013

Luovuus tuo tulosta

Tiistai 16.4.2013 klo 17.20

Alakoululaisen reissuvihon välistä löytyvä kutsu ”ensi lukuvuoden opetusjärjestelyjä koskevaan tilaisuuteen” aiheuttaa vanhemmassa väistämättä huolestumisen. Mitä nyt tapahtuu? Lähteekö koulustamme kenties yksi opettaja?

Niinpä Karkun koulun ruokasaliin kokoontui noin 50 puolustusvalmiudessa olevaa vanhempaa kuulemaan koulun väen puheita. Huolestuneisuutta lisäsi paikalle tullut aluerehtori. Eikä tunnetta helpottanut käteen jaettu paperi, josta ilmeni että opetus järjestetään ensi lukuvuonna kolmessa ryhmässä.

Mutta sitten koulunjohtaja alkoi selittää kaaviota kärsivällisesti: jakotunteja, resurssiopettaja.

 Ymmärsimme opettajamäärän säilyvän neljässä. Ensi vuonna kolmella opettajalla on luokat ja yksi toimii resurssina, jonka avulla yhdysluokat jaetaan äidinkielen, matematiikan ja englannin kaltaisissa tärkeissä aineissa. Lopputulos on, että oppilaat ovat suurimman osan tunneista yhden luokkatason ryhmissä.

Seurasi ihmetys. Mahtaako tämä toimia, onnistuuko lukujärjestyksen laatiminen? Opettajat vastasivat, että se on jo tehty. Aloimme nyökkäillä hyväksyvästi ja muutaman tarkentavan kysymyksen jälkeen annoimme hyväksyntämme järjestelylle.

Aluerehtori kertoi ratkaisun syntyneen opettajakunnan keskuudessa. Hän oli vain herättänyt toiminnan huonolla pohjaratkaisulla, jota Karkun opettajainhuoneessa ei hyväksytty. Sitten opettajat olivat yhdistäneet luovuuden kovaan työhön ja saaneet aikaiseksi uuden, paremman ratkaisun.

Toivon että Sastamalassa tehdään paljon tällaisia ratkaisuja. Annetaan työntekijöiden hakea hyvät käytännöt ja rohkaistaan heitä toteuttamaan ne. Sellainen kaupungin toiminnan tehostaminen tuottaa tulosta, laatua ja hyvinvointia. Toiseksi toivon, että kokemuksia tällaisista oivalluksista jaetaan avoimesti ja käytetään uusien oivallusten lähtökohtina.

Lopuksi kiitän Karkun koulun henkilökuntaa rohkeasta, avoimesta ja ajoissa hoidetusta tiedottamisesta. Sekin on osa laadukasta palvelua.

Kirjoitus on julkaistu tarkastuslautakunnan puheenjohtajan kolumnina Tyrvään Sanomissa 16.4.2013

Tapahtumien vuosi 2012

Maanantai 31.12.2012 klo 18.08

Vuoden aluksi upeaa tehdä Pekka Haaviston kampanjaa paukkupakkasissa! Huhtikuussa juhlimme isän 87-vuotispäivää ja autoin heitä muuttamaan hoivakotiin. Kesäkuussa isä sitten kuoli - jätti kevyesti tämän maailman. Seuraavan päivän meditoin juoksemalla elämäni ensimmäisen maratonin. Heinäkuuta väritti siskon perheen vierailu Amerikasta. Siihen mahtui hautajaiset, uuden Heinämäen talon ihastelu, risteily siskon ja veljen perheitten kanssa, Kuuma kesä '85 sekä lopulta siskon pojan rippijuhlat.

Syksy oli täynnä töitä. Ihania opiskelijoita taas kerran. Kotona Esikoinen aloitti lukion, mä opettelin kierrättämään oppikirjoja sekä kestämään moottoripyörällä ajelua. Keskimmäinen meni rippikouluun ja loppusyksystä äiti on kelvannut kaveriksi kirkon penkkiin. Pienimmän kanssa meillä on yhteinen harrastus, kun hän käy kilpauintiryhmässä ja mä uintitekniikkakurssilla.

Olihan syksyllä kunnallisvaalitkin. Saimme vihreiden listalle ihania uusia innokkaita ihmisiä. Vaikka yksi paikka menikin näissä vaaleissa, niin tältä porukalta löytyy energiaa ja uusia ideoita toimintaan.

Vuonna 2013 siirryn politiikassa sivummalle, mutta mielelläni seuraan strategian toteuttamista ja valtuuston päätösten toimeenpanoa tarkastuslautakunnan puheenjohtajana. Perheelle, liikunnalle ja puutarhalle lupaan antaa enemmän aikaa. Viime kesän se sai olla melkein omillaan. Ja kyllä lupaan aikaa tieteellekin viime vuotta enemmän. Pari kirjoitusta ansaitsisi valmistua.

Hyvää vuotta 2013 kaikille!

Joulukuun 12 valtuusto

Maanantai 17.12.2012 klo 23.31

Ensimmäistä kertaa neljään vuoteen olin käsittelemässä talousarviota, jota en ollut jo hallituksessa käynyt läpi tarkkaan. Fiilis oli vähän epävarma, mutta samalla oli sellainen olo, että nyt voi reippaasti esittää muutoksia, kun ei tiedä hallituksen väännöistä kuin hiukan.

Ryhmäpuheenvuorossani toin esille sen, että Sastamala on pirkanmaalaisista kunnista siitä harvinaisessa tilanteessa, että meidän ei tarvitse selvittää palveluiden järjestämistä vaan voimme keskittyä palveluihin ja niiden laatuun. Toiseksi korostin sitä, että päättäjän täytyy uskaltaa sietää epävarmuutta päätöksissään. Tällä viittasin uimahallikeskusteluun ja siihen, että päätökset tällaisista asioista ovat tahdon - ei tiedon asioita. No tahtoa ei tänään löytynyt, vaan paljon tietoa niistä riskeistä, mitä investointiin voisi liittyä.

Toin myös esille sen, että kun kaupunginhallitus on linjannut ennaltaehkäisyn olevan tärkeä asia, niin sen täytyy myös näkyä budjetissa. Hallituksen käsittelyssä asiaan liittyviä palveluita oli talousarvioon jo lisättykin, mutta muutamaa asiaa kuitenkin yritin sinne sisään saada.

Ensinnä ehdotin täysipäiväisen opinto-ohjaajan palkkaamista Vammalan lukioon. Lukioverkkoselvityksestä käy erittäin hyvin selville, että vähäinen opinto-ohjaus on yksi Vammalan lukion heikkous. Esitys ei mennyt suorana lisäyksenä läpi, mutta tekstilisäyksellä pääsi hallituksen valmisteluun.

Toiseksi koetin palauttaa kirjaston hankintamäärärahat lautakunnan esityksen mukaiselle tasolle. Kirjan kaupungille ei vain sovi kirjastomäärärahojen leikkaaminen. No, tästä asiasta hävisimme äänestyksen.

Kolmanneksi esitin kyläyhdistysten avustusmäärärahojen korottamista lautakunnan esittämälle tasolle (500 e / yhdistys). Samaa asiaa esitti myös keskustalainen Ilkka Ekojärvi ja asia sai taakseen valtuuston enemmistön.

Uimalliänestyksissä äänestin ensin mahdollisimman nopeaa investointia. Sen jälkeen asiasta luopumista ja lopulta kaupunginhallituksen esitystä. Kannattamani esitys hävisi aina. Käyttäytymiseni vaikuttaa varmasti epäloogiselta, mutta olisin halunnut viimeiseen esitykseen vastakkain kaksi mahdollisimman erilaista esitystä. Nyt Satosen harkintaehdotuksessa ja kh:n esityksessä ei ollut oikeastaan muuta eroa kuin se, onko suunnitteluvuosille merkitty hallin rakentamiseen liittyvät tulot ja menot vai ei. Varovaisempi kanta voitti. Itse aion tämän päätöksen jälkeen pitää suuni kiinni uimahallista, kunnes tulee sellainen esitys, jolla todella aiotaan rakentaa halli.

Valtuustossa pidättäydyn tämän jälkeen varmaan suurista määrärahalisäyksistä ja keskityn laadullisiin mittareihin ynnä päätösten strategianmukaisuuteen ja vaikutuksiin. Tulinhan valituksi tarkastuslautakunnan puheenjohtajaksi. Kiitän neuvotteluryhmää tästä luottamuksesta. Tavallaan tämä on myös verenperintöä jos mikä: isäni toimi 80-luvulla Puumalassa kunnan tilintarkatajien puheenjohtajana kaksi valtuustokautta.

Ja teinhän lopuksi aloitteenkin. Patistin kaupunkia seuraamaan aktiivisesti Tampereen kaupunkiseudun kokeilua, jossa seutulippua voi käyttää junissa sekä liittymään siihen mukaan heti, kun se vain on mahdollista.

Nyt voi lopultakin rauhoittua Jouluun! Enemmän aikaa ja vähemmän roinaa sinunkin Jouluusi!

Sovinnon ristillä

Torstai 6.12.2012 klo 15.25

Tänään tein viimeisen tekoni Sastamalan kaupunginhallituksen jäsenenä. Laskin yhdessä Sastamalan seurakuntaa edustaneen Maiju Vuorenojan kanssa kaupungin edustajana seppeleen Sovinnon ristille Karkun hautausmaalla.

Karkun kirkolla oli osansa sisällissodassa. Tampereen taistelujen jälkeen punaiset alkoivat vetäytyä länteen Porin rataa pitkin. Radan varressa sijainnut kirkko toimi Karkun taistelun aikana punaisten linnoituksena huhtikuussa 1918 ja rikkoivat kirkon kalustoa.

Taisteluissa kuolleita ja myöhemmin teloitettuja punaisia ei tuolloin tietenkään haudattu kirkkoamaahan, mutta vuonna 1945 rovasti K.E. Rinne huolehti omatoimisesti siitä, että ruumiit haudattiin kirkkomaahan samaan riviin sankarivainajien kanssa. Pari vuotta myöhemmin paikalle pystytettiin Sovinnon risti.

Rovastin teko kertoo sodan jälkeisen Suomen yhtenäistämistahdosta ja oli varmasti merkittävä paikallista yhtenäisyyttä lisännyt teko. Paikallisesti se oli kuitenkin poikkeuksellinen teko. Sastamalan muilla sankarihaudoilla muistettiin tänäänkin erikseen sisällissodan, talvisodan ja jatkosodan veteraaneja ja kenties vielä Karjalaan jääneitä.

Sovinnon ristillä muistimme kerralla kaikkia Suomen synnyn ja rakentamisen sankareita, kaikkia vakaumuksensa ja isänmaansa puolesta taistelleita ja kaikkia läheisensä menettäneitä. Kiitos heille ja kiitos että sain olla mukana juuri tässä seremoniassa.
 

J.K. Historia liittyy omaan elämääni siten, että asun talossa, jonka rakennuttajan isä oli sisällissodan aikaan valkoisten paikallinen johtaja. Pojanpoika kävi pihassamme kertomassa tätä tarinaa valkoisesta näkökulmasta pari kesää sitten.

Polkupyöräkellokkaan terveisiä

Sunnuntai 18.11.2012 klo 15.48

Perjantaina sain Sastamalan vammaisneuvostolta erittäin mieluisan tunnustuksen. Minut valittiin Sastamalan polkupyöräkellokkaaksi.

Keväällä kaupupunginvaltuuston jäseniltä kyseltiin, ketkä kulkevat työ- ja/tai kokousmatkoja pyörällä ja ketkä käyttävät pyöräilykypärää. Kaksikymmentä valtuutettua viidestäkymmenestäyhdeksästä sanoi näin tekevänsä. Pari viikkoa sitten sain kuulla, että valtuuston puheenjohtaja on tästä joukosta nimennyt minut polkupyöräkellokkaaksi. Tunnustukseen kuului kunniakirja sekä vihreä(!) pyöränkello.

Otin tunnustuksen iloisena, mutta hieman hämmentyneenä vastaan. Poljen toki toisinaan viidentoista kilometrin matkaa Karkusta Sastamalaan pyörällä, mutta en ole pitänyt sitä mitenkään erityisenä suorituksena, kun tuttavapiirissäni on todellisia asennepyöräilijöitä, kuten Leo Stranius, Kirsikka Siik tai Juhana Suoniemi, joka teki syksyllä matkan maakuntahallituksen kokoukseen Tampereelta Vammalaan polkupyörällä.

Tarkemmin ajatellen, olen tietääkseni ainoa kaupunginhallituksen jäsen. Pyöräilyn edistäminen on Sastamalassa ollut Äetsän puolella on oltu aktiivisia ja esim. pyörätie Kataran suoralla on tullut tarpeeseen. Sen sijaan keskustassa pysäköinti puhuttaa enemmän kuin turvallinen pyöräilyreitti keskustan läpi. Vain vihreät ovat ottaneet esille kokonaisvaltaisemman liikenneosayleiskaavan tekemisen.

Polkupyöräkellokkaana lupaan polkea aina välillä kokouksiin seuraavallakin kaudella sekä pitää pyöräilyn puolta keskustan kehittämisessä. Kiitän siis vammaisneuvostoa tunnustuksesta ja lupaan jatkossakin toimia turvallisemman ja esteettömämmän Sastamalan puolesta.

Kohti arjen hyvinvointia Sastamalassa

Maanantai 29.10.2012 klo 23.10

Kiitos kaikille äänestäjilleni ja vihreiden äänestäjille Sastamalassa! 132 ääntä on 23 vähemmän kuin edellisissä vaaleissa. Uskon niiden menneen lähistöltä rekrytoimilleni Eeva Puumalalle ja Helvi Toivolalle, tuleville vihreille vaikuttajille.

Vihreiden tulos Sastamalassa on lievästi katkera torjuntavoitto. Voitimme niukasti prosenteissa, hävisimme 29 ääntä ja yhden paikan. Toisaalta viime vaaleissa tulos oli täydellinen – saimme viimeisen paikan. Nyt Paula jäi kolmantena ulos. Valtuustopaikkaani olisi koko lista tarvinnut 25 ääntä enemmän. Sellaista on demokratia.

Kiitän erityisesti kaikkia karkkulaisia 11,6 % äänestysalueen äänistä tuli vihreille. Tällaista vihreää kylää on ihana olla kehittämässä jatkossakin.

Onnittelen myös Ilmari Nurmista ilmiömäisestä tuloksesta, perussuomalaisia lisäpaikoista sekä kaikkia muita valituiksi tulleita ehdokkaita! Toimitaan yhdessä kuntalaisten hyvän arjen ja Sastamalan kestävän kehityksen puolesta. Jos suunta ei siltä näytä, kerron sen – mutta rakentavasti. Senhän olen luvannut.

Eveliina

Reilut ja ympäristöystävälliset hankinnat onnistuvat!

Torstai 25.10.2012 klo 22.51

Hankintalain kiemuroista saa lukea monenlaisia tarinoita. Tänään Tampereen yliopistolla "Globaalia vastuuta reilun kaupan keinoin " -seminaarissa Helsingin yliopiston oikeustieteen professori Niklas Bruunesitteli ympäristö- ja sosiaalilausekkeiden käyttämistä kilpailutuksessa puhtaan juridisesta näkökulmasta.

Hänen viestinsä oli, että erilaisten vaatimusten käyttäminen on mahdollista, kunhan ne liittyvät suoraan kilpailutuksen kohteeseen eivätkä ole mitään tiettyjä ympäristö- tai laatumerkkejä. Merkkien sijaan voidaan käyttää niihin sisältyviä kriteerjä,  kunhan ne vain kirjoitetaan auki. Tämä tarkoittaa, että kilpailutukseen osallistumiseksi ei tarvitse hankkia sertifikaattia, jos voi todentaa kilpailutuksessa mainitut sertifikaatin mukaiset kriteerit muuten.

Seminaarissa esiteltiin myös hankkijoiden avuksi laadittuja työvälineitä. Yksi niistä on työ- ja elinkeinomineisteriön laatima CSR-kompassi, joka auttaa erilaisten sosiaalisten kriteerien käytössä hankinnoissa. Lisäksi esim. Tampereen kaupungin hankintayksikössä on laadittu linkkilistoja eri tuoteryhmien ominaisuuksien vertailun avuksi.

Meidän on siis mahdollista hankkia lähiruokaa, reiluja tuotteita ja ympäristöystävällisiä tuotteita. Ensin on kuitenkin määriteltävä kaupungin strategisella tasolla, mitä haluamme hankkia, jotta kilpailuttajamme tietävät paneutua niihin. Esimerkiksi Sastamala voisi päättää ryhtyä Reilun kaupan kaupungiksi, jolloin sitoutuisimme käyttämään tietyssä määrin Reilun kaupan tuotteita. Demariryhmä on tehnyt tästä erittäin kannatettavan aloitteen.

Tai voisimme strategian tasolla päättää haluavamme käyttää lähiruokaa. Kilpailtuksessa ja keskusteluissa keittiöiden ja osin myös paikallisten tuottajien kanssa päätettäisiin, mikä on realistinen tavoitetaso. Sitten aletaan etsiä käyttökelpoisia kriteereitä ja miettiä sopivia kilpailutuskohteita. Tämä vaatii ammattitaitoa ja joskus jopa halua testata asioita markkinaoikeudessa. Mutta jopa oikeustieteen professori suositteli sellaista käytäntöä asian edistämiseksi.

Joka tapauksessa Sastamalan kaupungin hankintoja tulee linjata vaalien jälkeen valmisteltavassa strategiassa ja kilpailutuksen ammattitaitoon panostaa.

Kadehdin teidän torielämää, sanoi huittislainen vihreä

Sunnuntai 21.10.2012 klo 23.02

Tänä vuonna ei ole ollut syyslomaohjelmasta pulaa, vaikka olen viettänyt viikon aivan kotona. Siitä ovat pitäneet vaalit huolen.

Maanantaina vaalityö alkoi vahtimalla Eeva Puumalan kipeitä lapsia hänen ollessaan Tyrvään Sanomien haastattelussa Mika Sillanpään kanssa. Eevan jo tultua tuli samaisesta lehdestä kiperä kysymys paikallisesta autourheiluradasta. Tiesin sentään asiasta riittävästi antaakseni kelvollsien vastauksen.

Maanantaina oli vielä kaupunginhallituksen julkinen kokokous. Ilmeisesti vain n. 9% kaikista Suomen kunnista on joskus järjestänyt sellaisen. Sylvään koulun salissa oli kuuntelijoita parikymmentä, mutta lähetys oli kuunneltavissa nettiradion kautta. Kokouksessa äänestimme  tulevan kaupunginjohtajan pestin määräaikaisuudesta. Olin määräaikaisuuden kannalla, mutta hävisimme 10-7.

Tiistaina autoilin pitkin sivuteitä jakamassa n. 300 vaalilehteä. Maisemat olivat Kärppälässä ja Kutalassa kauniita. Toivottavasti sieltä tulee ääniäkin.

Keskiviikkoaamuna ohjelmassa oli Tampereen radion vaalikeskustelu Vammalan torilla. Haastattelussa mm. kommentoin sitä sitkeää väitettä, että Vihreät valittavat kaikesta. Eihän se niin mene, suurin osa valittajista on muita. Me yritämme vaikuttaa päätöksenteon aikana niin, että kaupunkikuvasta tulee hyvää.

Torstai oli varsinaisesta vaalityöstä välipäivä, mutta perjantaina hulina jatkui taas. Järjestimme Eevan ja Helvin kanssa kahvitarjoilun paikallisen kyläkauppa Maisan kahvilassa. Leivoimme kaikki niin ylen määrin, että tarjottavaa riitti seuraavallekin päivälle, mutta hyvä niin.

Lauantai oli nimittäin upea vaalitoripäivä Vammalassa. Sen jäljiltä huittislainen vihreä kadehti torielämäämme. Huvittavaa kyllä moni sastamalalainen kadehtii huittislaisten marketteja. Minä kyllä nautin enemmän torista kuin marketeista, ja aion kyllä pitää huolta siitä, että keskustan kehittämiseen panostetaan.

Torilla paistoimme lettuja (kuvassa Eeva ja Katariina), järjestimme ongintaa lapsille ja pyysimme ihmisiä veikkaamaan vihreitten äänisaalista. Aurinko paistoi, kaikilla oli hyvä mieli... eihän me oltais maltettu lähteä sieltä pois ollenkaan.

Tänään varsinainen vaalitapahtuma oli vasta illalla: kansalaiskeskustelu lukioverkon kehittämisestä Mouhijärven lukiolla. Päivällä luin lukioselvityksen ja vähän laajemminkin taustoja. Illalla menin tilaisuuteen vähän jännittyneenäkin, mutta keskustelu oli tosi asiallista, vaikkakin tiukkaa. Ja minua osallistuminen auttoi muodostamaan näkemystä lukiokysymykseen.

Muistakaahan ennakkoäänestää. Se onnistuu vielä maanantaina ja tiistaina. Tai sitten käyttäkää äänioikeuttanne sunnuntaina. Viikon päästä tiedetään jo, kuinka on käynyt!

Terveisiä torilta ja tavataan taas!

Lauantai 13.10.2012 klo 19.39

Tämän kampanjaviikon huipennus oli kampanjointi tänään Vammalan torilla. Viikkoon on sisältynyt paljon muutakin toimintaa: lehden viimeistelyä, julisteiden levitystä, mainoksen taittoa haastattelujen sopimista... blogit Alueviestin vaaliblogiin olen viikon aikana kirjoittanut radoista, ennaltaehkäistystä sekä lukiokoulutuksesta.

Torikampanjoinnin aloitus on kuitenkin aina yhtä jännittävää ja aina samanlaisen huikean talkootyön kokoonjuoksemisen tulos. Mutta taas kerran teltta oli pystyssä, kahvia, teetä ja piirakkaa tarjolla ja lehdet tulleet painosta. Ja yllätykseksi ehdokkaamme Eeva toi torille syntymäpäiväkakun.

Vilinää torilla olikin, kun siellä olivat paikalla lähes kaikki ehdokkaita asettaneet ryhmät ja lisäksi Vammalan Yrittäjät olivat järjestäneet vaalipaneelin torille. Sen voi kuunnella Sopulin nettiradion kautta. Kun itse osallistuin vaalipaneeliin, jäivät keskustelut äänestäjien kanssa vähemmälle, mutta piirkka ja kakku näyttivät huvenneen sinä aikana, jonka vietin paneelissa. Muut ehdokkaat kehuivat meininkiä.

Ensi lauantaina tavataan taas torilla. Muita ensi viikon tapahtumia:

• Keskiviikkona 17.10. olen torilla, kun siellä on Tampereen Radion vaalikiertue klo 10-11.
• Perjantaina 19.10. karkkulaiset vihreät ehdokkaat (Karkun Vihreät Helmet) Eeva, Helvi ja Eve tarjoavat kahvit kyläkauppa Maisassa.

Ja muista: Ennakkoäänestys alkaa ke 17.10!

Tässä vielä lehden kansi :)

Rata on mahdollisuus Sastamalassa ja muualla Pirkanmaalla

Maanantai 8.10.2012 klo 21.52

Junarata täytyy hyödyntää paremmin Sastamalan suunnittelussa ja Pirkanmaalla.

Olen kirjoittanut omista näkemyksistäni yksityiskohtaisesti vaaliblogiini.

Pirkanmaan Vihreä Liitto esittää tuoreessa kannanotossaan nelivaiheisen mallin raideliikenteen ottamiseksi maakunnan liikenteen kehittämisen strategiaksi.

Mitä mieltä sinä olet?

Tavattavissa

Sunnuntai 7.10.2012 klo 23.05

Mieheni veljentyttö on nyt vaalien alla tekemässä opintoihinsa liittyvää harjoittelua Sastamalassa ja on käynyt muutaman kerran meillä. Näillä käynneillä olemme keskustelleet poliitikkona olemisesta ja siitä miten se on muuttanut elämää.

Minusta suurin muutos on se, että pitää olla tavattavissa. Koen, että politiikka on yhteisten asioiden hoitamista sellaisten puolesta, jotka eivät siihen itse kykene. Siihen kuuluu vastata puhelimeen ja soittaa takaisin sellaisiinkin numeroihin, joita ei tunne sekä vastata ihmisten sähköposteihin, keskustella heidän esille tuomistaan asioista virkamiesten kanssa tai tehdä niistä aloitteita.

Asukkaan lisäksi soittaja voi olla toimittaja, ja heille vastaaminen on aivan yhtä tärkeää. Osa poliitikon tehtävää on myös kertoa ajatuksistaan ja päätöksistään julkisesti.

Eihän tätä kunnallispolitiikassa kovin paljon tapahdu, mutta vaalien alla kyllä. Lisäksi tässä vaiheessa täytyy organisoida nopeasti kaikenlaista. Se on toinen asia, jonka olen politiikassa oppinut: verkostoitumaan, pyytämään apua, delegoimaan sekä myös tekemään nopeasti.

Tätä kaikkea on sisältynyt tähänkin viikkoon. Ja olen nauttinut siitä, sillä kampanjan teko sytyttää aina minut.

Parasta on että saa olla tavattavissa torilla ja monissa muissakin paikoissa! Tavataan siis Vammalan torilla lauantaisin 13., 20., ja 27.10.

Kampanjantunnelmia ja vetoomus

Maanantai 1.10.2012 klo 9.42

Vaalikampanja on tiivis rykäys: suunnittelu ja toteutus tapahtuu lähes tulkoon samaan aikaan. Tällä viikolla on päivitetty Vihreän Sastamalan sivuille ehdokkaitten kuvat, valittu edustajia vaalipaneeleihin, selvitetty julisteen taitto ja -painatus, suunniteltu ilmoituksia ja tapahtumia. Paikallisen työn tueksi olemme yrittäneet saada vihreitä valtakunnan poliitikkoja visiitille Sastamalaan.

Pienen yhdistyksen kampanjavarat eivät ole suuret, joten koko ajan täytyy miettiä, mihin on varaa ja mitä kannattaa tehdä. Toivon siis, että klikkaat tästä ja tuet Vihreän Sastamalan toimintaa.

Yhteisen uurastuksen lomassa varsinainen päätyö omassa kampanjoinnissa on ainakin minun kohdallani ollut erilaisiin vaalikoneisiin vastaaminen. Osa kysymyksistä on ollut tärkeitä ja yksiselitteisiä, osa kummallisia tai huonosti aseteltuja ja osa koko lailla asiaan kuulumattomia. Kokemus on auttanut suhtautumaan vastaamiseen rennosti.

Vaalikoneisiin vastaamisesta on apua omien tavoitteitten kirjaamisessa. Kolmen tärkeimmän tavoitteen nimeäminen tai esittelyn tiivistäminen rajalliseen merkkimäärään auttaa selkiyttämään omaa viestiä. Alueviestin vaalikoneeseen liittyi myös vaaliblogin perustamismahdollisuus. Päivitänkin jatkossa näkemyksiäni Sastamalan ajankohtaisista asioista sinne. Näillä kotisivuilla kirjoitan yleisemmin kampanjasta.

Kaiken tohinan keskellä ainakin minä aina jännitän sitä, minkä numeron saan. Tällä kertaa Vihreät saivat Sastamalassa kärkipaikan. . Ainakin minulle sopii oikein hyvin, että nuorten asioista välittävän porukan numerot ovat lasten ja nuorten ikiä: täyspäisiä, mutta ei täysikäisiä, kuten yksi ehdokkaistamme asian muotoili.

Kunnallisvaalit lähestyvät: ehdokkaat asetettu ja kampanja avattu

Lauantai 22.9.2012

Moni varmaan havahtui kunnallisvaalien lähestymiseen tämän viikon puolivälissä, kun puolueiden ehdokaslistat julkistettiin. Itselle se oli vaalikampanjoinnin ensimmäisen ja työläimmän vaiheen – ehdokashankinnan – päätös. Sastamalassa onnistuimme kohtalaisen hyvin. Saimme saman verran ehdokkaita kuin viime vaaleissa.

Listamme on monipuolinen. Meillä on eri-ikäisiä ja taustoiltaan erilaisia ehdokkaita monipuolisesti Sastamalan alueelta. Tosin pohjois-Sastamalasta ei ole ketään. Erityisen iloinen olen siitä, että meillä on myös ehdokas Kiikoisista, Annika Hepokorpi.

Listan valmistuttua alkoi näkyvä vaalityö. Viikon aikana olen huolehtinut ehdokasvalokuvauksen järjestelyistä, päivittänyt omille sivuille kunnallisvaaliteemat, vastannut pariin vaalikoneeseen sekä tehnyt lyhyen esittelyn Vihreän Sastamalan sivuille. Olen myös auttanut uusia ehdokkaita kertomalla heille joidenkin vaalikonekysymysten taustoja. Ja lopuksi organisoin pikaisesti Kiva kunta -tapahtuman Vammalan torille vihreiden ensimmäisenä yhteisenä kampanjapäivänä. Lisäksi olemme yhdessä sovitelleet vaalipaneelejen ja ehdokkaitten aikatauluja.

Tänään sitten lähdin kahden ensikertalaisen ehdokkaan - Jaska Levon ja Eeva Puumalan kanssa torille avaamaan kampanjaamme. Ajatuksemme oli kerätä ihmisiltä kuvauksia siitä, mikä Sastamalassa on kivaa, mikä kehitettävää. Vihreissä tuulitakeissa meidät huomattiin hyvin ja kävimme mukavia keskusteluja, joiden lomassa tarjoilin oman puutarhan omenoita.

Kivoina asioina tuli esille hieno luonto, turvallisuus ja Sastamalan sopiva koko. Kaupungistamme löytyy hyvin palveluita, mutta se ei kuitenkaan ole liian iso. Sopiva koko liittyy myös palveluitten ihmisläheisyyteen. Yksittäisistä palveluista mainittiin hyvänä asiana eläkeläisten kuntosaliryhmät. Niillä onkin huomattava terveyttä ylläpitävä vaikutus.

Kehitettäviksi asioiksi mainittiin. tonttitarjonnan parantaminen, liikenneyhteyksien kehittäminen kaupungin sisällä sekä hienon luonnon parempi hyödyntäminen: esim. uusien polkujen ja ulkoilureittien perustaminen. Lisäksi tuli esille monia terveyden- ja vanhustenhuoltoon liittyviä kysymyksiä, jotka kaikki kytkeytyvät siihen yleiseen ajatukseen että terveydenhuollon palvelut tulisi säilyttää nykyisellä tasolla. Kehitettävää löytyi myös monista byrokraattisista käytännöistä, jotka vaikeuttavat vapaaehtoistyötä vanhustenhuollossa.

Tämä lauantaiaamupäivän keskusteluhetki osoitti, että Vihreän liiton kunnallisvaaliohjelma ja omat vaaliteemani pureutuvat samoihin asioihin kuin ihmiset torilla: hyvän elämän politiikkaan.

Tästä on hyvä jatkaa kohti kunnallisvaaleja. Eevan kanssa ideoimme jo seuraavan tapahtuman. Kampanjassamme on selvästi kaikuja Pekka Haaviston keväisestä vaalikampanjasta. Niin luova juttu nytkin on kehitteillä.

Ja toki lämmitti sekin palaute, että kivointa Sastamalassa on nähdä mun kaunis naamani torilla syyskuisena aamuna.

Isän muistolle

Perjantai 27.7.2012 klo 21.02

Mistä on Eero-ukon muistot tehty?

Makoisista muikuista,

savuisista siioista,

ottavista ongista,

vetävistä verkoista

ja runsaista rapumerroista.

Niistä on Eero-ukon muistot tehty.

 

Mistä on Eero-ukon muistot tehty?

Leikkisistä jutuista,

Savon kielen sanoista,

mukavista muisteloista,

kauniista ajatuksista.

Niistä on Eero-ukon muistot tehty.

Mistä on Eero-ukon muistot tehty?

Tulipunarusuista

friisiläisistä lehmistä

Valmetilla ajelusta ja

heinäseipään tapeista.

Niistä on Eero-ukon muistot tehty.

 

Mistä on Eero-ukon muistot tehty?

Suloisesta soutelusta,

kuikka-emon kuuntelusta,

keinutuolin kiikunnasta,

omassa rantamökissä,

Valkjärven ilta-auringossa.

 

Mistä on Eero-ukon muistot tehty?

Sovinnossa riitelystä,

unelmista loppumattomista

ja elämisestä paremmin kuin muut ihmiset.

 

Niistä on Eero-ukon muistot tehty.

Näin lapset ja lastenlapset muistelivat Eero Asikaista (1925-2012) muistotilaisuudessa 20.7.2012.

Alkuperäisesitys (Mistä on Eero-ukko tehty) 85-vuotispäivänä 10.4.2010.

Maratonkoulusta opittua

Sunnuntai 17.6.2012 klo 12.17

Syksyllä työpaikan sähköpostiin tuli ilmoitus maratonkoulun alkamisesta. Minä satunnainen lenkkeilijä ilmoittauduin mukaan. Halusin testata itseäni ja saavuttaa jotain aivan uudella elämänalueella.

Ensimmäisillä kerroilla pelästyin. Suurin osa osallistujista vaikutti paljon enemmän reenanneilta. Jotkut olivat jo juosseet maratoneja tai Pirkan hölkkää. Mutta löytyi niitä omiakin vahvuuksia: koordinaatio ja kehonhallinta olivat lapsuuden yleisurheilukoulujen, tanssin ja pilateksen ansiosta kunnossa.

Suurimman pelästyksen ja hämmennyksen aiheutti sykemittarin hankinta. Sykkeeni nousi aina sellaisiin lukemiin, etten oikein edes kehdannut niistä puhua. Polkupyörällä tehty kuntotesti maitohappomittauksineen kertoi sitten todellisuuden. Mun maksimisyke ja maitohappojen sieto osoittautuivat molemmat korkeiksi. Sen jälkeen sykemittarista alkoi tulla paras reenikaveri, jonka kanssa opin juoksemaan niin että jaksan.

Ohjelman mukaan harjoittelu oli välillä vaikeaa, kun muulta elämältä ei meinannut löytyä aikaa harjoittelulle, mutta järjestelin. Välillä tein mm. kuntopiirin ensimmäiseksi herättyäni, kun tiesin että politiikka vie kuitenkin koko illan. Erityisesti harmitti, kun yhteislenkkejä jäi väliin muitten juttujen vuoksi. Kimppalenkeillä sai kuitenkin aina kannustusta, vaikka yleensä olinkin se porukan hitain.

Parasta ja tärkeintä tässä vuodessa onkin ollut upean kannustava asenne. Jo polkupyöräergometrin kommentissa oli harjoitusohjeen loppukaneettina ”niin pystyt juoksemaan maratonin tasaisesti”. Tuolloin en olisi sitä itse uskonut.

Ja nyt kun se on onnistunut – rauhallisesti mutta tasaisesti – olen todella onnellinen siitä että lähdin mukaan. Kun yöllä maratonin jälkeen keskustelimme maratonkoulun vetäjän kanssa valmentamisesta, hän sanoi henkisen puolen olevan 30 %. Huipuilla se on halua voittaa ja henkistä kanttia kohdata muut. Tällaisilla peruskuntoilijoilla se on maltti juosta omaa vauhtia, tankata järkevästi, kuunnella kehoaan, ja olla luovuttamatta, olla ottamatta ensimmäistäkään kävelyaskelta, silloin kun on tarkoitus juosta.

Kiitos TAMKin Wire-toiminta ja Kalle Suoniemi, joka toi tämän jutun TAMKiin ja erityisesti kiitos AquaPlus: Kai & Tuuli! Näillä opeilla on hyvä jatkaa niiden akateemisten haasteiden parissa.