Luonnonsuojelutavoitteet kaipaavat kunnianhimoa

Perjantai 14.1.2011 - Eveliina Asikainen

Vihreät julkistivat luononnosuojelutavoitteensa marraskuussa. Niissä oli Vihreiden tavoitteiksi yllättävän vähän kunnianhimoa ja visionäärisyyttä. Tiedotteessa mainittu "klassinen luonnonsuojelu" perustuu suojeltavan luonnon säilömiseen (conservation) ja säilyttämiseen suojelualueille. Tällainen luonnonsuojelu on tärkeää, mutta ei sovi kaikenlaisen luonnon suojelemiseen tai monimuotoisuuden lisäämiseen.

Staattisten suojelualueiden perustamisen rinnalla luonnonsuojelun tulisi perustua dynaamiseen näkemykseen luonnosta - luonto on alati muutoksessa. Muutoksen tapaan, suuntaan ja nopeuteen voi vaikuttaa mutta luonnon kasvua ja muuttumista ei voi pysäyttää - ei edes luonnonsuojelualueilla. Onko silleen jättäminen vai hoitaminen, viljeleminen tai  luonnossa toimiminen paras tapa edistää jonkin kohteen monimuotoisuutta tai lajin säilymistä selviää tapauskohtaisesti.

Monia luontoarvoja onkin helpompaa, tehokkaampaa ja halvempaa suojella muulla tavoin kuin suojelualueita perustamalla. Esimerkiksi perinnemaisemien lajit vaativat jatkuvaa maiseman hoitoa, ja useat uhanalaiset lajit pystyvät elämään jopa talous- ja virkistysmetsissä, kunhan metsiin jätetään nykyistä enemmän laho- ja lehtipuuta. Luonnon hoitamisen lisäksi on mahdollista myös tuottaa uusia elinympäristöjä uhanalaisille lajeille. Esim. tätä ajatusta ei ohjelmassa sivuta lainkaan. Luontoarvojen tuottamisesta: vaikkapa lahopuiden jättämisestä ja tuottamisesta - voisi myös maksaa maanomistajille.

Ohjelma ja etenkin siitä tiedottaminen tuntuu vahvistavan vastakkainasettelua "alkuperäisen" luonnon ja kulttuurin välillä. Tässä ajassa olisi kuitenkin tärkeää ymmärtää myös tavallisen luonnon monimuotoisuuden ja arkisten luonnossa toimimisen mahdollisuuksien merkitys osana luonnonsuojelupolitiikkaa. Luonnon häviäminen kaupunkilaisten arkiympäristöstä voi johtaa luonnonsuojelumyönteisyyden katoamiseen. Vihreän luonnonsuojelun tavoitteiden ja tulevaisuuden visioiden toivoisi sisältävän myös tavoitteita luonnon arvostuksen lisäämisestä etsimällä tapoja tuoda luonto osaksi arkea.

Radikaaleinta olisi tietysti päästä eroon luonnon suojelun tarpeellisuudesta. Vaatia sitä, että kaikki luontoa hyödyntävä toiminta arvioitaisiin luonnon elinvoimaisuuden säilyttämisen tai tuhoamisen näkökulmasta ko. toiminnalle mielekkäässä mittakaavassa. Jo lapsena toivoin tällaista käsitekumousta, enkä ole siitä luopunut vieläkään.

Julkaistu mielipidekirjoituksena Vihreässä Langassa 14.1.2011

Yhdessä tekemisen meininkiä

Maanantai 10.1.2011 klo 23.40 - Eveliina Asikainen

Tänään osallistuin pariin palaveriin, joissa suunniteltiin Pirkanmaan vihreiden vaalikampanjaa. Tunnelma oli molemmissa tilaisuuksissa innostunut ja keskusteleva.

Olen nyt kolmatta kertaa kansanedustajaehdokkaana Pirkanmaalla ja ilokseni huomaan, että kampanjan teko on kerta kerran jälkeen suunnitelmallisempaa, mutta samalla luovaa. Kampanjan teossa yhdistyy tällä hetkellä sopivana sekoituksena nuoruuden into ja mielikuvitus sekä konkarien kokemus.

Tilaisuuksissa oli avoin, keskusteleva ja inspiroituva henki. Kokemuksia ja ideoita jaettiin avoimesti. Ja vastaavasti ne otettiin vastaan kehiteltäviksi yhteisiksi voimavaroiksi.

Enempää en julkisesti sano, mutta meillä on lupa odottaa erinomaista yhdessä tekemisen meiningistä kumpuavaa Vihreää vaalikampanjaa Pirkanmaalla.

Kaikki tällä hetkellä nimetyt pirkanmaalaiset vihreät kansanedustajaehdokkaat löytyvät täältä.

Vierasblogi : Liikkuva äänestäjä

Perjantai 7.1.2011 klo 14.49 - Harri Helin

Olen asunut elämäni aikana Ikaalisten lisäksi Valkeakoskella, Tampereella, Lopella ja Enontekiöllä. Tätä kautta minua voi pitää varsin liikkuvana äänestäjänä.  

Poliittisessa kielenkäytössä liikkuvalla äänestäjällä tarkoitetaan kuitenkin yleensä muuta. Senkin määritelmän ehdot täytän. Olen vuosien myötä äänestänyt usean eri puolueen ehdokkaita, sitoutumattomia ehdokkaita, puolueettomia ehdokkaita, väliin henkilöitä, väliin puolueita. 

Kouluneuvostovaaleissa 70-luvun puolivälissä äänestin yleisdemareita, joka tarkoitti SDP:n ja SKDL:n vaaliliittoa. Syynä äänestyspäätökseeni ei niinkään ollut näiden puolueiden hyvyys vaan ennemminkin toisten ehdokkaitten huonous. Koulun pahimmat pölvästit olivat vastapuolen ehdokkaina. Vaaliohjelman väsäämisen sijaan he vain nimittelivät muita ihmisiä. Sen sijaan toiset vaativat koulun vessoihin ovia ja voikkatunnin jälkeen mahdollisuutta käydä suihkussa. Kouluni leimattiin vaalituloksen mukaan Pirkanmaan vasemmistolaisimmaksi.

Ekoissa kunnallisvaaleissani äänestin kokoomuslaista ehdokasta. En todellakaan äänestänyt Kokoomusta vaan fiksua kaveria, jonka tunsin elokuvakerhoista ja muista aktiviteeteista. Äänestin ehdottomasti henkilöä, en puoluetta. 

Vaali vaalilta tilanne muuttui huonommaksi. En nimittäin halunnut, että ääneni menee hukkaan. Sen takia en enää voinut äänestää parasta ehdokasta vaan oli pakko alkaa pelata eräänlaista pudotuspeliä, jotta lopputulos ei olisi aivan kauhea. 

Yksissä presidentinvaaleissa piti ensin äänestää ruotsalaisten ehdokasta, jotta keskustan aivan hirveä ehdokas ei pääsisi toiselle kierrokselle. Toisella kierroksella piti äänestää demareitten ehdokasta, jottei ruotsalaisten aivan kamala ehdokas tule valituksi. Moni tuttuni teki samoin. Olimme kuin sopulilauma, joka ensimmäisellä ja toisella kierroksella juoksi vähiten pahan ehdokkaan perässä. Parhaalla ehdokkaalla kun ei ollut mahdollisuutta tulla valituksi. Tätäkin kautta lukeudun liikkuviin äänestäjiin, toteaisi politiikan tutkija. Taikka sitten taitaviin taktikoijiin. Taikka poliittisiin pelureihin. Määrittelijästä riippuen. 

Toissa presidentinvaaleissa piti äänestää ensimmäisellä kierroksella keskustan ehdokasta, koska hän oli varteenotettavista ehdokkaista vähiten huono. Toisella kierroksella piti äänestää kokoomuksen ehdokasta, koska sitä kautta pääsi napauttamaan demareitten ylimielimielistä, vihaista ja huonosti käyttäytyvää ehdokasta. Tämä siitäkin huolimatta, että minulla ja demareitten tällä ehdokkaalla oli varmaan paljon enemmän yhteistä kuin minulla ja kokoomuksen kyseisellä ehdokkaalla. 

Olen äänestänyt eri paikkakunnilla. Olen äänestänyt parasta henkilöä. Olen äänestänyt henkilöä, jolla pudottaa huonoin ehdokas pois. Olen äänestänyt vähiten huonoa ehdokasta. Ja viimeksi äänestin vähiten vastenmielistä ehdokasta. Kuinkahan alas voin vajota tässä äänestyskäyttäytymisessä? 

Nyt on joka tapauksessa eduskuntavaalit. Kun äänestän niissä, niin kenet yllä olevasta listasta valitsen? Tärkeintä on joka tapauksessa äänestää. Ettei käy kuten Simo Salmiselle Politiikkalaulussa: ”Kyllä kunnanvaalit meillä meni ihan poskelleen, kun se serkkupojan oteääni hukku postissa ja minä äänettä jäin…” 

Tätä nykyä matkustan seutulipulla Ikaalinen-Tampere väliä 22 500 kilometriä vuodessa. Sitä kautta minua voi edelleen pitää varsin liikkuvana äänestäjänä. Tosiasiassa olen jo pitkään tiennyt, että näissä vaaleissa äänestän sastamalalaista naista.

Harri Helin

Kirjoittaja on entinen tamperelainen ympäristöaktiivi, joka on ikaalilaistunut ja virkamiesmäistynyt.

Even vuosi 2010

Perjantai 31.12.2010 klo 9.44 - Eveliina Asikainen

Muistelenpa kerrankin vuotta näin viimeisenä päivänä. Vuonna 2010 uutisoitiin paljon sääilmiöistä: pakkasesta, helteistä, myrskyistä  ja niillä on osuutensa minunkin vuodessani. Salama osui  Puumalassa Heinämäkeen polttaen koko talon. Karkussa kotia pommittivat suurimmillaan kananmunan kokoiset rakeet, mutta säästyimme suuremmilta vahingoilta. Puumalassakin alkavat uuden talon suunnitelmat olla nyt valmiit, mutta ainakin minun sydämessäni asuu yhä haikeus, kun ajattelen Heinämäkeä.

 

Alkuvuodesta ajattelin, että tämän vuosi olisi väitöskirjan loppuunsaattamisen vuosi. No ei se ihan niin mennyt, mutta työ on edistynyt lähemmäksi lankojen päättelyä. Ja syy tähän on tietysti se, että en malta olla opettamatta, enkä toisaalta raski ottaa kovin paljon aikaa perheeltäkään. Opettamisen ilo syntyy vuorovaikutuksesta ja opiskelijoiden innosta, tutkimuksen taas hitaasta oivaltamisesta ja omasta oppimisesta sekä kollegoilta saatavasta palautteesta etenkin erilaisissa seminaareissa ja konferensseissa. Tieteen puolella väitöskirjakäsikirjoituksen lisäksi yksi käsikirjoitus odottaa kirjan toimituksen etenemistä ja yksi lehden julkaisemista.

 

Perhe-elämää hallitsee kolmen nuoren pojan harrastusten hoitaminen. Kahdeksanatoista viikonloppuna on ollut sählyturnaus, harjoituksia kahdella pojalla yhteensä neljänä tai viitenä iltana viikossa. Sulan maan aikana on taas ollut jalkapalloa kolmella pojalla kaksi tai kolme kertaa viikossa. Kun tähän rytmiin lisää kaupunginhallituksen ja miehen lintuharrastuksen, niin arjen järjestelykyvyt, ongelmanratkaisu ja kaikkien perheenjäsenten joustavuus nousevat tärkeiksi ominaisuuksiksi. Ajoittaisesta stressistä huolimatta nautin tästä(kin) elämänvaiheesta. Lapset ovat omatoimisia, kannustavat meitä vanhempia ottamaan välillä omaa aikaa ja tekevät kotitöitäkin. Perheen murrosikäinenkään ei vaikuta olevan sieltä pahimmasta päästä.

 

Politiikassa työskentely kaupunginhallituksessa vie toisaalta  sisälle keskusteluihin, toisaalta saattaa välillä näkemään valmisteltavien päätösten monitahoisuuden ja ongelmallisen kytkeytymisen muihin päätöksiin. Kun samanaikaisesti näkee, että päätös on tehtävä ja että sitä ei ole valmisteltu tarpeeksi hyvin tai että siitä ei voi tulla hyvä, tulee turhautunut olo. Ei tätä usein tapahdu, mutta sittenkin yritän vaikuttaa yhä parempaan valmisteluun.

 

Myös voimattomuus estää huonoja päätöksiä harmittaa. Viimeksi niin kävi budjettivaltuustossa. Yksin yritin palauttaa Kirjan Sastamalassa informaatikon palkkkarahoja budjettiin, mutta en onnistunut. Samalla tultiin päättäneeksi kirjastojen aukioloaikojen lyhentämisestä, josta edes yksikään virkamies ei maininnut, kun asiasta käytiin keskustelua. Ja kunnassamme on kuitenkin linjattu, että päätösten vaikutuksia arvioidaan. Mitkä ovat pääkirjaston lauantaisulkemisen vaikutukset?

 

Ilon hetkiä politiikassa ovat ne, joissa on onnistunut vaikuttamaan. Suurin ehkä oli Kukkurin kaavan lopullinen kumoutuminen Korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Siinäkin toki harmitti se, että ratkaisu täytyi hakea tuolta saakka. Myös valtuustoaloitteiden tekeminen yhdessä hyvän ryhmämme kanssa tuo politiikan tekoon iloa. Tänä vuonna ryhmämme teki kolme hyvin valmisteltua aloitetta: aloitteet lapsiperheiden palvelutarpeiden ja –toiveiden kartoittamisesta, sopimusperusteisen nuohousjärjestelmän kokeilusta ja Ritajärven alueen rauhoittamisesta Metso-suojelualueena. Näistä nuohousaloite vaikutti Kiikan ja Keikyän alueella riitautuneen asian nopeaan ratkaisemiseen.

 

Jo vuoden alkupuolella päätin olla käytettävissä kansanedustajaehdokkaaksi ja Pirkanmaan vihreä liitto nimesi minut. Olen Pirkanmaan vihreän listan maalaisin ehdokas ja jos tulen valituksi niin muistan olla koko Pirkanmaan vihreä ääni Arkadianmäellä. Muistakaa äänestää!

Joulueväs: Kuluta vähemmän - välitä enemmän

Torstai 16.12.2010 klo 22.35 - Eveliina Asikainen

Lapsiperheessä joulunalus on lahjalehtien selaamisen, toiveiden kirjoittamisen ja kaikin puolin kuluttamisen aikaa. Tai sellaista siitä ainakin yritetään tehdä.

Kulutuskriittisellä ja ympäristötietoisella vanhemmalla on vaikeaa, kun paineita tulee niin lapsilta kuin isovanhemmiltakin. Tämän tasapainoilun tuloksena esitän tässä muutamia joulueväitäni.

Välittäminen on mielestäni joulun valmistelemisen ja viettämisen ydinjuttu. Kannattaa miettiä ja puhua yhdessä, mikä on itse kullekin tärkeää Joulussa ja pitää huoli siitä, että kaikki saavat toteuttaa joitain toiveitaan.

Tämä ei tarkoita ollenkaan välttämättä tavaroita. Joulutoive voi olla jokin tietty ruoka pöytään, jonkin tehtävän toteuttaminen tai jokin koko lomaan liittyvä asia. Viime vuonna esikoinen halusi keittää riisipuuron ja sai, keskimmäinen taas teki ensimmäistä kertaa oman piparkakkutalon. Nuorimmalle tärkeintä taisivat olla pihalyhdyt. Välittäminen on siis yhdessätekemistä ja osallistumista.

Välittäminen näkyy myös aineellisissa lahjoissa. Siksi joulupukinkirjeiden kirjoittaminen ja ainakin joidenkin listalla olevien toiveiden toteuttaminen on tärkeää. Lapsi tuntee, että hänestä välitetään ja hänen toiveitaan kuunnellaan. Toisaalta se, että tarkkailee läheisiänsä ja huomaa heidän julkilausumattomia toiveitaan ja tarpeitaan, on välittämistä sekin. Välittäminen on kuuntelemista ja vuorovaikutusta.

Välittäminen on myös antamista ja saamista. Iloitsen niistä jouluista, joihin onnistun järjestämään lahjojenantokävelyn naapureille aatoattoiltana tai aattoaamuna. Silloin on mukava pysähtyä ystävien puolivalmiissa jouluissa, juoda glögiä ja jatkaa matkaa. Yhtä mukavaa on ottaa vastaan tervehdyksiä tuovia naapureita.

Jouluna pitää välittää myös itsestään. Kun tekee joulua koko perheellä, tunnelma syntyy, vaikka jokainen yksityiskohta ei olisi viimeisen päälle. Kuten Martat sanovat: "siivoa komerot vain jos aiot viettää joulun komerossa". Me vietimme pitkään aattoja kahden lapsiperheen yhteisjuhlana vuoroin kummassakin perheessä. Eräänä Jouluna meillä kävi niin, että emäntänä en ehtinyt joulusaunaan lainkaan. Se oli yksi syy lopettaa tuo perinne.

Siis vähemmän kuluttamista, enemmän yhdessä tekemistä, kuuntelemista ja olemista.

Rauhallista Joulua!

Arki, monimuotoisuus ja hyvinvointi

Tiistai 14.12.2010 klo 18.14 - Eveliina Asikainen

Suomen lajien uhanalaisuus 2010 –mietintö julkaistiin joulukuun alussa. Sen mukaan eliölajien tilanne on pikemminkin huonontunut kuin parantunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Esimerkiksi Suomen linnuista joka viides on jollain tavalla uhanalainen. Uhanalaiset lajit tai monimuotoisuuden suojelu voivat kuitenkin tuntua hyvin kaukaisilta kysymyksiltä. Eikö suurin osa maailman lajeista eläkin sademetsissä?

Lue lisää »

Peruskoulun puolesta

Sunnuntai 12.12.2010 klo 16.38 - Eveliina Asikainen

Peruskouluun liittyvä kirjoitukseni on julkaistu Luokanopettaja-lehden pro peruskoulu 2011 -blogissa.

Lue lisää »

Monimuotoisuuden suojelu tarvitsee luonnonharrastajia jatkossakin

Lauantai 13.11.2010 klo 12.57 - Eveliina Asikainen

Olen menossa tänään Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen 40-vuotisjuhliin. Oma roolini on olla perheessä se, joka mahdollistaa aktiivisen lintuharrastamisen sekä aina silloin tällöin saa harrastavan aikuisen jakamaan harrastustaan myös perheelle. Tunnen myös sen verran lintuja , että voin aina välillä raportoida jotain kotona.

Aktiivista harrastajaa ja lintujärjestöaktiivia seuraamalla olen vakuuttunut luonnonharrastajien ja luonnonharrastusjärjestöjen merkittävästä roolista monimuotoisuuden suojelussa. Lintuharrastuksen esitteleminen bongauksena ja henkilökohtaisten pinnojen listoina koskettaa vain hyvin kevyesti harrastuksen monipuolisuutta ja merkitystä.

Monimuotoisuuden suojelu perustuu  siihen, että luonto ja siinä tapahtuvat muutokset tunnetaan. Havainnointi on tähän tarvittavaa tiukkaa perustyötä. Lajiryhmästä riippuen harrastajat tekevät jopa 90% kaikista havainnoista. Havainnoin lisäksi he toimittavat niistä katsauksia, kirjoittavat artikkeleja, joita julkaistaan lintuyhdistysten omissa lehdissä ja ylläpitävät tietokantoja. Osin omin voimin osin kansallisten tietokantojen rinnalla. Vapaaehtoistyön määrää on mahdoton laskea, mutta aktiivinen harrastaja käyttää helposti helposti satoja, jopa 1000 tuntia vuodessa.

Harrastajien havainnot ovat siis kansallisen luontotiedon perusta. Esimerkiksi kansalliset lintuatlakset on Suomessa toteutettu pääasiassa harrastajien työnä. Havainnointi on myös monipuolista ja osin metodisesti säänneltyä tulosten vertailtavuuden takaamiseksi. On esim. atlaslinjaa alkukesän varhaisaamuina, yölaulajaretkiä kesäöissä ja talvilintulaskentareittiä sekä tietenkin niitä lukemattomia staijausaamuja.

Jo jonkin aikaa on puhuttu siitä, että luonnonharrastajakunta ”ukkoutuu”. Siksipä ainakin jokaisen luonnonharrastajaisän olisi hyvä muistaa myös ne retket, joilla tärkeintä on osoittaa yksi tai kaksi uutta lajia lapselle omassa pihassa, puistossa, lähimetsässä tai järven rannalla. Huomaamisen ja havainnoinnin oppiminen on tärkeintä luonnonharrastuksessa, ja siitä voi syntyä se kipinä lapsen harrastukseen. Ja ottakaa lapsianne tai koko perheitänne mukaan erilaisille yleisöretkille. Näin autetaan luonnonharrastajien säilymistä tärkeänä monimuotoisuuden suojelun voimavarana jatkossakin.

Hyvää isänpäivää kaikille luonnonharrastajille!

P.S. Meidän perheessä on saanut retkeillä yksin ja yhdessä, aivan sopivasti.

 

 

MTK:n paneelissa Ikaalisissa

Sunnuntai 31.10.2010 klo 9.16 - Eveliina Asikainen

Eilen osallistuin MTK-Pirkanmaan useiden tuottajajärjestöjen paneeliin Ikaalisten kylpylän Wanhassa Ravintolassa. Tapahtumassa päätettiin satokautta syöden ja tanssien sekä esiteltiin tuottajille kansanedustajaehdokkaita paneelin muodossa.

Meitä ehdokkaita oli paikalla seitsemän. Kokoomus ja Keskusta olivat saaneet kaksi osallistujaa,lisäksi edustajat demareista, perussuomalaisista ja siis vihreistä. Paneelia johti MTK-Pirkanaman toiminnanjohtaja Visa Merikoski erinomaisen jämäkästi, mutta samalla viihdyttävästi.

Näkemyserot maaseutumyönteisten ehdokkaiden välillä eivät olleet kovin suuria. Mutta toisaalta monet maatalousyrittäjien toimeentuloon liittyvät kysymykset osoittautuivat monimutkaisiksi  jopa istuvan kansanedustajan mielestä.

Yksi tällainen koko EU tukijärjestelmän monimutkaisuus sekä erityisesti EU-tukien tukivyöhykeraja, joka kulkee 62 leveyspiirin kohdalla. Itse olen sitä mieltä, että olisi koko EU:n etu, jos tukijärjestelmä saataisiin yksinkertaisemmaksi. Toisaalta nykyisellä paikaatitetoteknologialla on varmasti mahdollista tehdä paljon hienovaraisempaa tukien kohdennusta. Tilan tuotantokykyyn vaikuttaa huomattavasti esim. lämpösumma, josta on todella tarkkaa tietoa. Muita maatalouteen liiittyviä ajatuksiani löydätä täältä.

Oma kärkeni maaseutupolitiikassa on säilyttää maaseutu elävänä - niin ihmisten kuin luonnon näkökulmasta - ja taata palvelut myös maaseudun ihmisille. Illan tuloksena olimme kuitenkin huomattavan yksimielisiä siitä, että Suomesta ja Pirkanmaalta löytyy monenlaista ja monien erilaisten kehityssuuntien alla olevaa maaseutua. Niinpä tarvitaan myön monenlaista maaseutupolitiikkaa.Siitä voit lukea lisää täältä. 

Ja illan aikana onnistuin esittelemään osallistujille asiantuntevan aidon vihreän maalaisen, joka on mm. seurannut läheltä kotitilansa tuotantosuuntien muutoksia, kokenut sukupolvenvaihdoksen. Tämä oli suoraa palautetta pöytäseurasta...Tanssimaan en kuitenkaan jäänyt.

 

Mistä puhutaan kun puhutaan suoluonnosta

Perjantai 22.10.2010 klo 18.25 - Eveliina Asikainen

Suoluontoa, soiden erilaisia käyttömuotoja, soiden tuottamia ekosysteemipalveluita ja suoluonnon arvoja koskeva keskustelu on kiihtynyt viime viikkoina. Tuota keskustelua seuratessa niin biologi kuin luonnonsuojelupolitiikan tutkija minussa ovat heränneet kuuntelemaan tarkalla korvalla eri osapuolten puheita. Pohdin nyt kuulemaani ja koetan saada siihen jotain selvyyttä, mutta mitään tutkimusta tämä ei ole!

Puheissa tunnutaan olevan huomattavan yksimielisiä siitä, että suomalainen suoluonto on ainutlaatuista – ja syytä onkin. Mutta missä ja millaista tuo ainutlaatuisuus on tai paljonko siitä ollaan tuhottu erilaisin kuivatustoimenpitein tuottaakin jo suurempia näkemyseroja. Suurimmat tulkintakiistat näyttävät koskevan kauan sitten ojitettujen, mutta metsätalouden kannalta epäonnistuneiden soiden tilannetta eli vähintään 20 prosenttia kaikkina aikoina metsäojitetuista alueista.

Onko 50 vuotta sitten kaivettu oja muuttanut suon luonnontilaa, jos sen kasvillisuudessa ei voida havaita minkäänlaisia kuivamiseen liittyviä muutoksia? Vapon logiikalla oja saa aikaan sen, että turve alkaa hajota ja tuottaa kasvihuonekaasupäästöjä. Ja tällainen suo on sitten parempi ottaa hallittuun hiilen polttoon kuin antaa hävitä itsestään. Vapo siis pelkistää ojitettujen soiden ekosysteemipalveluarvon hiilen päästöön tai sidontaan.

Mutta, jos kasvillisuus ei ole muuttunut tai on muuttunut vain vähän, se tarkoittaa ekologisesti sitä, että myöskään ko. suon vesi- ja hiilitalous ei ole voinut muuttua kovin paljon. Tällaiset suot ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita niin laji- kuin ekosysteeminäkökulmasta. Ojitettuja soita voidaan myös ennallistaa onnistuneesti. Sen voi käydä toteamassa vaikkapa Seitsemisen kansallispuistossa. Monimuotoisuusnäkökulman tuovat vakavasti esille luonnonsuojelujärjestöt ja se löytyy myös metsälaista, joka säätelee metsämaahan kuuluvien soiden käyttöä.

Metsälaissa mm. luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset vähäpuustoisia suot samoin kuin luonnontilaiset pienvedet, siis lampi ja sen lähiympäristöt kuuluvat metsälain 10 § mukaisiin metsäluonnon arvokkaihin elinympäristöihin. Tällaisilla kohteilla voi olla ojia, jos ne eivät ole vaikuttaneet alueen vesitalouteen ja sitä kautta kasvillisuuteen. Jos sen enempää vesitalous kuin kasvillisuuskaan eivät muuttuneet, niin myös ko. suon kasvihuonevaikutusten täytyy olla vähäisiä. Tällaisen suon muuttaminen on epäonnistunut ja se tuottaa arvokasta ekosysteemipalvelua lisäämällä lajiston ja elinympäristöjen monimuotoisuutta.

Puheessa suoluonnosta ja soiden arvoista kamppailevatkin keskenään kaksi suurinta ympäristöhaastettamme: monimuotoisuus ja ilmastonmuutos. Lisäksi keskustelua hämäävät eri mittakaavoissa tehdyt vertailut. Turpeen käytön lisäämistä ajavat tahot puhuvat mielellään koko maan koko suoalan luvuista, jolloin turvesoiden osuus jää yhden prosentin paikkeille. Kuitenkin yksi osa Suomen suoluonnon erityisyyttä on sen alueellinen vaihtelu. Niinpä turvesoiden prosentteja tulisi tarkastella esim. maakunnittain tai suoyhdistymätyypeittäin, jolloin voitaisiin päästä toisaalta aluepoliittisiin tarkasteluihin ja toisaalta ekosysteemikohtaisiin uhanalaisuuksiin. Tällöin tulisi esille esim. se, kuinka merkittävä soiden käyttömuoto energiantuotanto on Pirkanmaalla, yhdessä Suomen vähäsoisimmista maakunnista.

Joskus on vain pakko valittaa

Perjantai 1.10.2010 klo 20.21

Viime perjantaina Korkein hallinto-oikeus päätti pitää voimassa Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksen kumota Vammalan kaupunginvaltuuston päätös kaavoittaa Kukkuriin omarantaisia tontteja. Tämä päätös säästi Rautaveden kansallismaiseman Pyhän Olavin kirkkoa vastapäätä tuleville sukupolville ja turvasi monien sastamalalaisten rakkaan ulkoilu- ja virkistysmaaston säilymisen.

Olen itse ollut vastustamassa alueen kaavoitusta alusta alkaen noin vuodesta 2005. Ympäristöyhdistyksen puheenjohtajana kirjoitin lausuntoja kaavaan laadinnan eri vaiheissa ja kävin yleisötilaisuuksissa esittämässä mielipiteitä. Valtuutettuna esitin palauttamista valmisteluun, äänestin hyväksymistä vastaan ja jätin eriävän mielipiteen kaavan hyväksymispäätökseen. Niin varma olin päätöksen laittomuudesta.

Koko tuon ajan aluetta erinomaisen arvotonttien alueena pitäneet poliitikkokolleegat ja virkamiehet pitivät näkemyksiäni maakuntakaavan ohjausvaikutuksesta tai valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden merkityksestä lähinnä naurettavina. Kuitenkin myös alueen ympäristön asukkaat jättivät valituksen, jossa oli kymmeniä nimiä ja maalaisjärkeä käyttäneet ihmiset ihmettelivät kaavaa ajaneiden tahojen jääräpäisyyttä.

Miettiessäni tätä prosessia taaksepäin totean, että on vaikeaa olla asiantunteva kansalainen. Toimiessani asukas- tai järjestöosallisena suunnitteluprosessissa minua kuunnellaan maallikkona, luonnonsuojelijana tai vihreänä poliitikkona - ei maankäytön suunnittelun lainsäädännön asiantuntijana, jota kuitenkin työni ja koulutukseni puolesta olen. Saman ovat havainneet muutkin kaltaiseni ihmiset.

Toisaalta maankäytön suunnittelun lainsäädäntö on sellainen, että päätösten laillisuusvalvonta on aktiivisten ja pätevien kanslaisten käsissä. Lainvastainen päätös saa lainvoiman ellei kukaan kyseenalaista sen sisältöä ja vie asiaa hallinto-oikeuteen. Kun tämä prosessi vielä kävi hallinto-oikeudessa saatiin ennakkopäätöksen kaltaista laintulkintaa maakuntakaavan määräysten sekä valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden ohjaavuudesta asemakaavoituksessa sekä teknisten selvitysten riittävästä tasosta rakennettaessa vaativaan maastoon. Siitä kiitos Sastamalan kaupungille.

Näin kirjoitin asiasta edellisessä vaiheessa eli hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen.

 

 

Suomeen muuttavista ihmisistä, tietämättömyydestä ja politiikan hyväksymisestä

Maanantai 13.9.2010 - Eveliina Asikainen

Keskustelu maahanmuutosta ja maahanmuuttajista on vilkastunut ja kenties jopa kiihtynyt kesän aikana. Viime viikolla olen itsekin ollut kuulemassa asiaan liittyviä puheita sekä lukenut ja kuunnellut aiheen uutisointia. Mielessäni ne liittyvät toiseen teemaan, jonka kanssa olen viikon aikana viettänyt aikaani – valtaan ja tietoon.

Sanotaan, että tieto lisää valtaa, mutta myös kansalaisten tietämättömyys lisää päättäjien ja erilaisten eturyhmien valtaa. Tampere-talossa järjestetyssä Power & Knowledge –konferenssissa kuuntelin esim. esitelmän suomalaisen metsäpolitiikan hyväksyttävyydestä kansalaisten keskuudessa. Yksi tutkimuksen tuloksista oli, että metsätaloutta heikosti tuntevat ei-metsänomistajat ovat tyytyväisiä metsäpolitiikkaan ja näin tuottavat sille yleistä hyväksyttävyyttä.

Vastaavasti voi ajatella, että yleinen tietämättömyys Suomeen muuttavien ihmisten määristä, taustoista ja tarkoitusperistä vahvistaa esim. pakolaisiin tai maahanmuuttoon yleisemmin kielteisesti suhtautuvaa politikointia – ja vastaavasti nämä argumentit vahvistavat tuota argumentointia, jonka ydin piilee siinä, mitä ”kansa ei halua”.

Mitä useimmat meistä suomalaisista eivät sitten tiedä? Enkä minäkään tiennyt kaikkea tätä vielä viime viikolla.

• Että suurin osa ihmisistä (lähes 60 %) tulee ulkomailta Suomeen rakkauden tähden. Suomessa on n. 150 000 monikulttuurista perhekuntaa.
• Että suuri osa, ellei valtaosa, Suomen maatiloilla työskentelevistä ihmisistä on ulkomaalaisia tai ulkomaalaistaustaisia. MTK suhtautuukin maahanmuuttoon huomattavan myönteisesti.
• Että aivan selkeästi suurimmat Suomessa ulkomaiden kansalaisina asuvien ryhmä ovat venäläiset ja virolaiset (molempia yli 25 000). Sitten tulevat ruotsalaiset (8 000), somalit ja kiinalaiset (molempia yli 5 000) ja sitten kaikki muut.
• Että Suomen kansalaisuuksia myönnetään eniten venäläisille (yli 1000 vuodessa). Kaikkien muiden kansallisuuksien kansalaisuuksien myönnöt olivat viime vuoden aikana korkeintaan kahdensadan paikkeilla per kansallisuus.
• Että Suomeen otettujen kiintiöpakolaisten määrä on ollut 750 jo ainakin viiden vuoden ajan.
• Että Ruotsissa tehdään myönnetään vuosittain turvapaikanhakijoille oleskelulupia lähdes kymmenkertainen määrä Suomeen verrattuna. Suomessa n. 1500, Ruotsissa n. 11 000.

Kuinka moni näistä asioista oli toisin kuin ajattelit?

Luule vähemmän, välitä enemmän!

Tietoa voi vähentää esim. täällä

Hyvää Jokamiehen päivää

Torstai 9.9.2010 klo 16.21 - Eveliina Asikainen

Tänään vietetään jokamiehen päivää. Meille suomalaisille jokamiehenoikeudet ovat melkoisen itsestään selvä asia, ja niillä on myös kansalaisten vahva tuki.

Jokamiehen oikeus on itse asiassa luonnon varojen yhteiskäyttöä, luonnonvarojen käytön tutkimuksessa vahvasti esillä olevaa 'commons' -ajattelua. Vastaavia oikeuksia on olluta aiemmin monissa maissa, mutta ne ovat jääneet väestönkasvun ja kaupungistumisen jalkoihin. Omistusoikeuden kehittyminen (property rights) on tallannut luonnon yhteiskäytön jalkoihinsa.

Suomen metsäisyys ja väestön harvuus ovat tuottaneet harvinaislaatuisen yhdistelmän, jossa luonnon yhteiskäyttö samoin kuin siihen liittyvät velvollisuudet ja rajoitukset on kirjattu lakiin. Samalla on syytä toimia myös niin, ettei jokamiehen oikeuksia kavenneta lainsäädännön kautta. Esim. metsiin kohdistuva kiinteistövero, josta on välillä keskusteltu, johtaisi helposti tähän.

Käytetään siis jokamiehen oikeuksia, nautitaan luonnosta ja muistetaan myös velvollisuutemme.

Lyhyt kertaus jokamiehen oikeuksista löytyy täältä.

Tervetuloa evästämään ehdokasta

Tiistai 31.8.2010 klo 20.09 - Eveliina Asikainen

Eduskuntavaalikampanjani teemana ovat eväät.

Ensimmäiseksi toivon teiltä evästystä vaaleihin: tietoa tärkeistä asioista ja vinkkejä kampanjan edistämiseksi. Näiltä sivuilta löytyy kysymyslomake ja toivotan kaikki kiinnostuneet mukaan tukiryhmääni.

Toiseksi eväät viittaa siihen, että minulle on elämän kuluessa karttunut monenlaisia eväitä eduskuntatyöhön niin koulutuksen, työelämän, monenlaisen järjestötoiminnan, luottamustehtävien kuin arjenkin kautta. Näitä eväitä esittelen tarkemmin henkilökuvani alla.

Elämän tuomista eväistä minulle on muodostunut ymmärrys siitä, millaiseen suuntaan haluaisin Suomea vietävän. Se tiivistyy periaatteeseen: "Kuluta vähemmän, välitä enemmän." Toisaalta se avautuu moniksi näkemyksiksi. Mutta tuo tiivistys on tärkeä eväs päätöksentekoon.

Lisäksi kerron evästän tai vinkkaan vaalimateriaaleillani itselleni tärkeisiin asioihin. Alkukesästä julkaisin Kesäevään ja pian Syysevään. Niissä yhdistyvät kirjanmerkki, käyntikortti ja vuodenaikaan sopiva kasvisruokaohje sekä vinkki uusien hyvien kasvisruokien lähteille.

Kaupunkiluonnosta nauttimaan

Tiistai 20.7.2010 - Eveliina Asikainen

Maalla on helppo ajatella luonnon alkavan kotiovelta, mutta niin se on kaupungissakin. Eräs Hervannassa haastattelemani asukas sanoi luonnon olevan tuulen henkäys ja tataren verso asvaltin raossa. Kysymys on pitkälti taidosta nähdä luonto ja nauttia siitä kaupungissa. Mutta kaupunkilaisella ei myöskään ole kovin paljon mahdolliuuuksia toimia kaupunkiluonnossa aktiivsesti.

Tänä kesänä Hesari julkaisee pääkirjoitussivullaan 10 kirjoituksen sarjan ihmisten kaupungista. Minä ja Suomen ympäristökeskuksen tutkija Maija Faehnle kirjoitimme siinä eilen kaupunkilaisten osallistumismahdollisuuksista.

Olemme vakuuttuneita siitä, että kun asukkaille annetaan tilaa muokata kaupunkiluontoa arjessa ja toimia siellä, he myös tuntevat kaupungin enemmän omakseen ja haluavat pitää huolta siitä. Kirjoituksemme toinen tärkeä teema on maahanmuuttajien kotouttaminen suomalaisiin puistoihin, toreille ja ylipäätänsä kaupunkitilaan. Muualta tulleelle ei ole välttämättä ollenkaan selvää, millainen toiminta on hyväksyttävää ja sallittua, missä voi oleilla, mistä kulkea jne. Ja silloin jää helposti neljän seinän sisään.

Koko Hesarin kirjoitus löytyy täältä.

Harkittua ydinvoimapolitiikaa - kiitos!

Torstai 24.6.2010 - Eveliina Asikainen

Allekirjoitin yhtenä 40 tutkijasta julkilausuman, jossa vetoamme, että kansanedustajat punnitsisivat tarkoin torstaina 1.7. tehtävää ydinvoimapäätöstä. Julkilausumassa todetaan, ettei ydinvoiman lisärakentamista koskevan periaatepäätöksen taustaksi ole selvitetty muita vaihtoehtoja. Kuitenkin mahdollisuudet tehostaa sähkön käyttöä ja lisätä uusiutuvaa energiaa sähköntuotannossa ovat mittavat, ja niiden täysi toteuttamiskelpoinen potentiaali on otettava eduskunnassa tarkasteluun.

Julkilausuma kokonaisuudessaan:

Suomen sähkön tarve mahdollista kattaa myös ilman lisäydinvoimaa
Vaihtoehtoja punnittava vakavasti

Eduskunta käsittelee parhaillaan hallituksen esitystä ydinvoiman rakentamisesta. Kahden uuden ydinvoimalan sijaan Suomen sähkön tarve voidaan kuitenkin kattaa myös muin tavoin.

Valmistuttuaan Olkiluoto 3 tuottaa yksin viitisentoista prosenttia Suomessa kulutetusta sähköstä. Tämän lisäksi tulevaisuuden sähkön tarve voidaan kattaa tehostamalla sähkön käyttöä teollisuudessa, palveluissa ja kotitalouksissa, korvaamalla sähkölämmitystä, tasaamalla kulutushuippuja, lisäämällä sähkön ja lämmön yhteistuotantoa sekä rakentamalla suunniteltua enemmän sähkön tuotantoa tuulivoimalla, bioenergialla ja muilla uusiutuvilla energianlähteillä.

Muuhun kuin lisäydinvoimaan perustuvilla ratkaisuilla on monia yhteiskunnallisia etuja. Kotimaiset vaihtoehdot esimerkiksi työllistävät enemmän ja tarjoavat usein paremman vientipotentiaalin. Niihin ei liity suuronnettomuuden tai ydinjätteiden kaltaisia riskejä.

Suomen energiakeskustelua tuntuu valitettavan usein leimaavan vaihtoehdottomuus. Ydinvoiman lisärakentamista koskevan periaatepäätöksen taustaksi ei selvitetty muita vaihtoehtoja. Ydinenergialain mukainen yhteiskunnan kokonaisedun arviointi edellyttää kuitenkin ydinvoiman lisärakentamisen vertaamista sen toteuttamiskelpoisiin vaihtoehtoihin. Mahdollisuudet tehostaa sähkön käyttöä ja lisätä uusiutuvaa sähköntuotannossa ovat mittavat ja niiden täysi toteuttamiskelpoinen potentiaali on otettava eduskunnassa tarkasteluun.

Päätös tulevaisuuden energiaratkaisuista on kansakunnalle strateginen valinta, joka tulee tehdä harkiten. Me allekirjoittaneet pidämme tärkeänä, että ottaessaan kantaa periaatepäätöksiin eduskunta tarkoin punnitsee sekä ydinvoiman lisärakentamisen että sen vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia yhteiskunnan kokonaisedun kannalta.

Julkilausumasivulle pääset tästä

Kokoustusta kesäyössä

Tiistai 15.6.2010 - Eveliina Asikainen

Eilisiltana ja viime yönä kokoontui taas kerran vilkas keskustelukerho Sylvään koulun saliin. Jos se olisikin ollut keskustelukerho, niin monista puheenvuoroista olisi voinut nauttia ihan vain kielenkäytön värikkyyden ja retoriikan vuoksi, mutta kun kyseessä oli kaupunginvaltuusto, jossa piti päättää monta tärkeää asiaa: suurimpina vanhustenhuollon ja ruokahuollon tulevaisuuden linjaukset. Lopuksi oli sokerina pohjalla hallinto-oikeudesta muotoseikan vuoksi palautunut kahden alakoulun lopettamispäätös. Välissä kaupungin oma ja perusturvakuntayhtymän tilinpäätös…

Lue lisää »

Luo luontoa - näe monimuotoisuus

Sunnuntai 6.6.2010 - Eveliina Asikainen

Tänä keväänä olen ilokseni saanut kuulla ja lukea erilaisista viljelymahdollisuuksista kaupungissa. Tampereen yliopiston kampuksella on viljelylaari samoin kuin monien taloyhtiöiden pihoissa. Mitä tekemistä tällä on luonnon kanssa, saattaa lukija kysyä?

Toki on. Viljelylaareilla voidaan tuoda vihreyttä asfaltin päälle: kasvua, elämää ja mahdollisuuksia seurata luonnon prosesseja. Lisäksi parhaimminkin hoidettuihin laareihin ja puhtaimpaankin multaan eksyy jossain vaiheessa rikkaruohojen siemeniä. Luontoa kaikki.

Olen toki päässyt tutustumaan villimpiinkin hankkeisiin. Tampereen yliopiston katolle on tuotu laatikoita, joissa on kalkkikiveä. Nyt vain odotetaan, että niihin ilmaantuisi kalkkikivellä kasvavien sammalten itiöitä. Tällaisten sammalten elinympäristöt ovat niin niukkoja, että jo neliömetrien lisäalat vaikuttavat niiden elinmahdollisuuksiin.

Tampereella kokeillaan myös keinoja tuottaa lehtovirmajuurelle sopivia uusia elinympäristöjä. Niistä hyötyisi myös erittäin uhanalainen tummaverkkoperhonen.

Luonnon suojeleminen on siis aktiivista toimintaa ja elinympäristöjen tuottamista ei vain passiivista rajaamista ja torjuntaa. Aktiivisessa toiminnassa on myös tärkeää oppia näkemään ne paikat, joissa luonto luuraa kaupungissa. Tervapääskyjen kirskunta keskustassa ja rusakko Tampereen veturihallien edustalla ovat luontoa: eläimiä Tampereella, joten ne voi vaikka kuvata museokeskus Vapriikin “Eläimellinen Tampere” -näyttelyyn.

Ja yliopiston Linna-rakennuksen ulkolaatoituksen raoista löysimme reilu viikko sitten yli 10 puulajin taimet. Eivät ne kasva aikuisiksi, mutta kertovat siitä, mitä kaikkea kaupungissa onkaan valmiina valtaamaan alaa.

Kylvä, istuta ja anna kasvaa. Katso epämääräisiin nurkkiin ja kiveysten rakoihin. Näet enemmän ja koet enemmän.

Hyvää monimuotoisuuden teemavuoden jatkoa!

Atomivoimaako - ei ikinä kiitos!

Lauantai 24.4.2010 - Eveliina Asikainen

Jo loppuu kylmä tammikuu

Sunnuntai 31.1.2010 - Eveliina Asikainen

Pakkasta, lunta ja luonnon kaunetta enemmän kuin vuosiin. Olen nauttinut hiihdosta ja potkukelkkailusta (säännöllisesti junalla joka aamu), mutta myös oppinut pukeutumaan kunnolla ja päivittellyt työhuoneen vetoisuutta. Lopputulema säästä on kuitenkin myönteinen, sillä pidän oikeista talvista.

Tammikuu on ollut myös hyvä työkuukausi, kun kunnallispolitiikka ei ole vielä suuremmin rasittanut. Yksi hallituksen kokous, jossa lähivuosien talous oli toki tärkeässä roolissa on toki pidetty. Muut luottamustehtäviin liittyvät tilaisuudet ovat olleet Saspen 5-vuotisjuhlat ja elinkeino- ja työllisyysstrategian seminaari. Molemmissa kuulin ajankohtaisia puheita. Saspen juhlissa kävin myös mielenkiintoista keskustelua vanhustenhuollosta ja iloitsin Tyrwäkkäiden showsta.

Hyvä työkuukausi tarkoittaa sitä, että lukeminen ja kirjoittaminen on ollut mielekästä ja tuottavaa. Olen pitänyt yhden esitelmän valmiista tutkimuksesta ja kolme luentoa opiskelijoille ympäristöpolitiikan luonnontieteellisestä taustasta. Ja viimeksi perjantaina tutkimusseminaarissa sain hyvää palautetta analyysistani: “käsitteellinen apparaattisi on toimiva!”.Hakemustakin on tehty ja TAMKissa olen käynyt muutaman kerran opettamassa metsätalousinsinöörejä. Ja sittenkin koen olleeni läsnä perheelleni.

Ja on tämä tietysti ollut ensimmäinen täysipainoinen fb-kuukauteni, joka huipentui vanhnan fb:n kautta löydetyn naapurin tapaamiseen eilen salibandyturnauksessa Tampereen Kaukajärvellä. Ilo oli molemminpuoleinen ja kannustimme pelaajia innolla, vaikka lapsemme olivatkin eri joukkueissa. Tammikuun viikonlopuista kolme on itse asiassa mennyt jollain tavoin sählyn merkeissä, ja sama tahti jatkuu helmikuussa. Mutta sehän sitä lasten ja perheen kanssa olemista on - ihan niin kuin pyykkääminen ja kokkaaminenkin ja ne kaikki muut arjen asiat.