"Erikoisin kysymys, johon olet vastannut?"

Lauantai 9.4.2011 klo 19.30 - Eveliina Asikainen

Tänään minulta kysyttiin, mikä on erikoisin kysymys, johon olen kampanjan aikana vastannut. No, kenties tuo kysymys oli sellainen, mutta sai minut myös pohtimaan millaisiin kysymyksiin olenkaan vastannut.

Kasvokkain ihmisten kanssa kampanjoidessa täytyy kenties useimmiten vastata energiapolitiikkaa ja eläkeläisten asemaa koskeviin kysymyksiin, tai ainakin kuunnella näihin asioihin liittyviä mielipiteitä. Lisäksi jonkin verran tulee eteen keskustelua samaa sukupuolta olevien asemasta, mutta vain silloin tällöin olen päätynyt vastaamaan luonnonsuojeluun tai eläinten oikeuksiin liittyviin kysymyksiin. Toisinaan ihmiset esittävät myös tietoon liittyviä knoppikysymyksiä. Tänään kysyttiin mm. sitä kuinka paljon Suomen pinta-alasta on ollut alunperin suota.

Nettilomakkeen tai sähköpostin kautta tulleet kysymykset ovat sitten aivan toisenlaisia. Niitä lähettävät kansalaiset, jotka harkitsevat tosissaan minun äänestämistäni. Näissä kysymyksissä on pyydetty täsmennystä kantaani geenimanipuloiduista organismeista ja tuotantoeläinten elinolosuhteiden kehittämisestä sekä haluttu varmistaa että vihreitä äänestäessä ei äänestä vesivoiman lisärakentamisen puolesta. Toki jotkin kysymykset ovat käsitelleet energiatulevaisuuttakin, mutta taas hyvin täsmällisessä hengessä.

Laajimmat ja periaatteellisimmat kysymykset ovat kosketelleet sitä miten lainsäädäntö ja politiikka voivat vaikuttaa kansalaisten asemaan sekä oikeusasiamiehen ratkaisuita ja asemaa. Toisaalta synnyttämiseen ja homeopatiaan liittyvät kysymykset ovat olleet lähellä yksityisyyden rajaani. Niihinkin olen vastannut, koska ne on esitetty vakavassa hengessä.

Kysykää jatkossakin. Sillä tavalla opin lisää ja tekin opitte ajatuksistani. Kysymykset ovat juuri sitä evästystä, jota kampanjassani toivon.

Katso keskustelu yliopistoasioista

Keskiviikko 6.4.2011 klo 8.14 - Eveliina Asikainen

Yliopistojen rahoitus, opiskelijoiden aseman parantaminen ja apurahatutkijoiden asema ovat minulle tärkeitä asioita.

Haluan turvata suomalaisille mahdollisuuden opiskella maksuttomassa yliopistossa monipuolisen kansainvälisen opiskelijajoukon kanssa. Opiskelijat tarvitsevat riittävän rahoituksen, jotta voivat opiskella päätoimisesti. Samoin tutkijat tarvitsevat riittävän jatkuvan rahoituksen keskittyäkseen tutkimustyöhön. Myös tasokkaan koulutuksen ylläpitäminen ja kehittäminen vaatii turvattuja opetusresursseja.

Näistä ja muistakin asioista keskustelin viime viikolla Tampereen Tieteentekijöiden ja Yliopisto-TV:n järjestämässä vaalikeskustelussa, jonka juonsi Rosa Meriläinen. Koko keskustelu on katsottavissa täällä.

 

Luonnonsuojelijan kannattaa äänestää Eveä

Maanantai 4.4.2011 klo 23.46 - Eveliina Asikainen

Olen halunnut korostaa näissä vaaleissa asiantuntemustani ja sitoutumistani luonnonsuojeluun.

Tukijalistallani on suuri useita pirkanmaalaisia ympäristöaktivisteja. Ja tänään Luonto-Liiton toiminnanjohtaja Leo Stranius listasi minut suositeltaviin ehdokkaisiin. Olen ylpeä ja tunnen onnistuneeni jo tässä vaiheessa.

Blogivieraana Nina Nygren: Fukushima, tsunami ja turvallisuus

Tiistai 29.3.2011 klo 9.26 - Nina Nygren

Ydinvoima vaarallista epävarmuustekijöiden vuoksi

Olen seurannut Fukushiman tapahtumia varsin intensiivisesti. Ydinvoimalan ongelmat ovat oikeastaan yllättäneet minut, ydinvoiman vastustajan. Vasta nyt olen tajunnut että olen viime vuosina näköjään taipunut uskomaan ydinvoimamyönteisiä vakuutteluja ydinvoimaloiden turvallisuudesta, vaikka ydinenergiassa on tietenkin muitakin ongelmia.

Mutta Fukushiman onnettomuus on hyvä muistutus siitä ettei ydinvoima todellakaan ole turvallista – eivätkä perimmäisenä syynä ole luonnononnettomuudet.

Asian kerimisen voi aloittaa vaikkapa blogeissa, nettikeskusteluissa ja Aamulehden mielipidepalstallakin pyörineistä taulukoista joissa kuolinuhrien määriä on verrattu kunkin energiamuodon tuottamaan energiaan ja joiden valossa ydinvoima vaikuttaa suorastaan ihanan turvalliselta energiamuodolta. Taulukkoon tästä.

Ensinnäkin tuossa kuolonuhrilaskelmissa on tiettyjä vinoutumia, esimerkiksi Maailman terveysjärjestön mukaan Tsernobylin uhriluku on 9000 ihmistä, ei vain muutamia satoja.Venäjän tiedeakatemian mukaan onnettomuuden vuoksi kuoli ennenaikaisesti 210 000 ihmistä. Luvuissa ei myöskään ole mukana esimerkiksi uraanikaivosten onnettomuuslukuja. Mutta ohitettakoon nämä vinoumat nyt tällä kertaa. Nimittäin on tärkeämpää miettiä ovatko juuri kuolonuhrit oikea indikaattori mittaamaan energiamuodon vaarallisuutta? Pitäisikö autoliikenne pysäyttää kuolonuhrien vuoksi saman tien?

Vaarallisuuslaskutoimituksiin tulisi ottaa mukaan myös esimerkiksi aiheutuneet sairaudet ja vammat, sekä esimerkiksi luonnolle aiheutetut vauriot, puhumattakaan esimerkiksi evakuoinnin aiheuttamasta psykologisesta ahdistuksesta. Näitä laskiessa kuluisi tovi jos toinenkin, ja niiden vertailemisessa toinen mokoma. Onko vaikkapa sata syöpätapausta parempi vai huonompi kuin yksi kuolema?

Mutta sittenkin, onko menneiden kuolonuhrien ja muiden ongelmien laskeskelulla sittenkään mitään merkitystä? Mitä merkitystä esimerkiksi on ydinvoiman vähäisellä kuolonuhrimäärällä jos huomenna tapahtuisi erittäin epätodennäköinen mutta todella tuhoisa ydinonnettomuus? No, tapahtuneiden haittojen perusteella kai on tarkoitus ennustaa tulevia riskejä ja ongelmia. Miten siinä tapauksessa pitäisi ottaa huomioon se, että esimerkiksi ydinjäte saattaa aiheuttaa merkittäviä haittoja kymmenienkin tuhansien vuosien päästä – verrattuna siihen että sitä on käytetty vain muutaman kymmenen vuoden ajan?

Tulevaisuuden riskien arviointi on varsin käytetty menetelmä energiamuotojen vertailussa. Riskin käsite klassisessa muodossaan (”tuhon todennäköisyys” x ”tuhon määrä”) on kuitenkin ongelmallinen. Suuri, mutta hyvin epätodennäköinen onnettomuus tulee määritellyksi vähäiseksi riskiksi. Millä todennäköisyydellä Fukushimaan vaikuttaisi juuri näiden ydinreaktoreiden käyttöaikana tuhoisa maanjäristys ja korkea tsunamiaalto? Itse asiassa tapahtuneen kaltainen luonnonmullistus ei ollut edes laskelmissa mukana. Japanissa laskettiin vain historiallisten tilastojen perusteella maanjäristysten todennäköisyyksiä, eikä edes käytetty uusimpia riskianalyysejä. (NYTImes 27.3.2011)

Kuinka voisimme siis olla varmoja että NYT osaamme ennustaa ja varautua tarpeeksi hyvin mahdollisiin riskeihin – tuhansienkin vuosien päässä? Ja vaikka osaisimme laskea todennäköisyyden tarkalleen, ei pienellä todennäköisyyskertoimella ole kuitenkaan väliä silloin kuin se epätodennäköinen tapahtuma sattuu.

Loppujen lopuksi ydinvoiman vaarallisuudessa ei ole kyse kuolonuhrien määrästä eikä todennäköisyyslaskennasta. Siinä on kyse ihmisen laskelmien perimmäisestä, aina läsnäolevasta epävarmuudesta - siitä että kaikkea ei osata kuvitella, kaikkeen ei osata (tai kustannusten nousun pelossa ei edes haluta) tarpeellisin keinoin varautua.(Ks. lisää täältä). Onnettomuuden sattuessa ei voida olla varmoja että kaikki ihmisen suunnittelema toimii oikein tai edes siitä että ihminen itse toimii järkevästi. Nämä kaikki epävarmuudet ovat tietenkin yhtä lailla läsnä kaikkien energiamuotojen kohdalla, mutta ydinvoimalassa nämä epävarmuudet voivat lopulta johtaa todella vakavaan ydinturmaan – vaikka sen todennäköisyys olisikin häviävän pieni.

Pentti Linkola Vammalassa 29.3.

Maanantai 28.3.2011 klo 11.06 - eveliina asikainen

Pentti Linkola tunnetaan ekofilosofina, kalastajana ja toisinajattelijana. Hän on kuitenkin myös erinomainen linnustoasiantuntija ja on seurannut lintuja järjestelmällisesti koko ikänsä.

Linkola luennoi enää harvoin, mutta Vihreä Sastamala ja biologi, kansanedustajaehdokas Eveliina Asikaisen tukiryhmä on saanut hänet liikkeelle Sastamalaan Sylvään koulun auditoirioon. Luvassa on asiantunteva esitys suomalaisen linnuston muutoksista ja siitä, mitä ne kertovat muista ympäristömuutoksista Suomessa.

Viime aikoina vanhojen metsien suojelu on tulllut Pentti Linkolalle yhä tärkeämmäksi asiaksi ja hän on perustanut vanhoja metsiä suojeluun ostavan Perintömetsäsäätiön, jonka toimintaa on mahdollisuus tukea tapahtuman lopuksi.

Vaaliviikko 12: Työllistämistä ja ruokapolitiikkaa

Sunnuntai 27.3.2011 klo 23.43 - Eveliina Asikainen

Viime viikolla vaalikampanjani alkoi työministeri Anni Sinnemäen vierailulla Sastamalaan. Sastamalan työvoiman palvelukeskus on yksi Suomen tehokkaimmista ja työministerikin on jo pitkään halunnut tutustua siihen. Vierailun aikana tuli selväksi, että työllistämiseen ei välttämättä tarvita kovin paljon uusia temppuja, vaan työvoimahallinnon ja kunnan sosiaalistyön hyvää yhteistyötä ja roolien selkeyttämistä. Näiden lisäksi työvoimahallinnossa on kirkastettava omaa tehtävää: työvoiman välittämistä. Näillä periaatteilla ja niistä johdetulla käytännön toimilla on Sastamalassa päästy erittäin hyviin tuloksiin, joista nostan hattua Regina Salkovicille ja Tiina Leppäniemelle.

Työllistymisen tärkeä edellytys on myös toimiva paikallinen toisen asteen koulutus ja ilokseni saatoimme Sastamalssa esitellä sitäkin. Sastamalan Koulutuskuntayhtymän johtaja Antti Lahti esitteli meille pieniä keskeyttämisprosentteja ja suuria tulevaisuuteen luotaavia investointeja. Seuraan koulutuskuntayhtymää läheltä hallituksen varajäsenenä ja olen todella iloinen siitä rohkeasta, lasikattoja kumartelemattomasta työstä, jolla Antti Lahti pitää huolta, että Pirkanmaan laita-alueilla säilyy paikallisia tarpeita palvelevaa toisen asteen koulutusta.

Viikon toinen kohokohta oli Tampereen seudun vihreiden naisten järjestämä ”Puhdasta vai väärennettyä ruokaa” –ilta. Kirjastotalo Metson luentosali 2 täyttyi hyvän ruuan ystävistä, jotka saivat ensin maistella Runsaudensarven ja Luomulaatikon herkkuja ja kuulla näiden yritysten toimintaperiaatteista. Maistiaisten jälkeen kuulimme vielä kasvisravintola Gopalin kokin Mia Muhosen ajatuksia kasvissyönnistä sekä kasvissyöntitapahtuma VegFestin esittelyn.

Kaiken tämän lämmittelyn jälkeen Satu Hassi pureutui turvallisen ruuan lainsäädäntökiemuroihin. Kaikille kuulijoille tuli varmasti selvästi se, kuinka vahvasti kansainvälinen elintarviketeollisuus lobbaa etujaan EU-valmistelun yhteydessä. Heille esim. erilaiset terveysväittämät ovat erittäin tärkeä mainostuskeino ja niinpä niihin liittyvien rajoitusten säätäminen on ollut erittäin vaikeaa.

Kaikki rajoitukset eivät kuitenkaan tule EU:sta, vaan suomalaiset viranomaiset ovat monissa asioissa tiukempia kuin EU-lainsäädäntö vaatii ja vaikeuttavat näin esim. pientuottajien tilannetta. Itse haluan ajaa mahdollisuutta myydä elintarvikkeita tiloilta mahdollisimman laajasti.

Kuulijakunta ja erityisesti kaikki paikalla olleet vihreät naiskansanedustajaehdokkaat olivat sitä mieltä, että makeisveron sijaan meille pitäisi saada sokerivero. Se ohjaisi selkeämmin terveelliseen ravintoon. Nythän esim. makeita keksejä ei veroteta. Yhtä mieltä olimme myös siitä, että sokeriveron tuotolla voitaisiin rahoittaa kotimaisten hedelmien, vihannesten ja kalan arvonlisäverottomuus. Näin syntyisi kaksinkertainen terveysohjaus.

P.S. Luomulaatikko tarjoaa luomukasviksia kotiin kuljetettuna Tampereelle ja lähiseudulle. Karkkuun hankimme niitä useamman perheen kimppana. Yksi isä hakee ostoksemme työmatkan yhteydessä aina perjantaisin.

Kokoustetaan mielenkiintoisesti ja tehokkaasti

Tiistai 22.3.2011 klo 10.21 - Eveliina Asikainen

Hyvä näytelmä kestää korkeintaan kolme tuntia, hyvä elokuva kaksi. Sittenkin niissä täytyy olla erinomainen juoni sekä hyvä ohjaus ja näyttelijät, jotta niitä jaksaa seurata. Hyvä kokous viedään läpi parissa tunnissa, jollei lista ole mahdottoman pitkä ja yksi isokin asia pystytään keskustelemaan tunnissa, jos pysytään asiassa ja kuunnellaan toisiaan.

Hyvä juoni ei ole sellainen, jossa junnataan kaksi kolmasosaa ja sitten tulee merkittävin käänne, joka sekään ei ole kovin odottamaton. Näin kävi Sastamalan kaupunginvaltuuston maanantaisessa hallikeskustelussa.

Hyvässä kokouksessakin lataus rakennetaan tuomalla muutosesitykset esille keskustelun alussa. Silloin alusta tiedetään keskustelun tähtäävän äänestykseen ja syntyy mielenkiintoa ylläpitävä jännite myös kuulijoille ja katsojille – kansalaisille.

Olen itsekin äänestyttänyt asioita periaatteellisista syistä ja hävinnyt suurinumeroisesti, mutta olen yrittänyt tehdä sen kokouksen kulun kannalta säästeliäästi.

Tämä kirjoitus on lähetetty myös paikallislehtiin.

Blogivieras Eeva Puumala: Politiikkaa ihmiseltä ihmiselle, myös maahanmuutossa

Maanantai 21.3.2011 klo 7.39 - Eeva Puumala

Suomalaisessa julkisessa keskustelussa on yhtä sopimatonta sekä kannattaa että vastustaa maahanmuuttoa. Eri näkökulmat eivät kohtaa, eikä rakentavaa kommunikointia ole saatu aikaan. Syvin jakolinja kulkee itseään maahanmuuttokriitikoksi kutsuvien ja muuttoliikkeisiin myönteisesti suhtautuvien välillä. ”Kriitikot” vaativat tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa. Kriitikoiden kukkahattutädeiksi kutsumat puolestaan näkevät monikulttuurisuuden edut. He penäävät ihmisoikeussopimuksien asettamien velvoitteiden kunnioittamista sekä peräänkuuluttavat maahanmuuttoviranomaisten mahdollisuutta tulkita lainsäädäntöä, myös muutoin kuin ankarimmalla mahdollisella tavalla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita kaikkien rajojen alasajoa tai täysin vapaata liikkuvuutta.

Usein maahanmuuttaja rinnastetaan virheellisesti turvapaikanhakijaan. Pääosa tulee Suomeen työn, rakkauden, perheen tai opiskelun vuoksi. Valtaosa muuttoliikkeestä ei myöskään suuntaa Suomeen EU:n ulkopuolelta. Silti se on maahanmuuttoa. Mitä taas tulee ”turvapaikkashoppailuun”, oman kokemukseni mukaan olisivat monet turvapaikanhakijat haavoittuvasta asemastaan huolimatta valmiita antamaan panoksensa suomalaisen yhteiskunnan hyväksi.

 Kielteistä suhtautumista kiintiöpakolaisten tai turvapaikanhakijoiden vastaanottoon perustellaan sillä, että ”meillä on omiakin ongelmia” tai että ”olisi parasta ennaltaehkäistä pakkomuuttoliikkeiden synty ylipäänsä”. Kotoperäisten ongelmien olemassaolo ei kuitenkaan häviä, eivätkä konfliktit ratkea sillä, että käännytämme inhimillistä hätää kärsivät ihmiset rajoiltamme. Näkemysten perusviesti on se, ettei meillä ole tilaa näille ihmisille. Suomessa tarvitaan osaajia. Työperäinen maahanmuutto onkin nostettu näyttävästi esiin. Silti integraation malliesimerkkinä ja ikonisena maahanmuuttajanaisena pidetty Umayya Abu-Hanna väittää, ettei Suomessa ole tilaa korkeasti koulutetuille maahanmuuttajille. Tuntuu turha(uttava)lta jatkaa loputonta kädenvääntöä siitä, miten rajat ylittävän liikkuvuuden ”ongelma” tulisi tehokkaasti ratkaista.

Sekä Saksan liittokansleri Angela Merkel että Britannian pääministeri David Cameron ovat julkisesti todenneet monikulttuurisuuden maissaan epäonnistuneen täysin. Tanskassa, kriitikoiden ihannemaassa, äärioikeistolainen politiikka on kiristänyt maahanmuuton kontrollin äärimmilleen. Marraskuussa 2011 pidettävien parlamenttivaalien uumoillaan olevan vedenjakaja, sillä tyytymättömyys politiikkaa kohtaan on myös kansalaisten parissa kasvanut jatkuvasti. Tanskan tapa karkottaa myös Pohjoismaiden omia kansalaisia on herättänyt närää, sillä perinteisesti näillä valtioilla on ollut varsin vapaa suhtautuminen kansalaistensa ylirajaiseen liikkuvuuteen. Tyytymättömyys nousee nyt valtioiden sisältä. Väitän, että Suomenkin maahanmuutto- ja monikulttuurisuuspolitiikat ovat jo epäonnistuneet. Ne eivät vastaa etenkään turvapaikanhakijoiden, eivät korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien, eivätkä edes kansalaisten näkemyksiä siitä, millaista toimiva politiikka olisi. Kaikki ovat tyytymättömiä. Muutosta kaivataan, mutta sen suunta jakaa jyrkästi. Tanskalta voimme kuitenkin oppia sen verran, että myös maahanmuuttopolitiikan kiristämisellä lienee rajansa. Tarvitaan toisenlainen tulokulma.

 SDP:n Jutta Urpilainen lanseerasi taannoin puoluepoliittiseksi tarkoitetun ajatuksen ”maassa maan tavalla”. Vähän tämän jälkeen uutisoitiin, että ”maahanmuuttajat ovat kykenemättömiä sopeutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan”. Minusta lausumien logiikka on absurdi. Ajatelkaapa mitä tahansa muuta ihmistenvälistä kohtaamista kuin maahanmuuttoa: muuttamista yhteen, lapsen syntymää, jonkun kuolemaa tai poismuuttoa. Kukaan ei tällöin oleta, ettei suhteiden syntyminen, muuttuminen tai katkeaminen olisi neuvottelujen ja kompromissien leimaamaa etsikkoaikaa. Kysytään joustoa ja valmiutta tarkastaa omia tapojaan ja asenteitaan. Miksi maahanmuutto olisi perustavanlaatuisesti erilainen kohtaaminen? Siksikö, että siinä kansainvälis-/ulkopoliittiset kysymykset yhdistyvät sisäpoliittisiin? Politiikka, joka rakennetaan assimilaation ja integraation varaan epäonnistuu, koska se ei jätä tilaa kuin yhdelle tavalle olla suomalainen. Itse en olisi varma, että tässä tapauksessa ”suomalaisuus” on yhtenevä edes syntyperän kanssa. Ainakin osalla kantaväestöstä on ajoittain vaikeuksia allekirjoittaa sitä suuntaa, jonne nyt ollaan kulkemassa.

Suomalaisessa maahanmuuttopolitiikassa tarvitaan uudenlaisia keskustelunavauksia, terveen kriittistä asennetta ja myös aimo ripaus ennakkoluulottomuutta. On luovuttava pitämästä liikkuvuutta ongelmana, peilaamasta ”meidän” intressejämme ”muita” vasten ja pitäydyttävä passivoimasta tiettyihin kategorioihin luokiteltuja muuttajia. On ymmärrettävä, että tälläkin politiikalla on kohteenaan ihminen. Tällöin tarvitaan tekijöitä, jotka ovat halukkaita kaatamaan ajattelunsa raja-aitoja, tutkimaan avoimesti uusia vaihtoehtoja ja sitä kautta rakentamaan hyvinvointia.

Kampanjatunnelmia kevättä odotellessa

Sunnuntai 20.3.2011 klo 21.14

Tämä on ollut ensimmäinen todella tiivis kampanjaviikko. Tunnelmaa on tiivistänyt numeroiden odottelu ja erinäisten mainosten viimeistely painokuntoon. Samalla olen kuitenkin päässyt tapaamaan paljon ihmisiä ja nähnyt heidän silmissään aivan uudenlaisen kiinnostuksen. Ehdokaslistat on julkistettu ja vaalikampanjointi on alkanut toden teolla.

Tällä viikolla olen käynyt Pälkäneellä, Ylöjärvellä, Tampereella ja Sastamalassa. Pälkäneellä tärkeässä osassa olivat maankäytön kysymykset, erityisesti rantojen säästäminen. Keskustelu kosketteli myös palvelujen järjestämistä vanhenevalle väestölle, kuntaliitoksia ja erityisesti terveyspalvelujen järjestämistä. Erityisesti terveydenhuollossa pienen maaseutukunnan pelimerkit ovat vähissä ja se luonnollisesti sekä pelottaa että harmittaa kuntapäättäjiä.

Torstaina Ylöjärven kauppakeskus Elossa oli mukana Pekka Haavisto, jota markkinoin tulevana presidenttinä. Pekka on ulkopolitiikan ammattilaisena omaa luokkaansa ja uskon hänen tekevän vahvan kampanjan ensi vuonna. Ylöjärvellä tuli esille myös Pirkanmaan laajuus. Ruoveteläiset eivät meinanneet uskoa voivansa äänestää Sastamalassa asuvaa ehdokasta. Torstaina tuli numerotietokin. 102.

Lauantaina kampanjoin tamperelaisten vihreitten ja lempääläläisen Killin kanssa Tampereen Keskustorilla. Räntäsateessa pulla ja lämmin mehu tekivät kauppansa. Lisäksi ihmiset pysähtyivät mielellään keskustelemaan ydinvoimasta ja muista energia-asioista. Monet tulivat todella kiinnostuneina hakemaan tietoa Pirkanmaan vihreistä ehdokkaista ja vihreiden ohjelmista.

Viikon huipensi tämän illan keskustelutilaisuus Sastamalassa kahvila Jaatsissa. Paikallinen ympäristöyhdistys oli kutsunut minut ja Anna Kontulan keskustelemaan vihreästä ja punaisesta. Keskustelua veti iätön ärhäkkä ympäristöaktivisti Kaija Helle. Hänen ja runsaan yleisön kysymykset olivat teräviä ja ajateltuja. Anna ja minä taas saimme kehuja perustelluista ja kuitenkin napakoista vastauksista tehtyihin kysymyksiin. Tästä on hyvä jatkaa seuraavaan vilkkaaseen viikkoon.

Toivottavasti silloin alkaa oikea kevät.

Tehdään hyvää metsäluonnolle - saadaan metsästä hyvää

Torstai 17.3.2011 klo 21.39 - Eveliina Asikainen

Osallistuin tänään Tampereella Suomen luonnonsuojeluliiton Metsästä hyvää –seminaariin. Siellä SLL:n puheenjohtaja Risto Sulkava esitteli ansiokkaasti metsien monenlaisia merkityksiä ja arvoja sekä metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseen liittyviä haasteita.

Etelä-Suomessa selvästi suurin ongelma liittyy suojeltujen alueiden pienuuteen ja vähäisyyteen. Suojeltuja metsiä on Oulun läänin eteläpuolisissa kasvillisuusvyöhykkeissä 0,7-4,3 % metsäalasta kasvillisuusvyöhykkeestä riippuen.

Sulkavan mukaan suojeltujen alueiden kynnysarvo eli sellainen suojellun metsän määrä, joka takaisi uhanalaisen lajin kannan säilymisen, on lähempänä 30 kuin 10 prosenttia metsäalasta. Pinta-alaprosenttia voidaan pienentää suunnittelemalla suojelualueet hyväksi verkostoksi, jossa lajien siirtyminen sopivalta elinympäristölaikulta toiselle olisi helpompaa.

Tässä eteen tulee toinen ongelma – eri lajien erialaiset elinympäristövaatimukset ja erilaiset mahdollisuudet levitä elinympäristölaikulta toiselle. Jotkin lajit eivät kykene siirtymään juuri lainkaan toiset voivat kulkea kymmeniäkin kilometrejä ja käyttävät laajoja elinpiirejä.

Pelkällä alueiden suojelulla ei voidakaan tehokkaasti auttaa metsäluonnon monimuotoisuutta. Metsänhoitotapojen muutos on vähintään yhtä tärkeää. Sulkavaa seuranneessa alustuksessaan Erkki Lähde toi havainnollisesti esille, kuinka peitteinen metsänhoito eli jatkuva kasvatus tuottaa jaksottaista kasvatusta helpommalla ja halvemmalla hyvää niin monimuotoisuudelle ja virkistyskäytölle kuin metsänomistajan kukkarolle.

Metsäluonnon tämän hetkinen tila johtuukin paljolti siitä, että n. 60 viimeisen vuoden ajan metsätalous on perustunut tasaisen puuntuotannon – tehtaiden raaka-ainehuollon logiikkaan. Metsänomistajan tulot, maisema, virkistyskäyttö ja luonnon monimuotoisuus ovat olleet toissijaisia. Nyt kun monitavoitteiset metsänomistajat ovat yleisin metsänomistajien ryhmä, näyttäisi olevan oikea hetki metsätalouden ja metsänhoidon perusteiden uudelleen arvioimiseksi.

Toivon, että valmistelussa oleva metsälain uudistus ottaa vahvan kannan metsänomistajan itsemääräämisoikeuden puolesta ja että lain toteutukseen liittyvässä ohjeistuksessa tuodaan selvästi ja monipuolisesti esille erilaisten metsänkasvatusvaihtoehtojen hyvät ja huonot puolet.

Annetaan metsänomistajille mahdollisuus tehdä hyvää metsäluonnolle ja opastetaan häntä siinä, samalla saadaan paljon hyvää metsästä kaikille suomalaisille jokamiehille.

Blogi hiljenee

Maanantai 14.3.2011 klo 10.19 - Eveliina Asikainen

Kunnes suru ja järkytys hieman hälvenee. Voimia kaikille.

Vaihtoehtoja äitiyden ja työelämän yhteensovittamiseen

Maanantai 7.3.2011 klo 20.13 - Eveliina Asikainen

Naistenpäivänä on hyvä hetki kääntää katse perheen ja työelämän yhteensovittamiseen. Itse menin kunkin lapsen jälkeen töihin, kun nuorin lapsi oli ehtinyt noin vuoden ikään. Lapset menivät kunnalliseen päivähoitoon kylämme päiväkotiin tai ryhmikseen. Olemme olleet onnekkaita, sillä henkilökunta on suurimmaksi osaksi pysynyt samana lastemme päivähoitoajan. On herttaista, kun teinipoika moikkaa hoitajaansa ja päinvastoin.

Vaikka olen toiminut näin, iloitsen siitä, että myös lasten hoitaminen kotona on mahdollista. Vaihtoehdot eivät kuitenkaan ole taloudellisesti ollenkaan tasavertaisia, ja niin koti- kuin työäitiyteen liittyy turhan vahvoja arvolatauksia.

Vihreiden tavoittelema perustulo helpottaisi monien lapsiperheiden tilannetta ja toisi perheiden talouteen lisää ennustettavuutta ja turvallisuutta. Se antaisi perheille edellytyksiä toteuttaa joustavia työaikaratkaisuja elämäntilanteensa ja etenkin lasten tarpeiden mukaan. Tämän mahdollistamiseksi kunnissa tulee olla tarjolla monenlaista päivähoitoa: päiväkoteja, perhepäivähoitoa ja kerhotoimintaa - myös eripituisille päivähoitotarpeille. Valitettavasti esim. Tampereella on juuri vähennetty perheille tarjottavia hoitopäivävaihtoehtoja.

Työn ja vanhemmuuden yhteensovittaminen ei lopu lasten tullessa kouluikään, vaan pikemminkin muuttuu vaativammaksi. Oma työni on mahdollistanut joustavan työskentelyn kotona ja myös mies on pystynyt joustamaan työajoissa. Lisäksi iltapäiväkerho on helpottanut ajan käytön suunnittelua. Lasten harrastukset määräävät monien iltojen ohjelman, mutta onneksi kuljetuksiin on järjestynyt kimppakyytejä.

Vihreät haluavat lisää jouston mahdollisuuksia lapsiperheiden vanhempien työaikoihin. Työelämässä tarvitaan myös sellaisia muutoksia, jotka kannustavat huolehtimaan parisuhteen ja lasten hyvinvoinnista – ei työriippuvuuteen. Perheessämme on nyt päästy sellaiseen vaiheeseen, jossa lapset kannustavat isää ja äitiä viettämään aikaa kahden kesken.

Äitiydellä ja työllä voi olla monenlaisia merkityksiä naisen elämässä, ja ne täytyy pystyä yhdistämään niin, että koko perhe – mutta erityisesti nainen – voi hyvin. Hyvää naistenpäivää kaikille meille!

Even askelet maalaistytöstä vihreäksi vaikuttajaksi

Torstai 3.3.2011 klo 0.03 - Eveliina Asikainen

Syntymäpäiväni iltana yksi fb-kaverini kommentoi kampanjaani, energisyyttäni ym. "Eve on tullut äitiinsä". Totta onkin, että Elli on aina ollut ennakkoluuloton maailmanmuuttaja ja että poliittinen aktiivisuus on peräisin kotoa, mutta miten suurehkon eteläsavolaisen maatalon tyttärestä tuli luonnonsuojelija ja vihreä kansanedustajaehdokas?

Monien tärkeiden arvojen lähtökohdat ovat kotona. Yksi niistä on suvaitsevaisuus. Kun äiti piti kehitysvammaisten kerhoa, me lapset olimme mukana. Kotona kävi vieraita monista maista: heinäpellolla saattoi olla joskus saksalainen diakonissa, algerialainen tuttavuus nuoruuden peukalokyytirundilta Euroopassa tai sitten amerikkalainen vaihto-oppilas.

Toinen tärkeä arvo oli poliittinen aktiivisuus. Molemmat vanhempani olivat keskustalaisia tai oikeasti maalaisliittolaisia. Isä kertoi lähettäneensä Veikko Vennamolle "Vihan hedelmät", kun Suomen Pientalonpoikien Puolue perustettiin. Ja uskon häntä. Isä-Eero jäi usein äidin vilkkauden varjoon, mutta nuorena miehenä hän oli liian kiivas noustakseen korkealle paikallispolitiikassa.

Tästä kaikesta huolimatta meistä lapsista ei tehty vesaisia tai keskustanuoria, kuten maan tapa oli. Isän kertoman mukaan hän oli sanonut jäsenyyden kauppaajalle: Päättäkööt itse, yhdestä tulee varmaan vihreä, yhdestä sosiaalidemokraatti ja yhdestä pientalonpoika". Ennustus on osunut oikeaan ainakin yhdessä tapauksessa. Joka tapauksessa meitä kannustettiin ajattelemaan itse. Isän kanssa ne ensimmäiset luonnonsuojeluväittelytkin tuli käytyä.

Mutta miten sitten Luonto-Liitto ja Vihreät? Koulun luontokerho vain vei mukanaan. Erinomainen biologian opettaja kannusti lähtemään Luonto-Liiton kerhonohjaajakurssille ja siitä se lähti. Luontoleireille, 1980-luvun puolivälin metsäkiertueelle, biologian ja metsätieteen opintoihin Joensuuhun, suojelemaan Kolia, perustamaan Joensuun yliopiston ympäristöryhmää ja ensimmäistä kertaa kansanedustajaehdokkaaksi Joensuussa 1991. Tuohon viimeksi mainittuun minut houkutteli Pohjois-Karjalan vihreitten voimanainen Marjo Hämäläinen.

Vihreä ura olisi voinut katketa helpostikin, kun muutin aivan toiselle puolelle maata Vammalan Karkkuun. Vaan ei, muutin varmasti koko kaupungin vihertävimpään kylään ja pian löysin itseni Tyrvään Seudun vihreiden perustavasta kokouksesta. Ellin ennakkoluulottomuus ja luottamus kykyyn saada aikaan muutoksia ja Eeron kanssa aloitettu argumentaatio opettelu ovat olleet kovassa käytössä täällä Pirkanmaan ja Satakunnan rajoilla. Yksi niistä käytiin menestyksellisesti korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Rautaveden kansallismaisema suojeltiin rakentamiselta.

Vihreänä poliitikkona ja luonnonsuojelijana koen edukseni sen, että yhä edelleen olen vahvasti sidoksissa maaseutuun ja maatalouteen. Veljeni viljelee kotitilaa - luomuna - ja sielunmaisemassani kuljen ruispellon halki kohti Valkjärven rannalla nököttävää savusaunaa.

Junakeskusteluita

Tiistai 1.3.2011 klo 9.09 - Eveliina Asikainen

Matkustan säännöllisesti junalla, lähes joka päivä töihin ja takaisin Karkusta Tampereelle. Näiden matkojen parasta antia on matkaseura ja matkalla käydyt keskustelut.

Osa matkoista on mennyt selvästi työn puolelle, kun olemme kollegoiden kanssa mm. pitäneet tiiviitä opetuksensuunnittelupalavereita tai keskustelleet tieteellisestä kirjoittamisesta antaen ja saaden vertaistukea. Hieno sattuma, että samalla kylällä asuu työkavereita.

Toisinaan aamut menevät toki säätä ja junaliikennettä taivastellessa, mutta talojen energiaratkaisut, nuorten koulutusvalinnat ja vapaa-ajan vietto, latuverkon tilanne tai jään käveltävyys saattavat nousta keskustelun aiheiksi. Myös tieto hyvistä rakennusmiehistä, siivoojista yms. vaihtuu junassa.

Viime aikoina olen ottanut vaaleihin valmistumisen junamatkojeni teemaksi, sillä matkaa taittaa monenlaisia ammattilaisia. Viime viikolla kartutin ensin tietämystäni kuntoutusalan tulevaisuudesta lähiaikoina eläkkeelle alan pitkän linjan ammattilaisen ja kehittäjän kanssa. Perjantaina kello kuuden junaa odotteli kanssani vasemmistoliittolainen kunnallispoliitikko. Hänen kanssaan puheenaiheina olivat ammattikoulutus ja harmaa talous, erityisesti rakennusalalla.

Olenkin päättänyt käyttää ennen vaaleja mahdollisimman monta aamua hyödyllisiin itseäni kehittäviin keskusteluihin junassa. Mielenkiintoiseksi homman tekee se, että aamulla ei koskaan tiedä varmasti millaista seuraa ja millaisia keskustelunaiheita puolen tunnin matkalle osuu.

Suotragedia

Tiistai 22.2.2011 klo 21.47 - Eveliina Asikainen

Suostrategia luovutettiin viime viikolla. Aamulehti uutisoi asiaa turpeennostomahdollisuuksien ja työpaikkojen hupenemisena ja vihreitten niskurointina.

Strategiaryhmässä ei kuitenkaan ollut vihreiden edustusta. Biologista asiantuntemusta ryhmässä edustivat Suomen luonnonsuojeluliitto, BirdLife Suomi ja Suomen ympäristökeskus, jotka kaikki jättivät strategiaan eriävän mielipiteen.  Suomen ympäristökeskusta edustanut johtava asiantuntija Tapio Lindholm aikoo jopa kannella soiden kohtalosta EU:lle. Strategia suhautuu soiden turvekäyttöön huomattavan sallivasti myös Joensuun yilopiston ympäristöoikeuden professorin Tapio Määtän mukaan.

Kirjoituksessa väitettiin myös, että vain ojittamattomilla soilla on elämää. Kuitenkin vähintään 20 % suo-ojituksista on epäonnistunut, siis suon vesitalous ja ekologia ei ole muuttunut. Tällaisilla soilla on paljon biologisia arvoja, ja niistä voisi aivan yhtä hyvin tulla erinomaisia suojelualueita ja ennallistamisella myös hiilen sitojia siinä kuin mahdollisia turvetuotantoalueita.

Uutisessa myös verrattiin turvetuotannon ympäristövaikutuksia Jyväskylän jätevedenpuhdistamon typpipäästöihin. Tällainen vertailu ei ole ollenkaan asiallinen, sillä turpeennoston tärkeimmät päästöt ovat kiintoainetta ja pölyä, joilla on vakavia vaikutuksia pienissä karuissa vesistöissä, kun ne voivat pilata niin paikallisten kuin loma-asukkaiden viihtymisestä.

Lisää Suomen soiden käytön tragedisista linjauksista voit lukea täältä.

Eve Pirkanmaan kampanja-avauksessa: kestävät valinnat yksinkertaisiksi, suomalaista luontoa suojeltava Suomessa

Lauantai 12.2.2011 klo 19.51 - Eveliina Asikainen

Tänään avattiin Pirkanmaan Vihreiden eduskuntavaalikampanja Tampereella Finlaysonin alueella. Paikalla oli lähes kaikki ehdokkaamme sekä runsaasti muuta väkeä. Pirkanmaalla on parempi ehdokaslista kuin koskaan ja avauksessa pidetyt ehdokkaiden puheet käsittelivät monipuolisesti yhteiskunnassamme tällä hetkellä tärkeitä kysymyksiä. Oma puheenvuoroni käsitteli kampanjani keskeistä teemaa kuluttamisen vähentämistä ja luonnosta huolehtimista.

Ekologisesti kestävä elämäntapa tarkoittaa muutoksia jokaisen arkipäivässä, mutta on turha vaatia, että suurin osa meistä tekisi niitä vapaaehtoisesti. Siksi olen sitä mieltä, että poliitikkojen tehtävä on tehdä kestävät ja terveyttä edistävät arkiset valinnat mahdollisimman helpoiksi ja yksinkertaisiksi.

Meidän perheemme on päättänyt tulla maaseudulla toimeen yhdellä autolla, mutta se vaatii monenlaisia joustoja ja järjestelyjä. Ajan yhden auton politiikkaa: sellaista yhdyskuntarakennetta ja julkista liikennettä, jossa yhä useamman perheen on mahdollista tehdä tämä valinta. Lähes kaikki käyttämämme kasvikset ovat luomua. Tämä on mahdollista, kun löytyi kimppa, josta yksi perhe käy viikoittain noutamassa muiden tilaukset Luomulaatikosta. Asumme sen verran kaukana Tampereelta, että kotiinkuljetus ei tänne asti toimi. Kuitenkin toivoisin, että lähikauppani luomukasvis- ja –jauhovalikoima olisi sellainen, että hankinnat voisi tehdä sieltä ja hinnat sellaiset, etteivät ne karsisi ostajia. Näihin asioihin haluan vaikuttaa kansanedustajana.

Toinen minulle tärkeä asia on suomalainen luonto ja suomalaisten mahdollisuus käyttää sitä. Suomalaisen luonnon monimuotoisuutta voi suojella vain Suomessa. Mm. suot ovat hiilivarastojen lisäksi maapallon mittakaavassa ainutlaatuisia ekosysteemejä. Myös petoeläimet ovat osa suomalaista luontoa ja meidän velvollisuutemme on mm. puuttua salametsästykseen. Suomalaisen luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi meidän on tehtävä luonnon suojelu tai maisemien vuokraaminen virkistyskäyttöön mahdollisimman helpoksi ja kannattavaksi vaihtoehdoksi metsänomistajille. Tämä vaatii myös metsäammattilaisten kouluttamista niin, että he osaavat tarjota metsänomistajille erilaisia suojeluvaihtoehtoja.

Suomalaisten on jatkossakin saatava nauttia kansallispuistoista ja jokamiehenoikeuksista. Siksi Metsähallituksen luonnonsuojelu- ja virkistyspalvelujen rahoitusta on nostettava ja maa- ja metsätalousmaa pidettävä kiinteistöveron ulkopuolella. Kaupungeissa on maankäytön ratkaisuilla huolehdittava siitä, että asukkaat pääsevät mahdollisimman helposti nauttimaan lähiluonnosta, jota toivottavasti jätetään sopivasti hoitamatta, niin että luonnon villeys ja lajirikkaus pääsee kukoistamaan myös kaupungissa.

Nämä ovat luontoon liittyviä erityistavoitteitani, osana yleisesti erinomaisia vihreitä arvoja.

Vaalikone tietää - vai tietääkö

Keskiviikko 9.2.2011 klo 7.32 - Eveliina Asikainen

Vaalikonet ovat auenneet, ja suosittelevat ehdokkaita. Vastaa kysymyksiin ja sieltä löytyy oikea - vai löytyykö.

Vaalikoneiden hyvin toistensa kaltaiset kysymyslistat rakentavat mielikuvaa siitä, mitkä kysymykset ovat tällä hetkellä tärkeitä. Kuitenkin kysymykset on aseteltu usein niin, että omaa näkemystä on vaikea ilmaista täsmällisesti. Kannattaa siis lukea myös perustelut.

Lisäsksi koneiden kysymyksissä ei välttämättä ole niitä, joilla Sinä teet ehdokasvalintasi. Kannattaa siis kysyä ehdokkaalta suoraan, mitä hän ajattelee Sinulle tärkeistä kysymyksistä. Lupaan vastata ja ainakin tähän mennessä kysymykset ovat myös auttaneet täsmentämään omia kantoja huomattavasti enemmän kuin vaalikoneet.

Blogivieraana Maarit Marttila - Aikuisena kohti unelma-ammattia.

Sunnuntai 6.2.2011 klo 18.07 - Maarit Marttila

Blogivieraani Maarit Marttila kertoo yhden tarinan äitiyden, työn ja opiskelun yhdistämisestä. Samalla se on hieno kuvaus siitä, millaisia mahdollisuuksia Suomessa on opiskella aikuisenakin.

Toivon, että tämä helpottaa kaikkien niiden oloa, jotka eivät tunne vielä tietävänsä, miksi tahtoisivat "isona", tai niiden, joiden elämä on juuri tällä hetkellä lapsiperheen arjen pyörittämistä.

Kiitos osallistumisestasi, Maarit.

Lue lisää »

Kotikyläni on Karkku

Maanantai 31.1.2011 klo 20.39 - Eveliina Asikainen

Jokainen on jostain kotoisin. Omat juureni ovat Etelä-Savossa, Puumalassa. Kuitenkin nykyisin voin sanoa olevani kotoisin Karkusta. Kaksikymmentä vuotta sitten tulin töihin Hoikan opistolle. Myöhemmin löytyi talo ja sydän alkoi sykkiä ihanalle kylälle. Olen nyt ihan karkkulainen.

Itäsuomalaiselle Karkun keskusta, Palviala oli kuin Agatha Christien romaanien pikkukylä. Ihmiset jutustelivat kylänraitilla, juorusivat kaupassa tai postissa sopivasti keskellä kylää, kurkistelivat toistensa puutarhoihin. Ja kaiken lisäksi täällä pysähtyi juna!

Tällainen tiiveys oli savolaisen mäkiasutuksen lapselle todella omituista. Lisäksi se, että kylä ei ollut kokenut 1970-luvun kuntakeskususarkkitehtuurin kauheuksia teki siitä helmen. Onni siis, että Karkku liittyi Vammalaan 1974.

Vuosien aikana minusta on tullut kyläaktiivi. Olen myynyt leivonnaisia kylän kahvilassa, hoitanut jäätä, seisonut kilometritolppana lasten hiihdoissa, hoitanut istutuksia, puolustanut kirjastoa ja tehnyt kyläsuunnitelmaa.

Samalla oln tutustunut kymmeniin ihaniin ihmisiin. Esimerkiksi Wanhan Harsun isäntäpariin Upi ja Maiju Vuorenojaan. Heillä on rohkeutta unelmoida ja taitoa toteuttaa unelmiaan, esmerkkinä Sastamala Gregoriana ja Karkun kylän kotisivut. Kylän sivuilla Upi esittelee mm. niin historian kuin tulevaisuuden merkkihenkilöitä kylältämme. Tänään hän haastatteli sinne minua. Kiitos Upi!

Simo Ruottisen vierasblogi: Vihreää yrittäjyyttä

Keskiviikko 26.1.2011 klo 8.43 - Simo Ruottinen

 

Yrittäjyyttä pidetään yhteiskunnassa nykyään suuressa arvossa, niin myös Vihreissä. Yritystoiminnan tavoitteena on yleensä taloudellinen menestys ja kasvu, joka tuo mukanaan hyötyä myös koko yhteiskunnalle mm. työpaikkojen ja verotulojen muodossa. Menestys on kuitenkin kovan työn takana. Se vaatii yrityksen perustajalta osaamista, jonka ohella kiinnostus ja arvot vaikuttavat.

Joskus arvot voivat myös olla tulosta tärkeämpiäkin. Esimerkiksi sosiaaliset yritykset eivät pyri maksimoimaan voittoa. Ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä ajattelu on yhteiskunnassa valtavirtaistunut ja on muillekin yrityksille kilpailuvaltti. Lähes kaikilla toimialoilla on mahdollista ottaa eettiset- ja ympäristönäkökohdat huomioon. Aina tämä ei ole aivan ilmeistä, mutta poliittisesti Vihreitä kysymyksiä eivät ole pelkät ympäristökysymykset, vaan myös yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja siten myös mm. ihan perinteinen kotimainen työllistävä toiminta paikallisen hyvinvoinnin kivijalkana.

Yrityksilläkin on aina omat arvonsa, olivat ne sitten lähtöisin yrittäjistä tai markkinoiden kysynnästä! Vihreät haluaa rakentaa palveluyhteiskuntaa, jossa tarjolla on erikoistuneita, työvoimavaltaisia palveluja. Toisaalta tarvitsemme edelleen myös perinteistä teollisuutta, joskin sielläkin sisältöpalveluiden merkitys kasvaa. Emme ehkä elätä toisiamme vain kännykkäpelejä tekemällä, mutta joka tapauksessa kestävää, vihreää kasvua syntyy palveluiden ja aineettoman kulutuksen sekä energia- ja materiaalitehokkaamman teollisuuden piirissä. Ympäristöliiketoiminta on yksi nopeimmin kasvavista aloista. Ns. viherkaulustyöpaikkojen luominen tukee myös pk-yrittäjyyttä. Lähes mikä tahansa tulevaisuuteen katsova yritys voi siis niin halutessaan olla Vihreä yritys. On myös yrityksen jatkuvuuden kannalta hyvä pysähtyä miettimään, millainen maailma on esim. kahdenkymmenen vuoden kuluttua; Miten voi jo nyt toiminnassaan ennakoida yhteiskunnan säädösten ja kuluttajien arvojen muutokset ja olla ympäristötietoinen edelläkävijä omalla toimialallaan?

Olen usein miettinyt vihreyden ja ekologisuuden, sekä yritystoimintaan kuuluvan rahantekemisen ja kasvun suhdetta ja yhteensovittamista. Nämä tavoitteet eivät ole niin suuressa ristiriidassa, kuin ensinäkemältä voi vaikuttaa. Onhan sentään hyvä, jos idealtaan eettisemmin ja ekologisemmin toimivat yritykset valtaavat markkinoilla suuremman osuuden ja että vaihtoehtoja edes ylipäänsä on tarjolla! Toisaalta muutoksia tällaiseen suuntaan tapahtuu koko ajan myös monissa perinteisistä lähdökohdista aloittaneissa yrityksissä.

Oman pääasiallisen yritystoimintani, vegaanisen ravintola- ja pitopalvelualalla toimimisen Veganissimo –nimellä, tavoitteena on tietysti kannattavuus ja menestys, mutta eettiset ja ekologiset arvot ovat erikoistumisen taustalla. Vaihtoehdon tarjoaminen on oikeastaan suurin motivaatio koko yritystoiminnalleni. Ehkä yrittäjän luonteenpiirteisiin kuuluu silti myös henkilökohtaisempi kunnianhimo, tokihan kaikki haluavat arvostusta osakseen. Tämä arvostuksen mittaaminen kääntyy kovin helposti nykymaailmassa rahan kielelle, mutta ainakin itse haluaisin tulla arvostetuksi ensisijaisesti sen kautta, että yritykseni tekee monella muulla tavalla arvokasta työtä. Saahan yritys tuottaa voittoakin toki korvaukseksi yrittäjän (ja usein, niin meilläkin, yrittäjäpuolison) työlle ja riskille, sekä toiminnan ylläpitämiseksi ja ehkä joskus jopa laajentamiseksikin.

Vihreissä vaikuttava Vihreät yrittäjät ry tuo omalta osaltaan yrittäjänäkökulmaa yrittäjämyönteisessä Vihreissä esiin. Toivotan kaikki vähänkään vihreästi ajattelevat yrittäjät tervetulleeksi Vihreiden yrittäjäjärjestöihin ja kerron mielelläni lisää! On tärkeää, ettei erilaisten yrittäjien moninaisten etujen ajaminen jää vain joidenkin puolueiden ja etujärjestöjen monopoliksi. Esimerkiksi paikalliselle pk-yrittäjälle voivat ihan arkiset yritystoiminnan edellytykset olla läheisempiä ja akuutimpia kysymyksiä kuin vaikkapa se, kiristetäänkö pääomatulojen verotusta muutamalla prosenttiyksiköllä. Pitäisi huomioida eri toimialojen ja eri kokoluokan yritysten näkökulmat, eikä ajatella yrittäjiäkään yhtenä massana. Vihreiden yrittäjien vuoden 2011 hanke on alueellisten yhdistysten verkoston perustaminen. Vihreät ovat yhä kasvavissa määrin myös yrittäjäpuolue!

Kirjoittaja on Vihreät yrittäjät ry:n ja Pirkanmaan Vihreät yrittäjät ry:n puheenjohtaja.

Hän alustaa vihreästä yrittäjäpolitiikasta Vammalan ammattikoulun Ravintola Vakipaikassa pe 28.1. klo 18.