Jo loppuu kylmä tammikuu

Sunnuntai 31.1.2010 - Eveliina Asikainen

Pakkasta, lunta ja luonnon kaunetta enemmän kuin vuosiin. Olen nauttinut hiihdosta ja potkukelkkailusta (säännöllisesti junalla joka aamu), mutta myös oppinut pukeutumaan kunnolla ja päivittellyt työhuoneen vetoisuutta. Lopputulema säästä on kuitenkin myönteinen, sillä pidän oikeista talvista.

Tammikuu on ollut myös hyvä työkuukausi, kun kunnallispolitiikka ei ole vielä suuremmin rasittanut. Yksi hallituksen kokous, jossa lähivuosien talous oli toki tärkeässä roolissa on toki pidetty. Muut luottamustehtäviin liittyvät tilaisuudet ovat olleet Saspen 5-vuotisjuhlat ja elinkeino- ja työllisyysstrategian seminaari. Molemmissa kuulin ajankohtaisia puheita. Saspen juhlissa kävin myös mielenkiintoista keskustelua vanhustenhuollosta ja iloitsin Tyrwäkkäiden showsta.

Hyvä työkuukausi tarkoittaa sitä, että lukeminen ja kirjoittaminen on ollut mielekästä ja tuottavaa. Olen pitänyt yhden esitelmän valmiista tutkimuksesta ja kolme luentoa opiskelijoille ympäristöpolitiikan luonnontieteellisestä taustasta. Ja viimeksi perjantaina tutkimusseminaarissa sain hyvää palautetta analyysistani: “käsitteellinen apparaattisi on toimiva!”.Hakemustakin on tehty ja TAMKissa olen käynyt muutaman kerran opettamassa metsätalousinsinöörejä. Ja sittenkin koen olleeni läsnä perheelleni.

Ja on tämä tietysti ollut ensimmäinen täysipainoinen fb-kuukauteni, joka huipentui vanhnan fb:n kautta löydetyn naapurin tapaamiseen eilen salibandyturnauksessa Tampereen Kaukajärvellä. Ilo oli molemminpuoleinen ja kannustimme pelaajia innolla, vaikka lapsemme olivatkin eri joukkueissa. Tammikuun viikonlopuista kolme on itse asiassa mennyt jollain tavoin sählyn merkeissä, ja sama tahti jatkuu helmikuussa. Mutta sehän sitä lasten ja perheen kanssa olemista on - ihan niin kuin pyykkääminen ja kokkaaminenkin ja ne kaikki muut arjen asiat.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: talvi, pakkanen, arki

Hyvästi 2009 - tervetuloa 2010

Torstai 31.12.2009 - Eveliina Asikainen

Itselleni vuoden  2009 tärkeimmät asiat eivät liity suoraan tuoreeseen Sastamalan kaupunkiin, vaan nimenomaan sen Karkku-nimiseen taajamaan, kotikylääni.

Hyvin surullinen tapahtuma oli laman kosketus kyläämme. Hoikan opiston ja kuntoutuskeskuksen toiminta loppui kun Hengitysliiton vetäytyi Karkusta. Tulin tähän kylään opettajaksi Hoikan opistoon ja tuo paikka on sekä vaikuttanut vahvasti käsitykseeni hyvästä työyhteisöstä kuin muovannut minua opettajana, kasvattajana ja ihmisenä. Kiitokset kaikille työkavereilleni - opettajille, toimiston väelle, siivoojille, talonmiehille, kuntoutusväelle ja  keittiöhenkilökunnalle  - sekä opiskelijoilleni vuosien aikana. Nykäiskää hihasta - Hoikan henki parhaimmillaan on vaativa vertauskohta nykyisille työyhteisöilleni.

Hyvin pian tämän surullisen uutisen jälkeen kuului iloisia uutisia kotikylästä. Kyläkauppa sai uudet vetäjät. Tuija-Leena ja Leena ovat tehneet kaupasta kohtauspaikan, jossa on myös kahvila ja päivisin tarjolla keittoa. Kauppiaille voi tehdä ehdotuksia tuotteista ja palvelu on ystävällsitä. Muutenkin Karkun palvelut ovat ihanat: Mariennelta saa vaihtoehtokosmetiikkaa ja pesupähkinöitä ja Via on koko Pirkanmaan ainoa ekokampaaja… alakoulu on kunnollinen, talkoilla pidetty luistinrata varmaan koko kaupungin parhammin hoidettu (missä muualla jäädytettäisiin joulupäivän iltana) ja kirjastosta pidämme kiinni vaikka kynsin hampain.

Kotielämän rytmi muuttui kun esikoinen meni yläasteelle ja kuopus kouluun. Aamuisin ei enää tarvitse pyörähtää päiväkodin kautta, mutta toisaalta neljänä iltana viikossa on jollain lapsista harrastus Vammalan keskustassa, kun kaksi vanhinta pelaa salibandya. Onneksi on kimppakyytejä, mutta erilaiset logistiset järjestelytaidot ovat kovilla. Alkuvuoden kaikki viikonloputkin on buukattu sählyturnauksilla aina hiihtolomaan asti.

Ja tietysti kaupunginhallituksen jäsenyys on teettänyt töitä ja vienyt minun aikaani - etenkin, kun syksyllä oli Vammalan vanerin yrityssareerauksen kaltainen prosessi. Toivottavasti Sastamalan kaupungin luotsaaminen saadaan selkeämmäksi vuonna 2010.

Ihan henkilökohtaisesti hienoa oli matkustaaa koko perheellä tapaamaan Johannan porukkaa Michiganiin. Syksyllä sain lopulta ensimmäisen kansainvälisen artikkelini julkaistua ja nautin kun pääsin TAMKissa opettamaan juuri opintonsa aloittaneita metsätalouden opiskelijoita. Ensi vuonnakin saan toivottavasti yhdistellä sopivasti tutkimusta ja opetusta.

Hyvää ja Levollista Vuotta  2010 kaikille

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: arki

Minä ja sosiaalinen media

Tiistai 29.12.2009 - Eveliina Asikainen

Joulun alla liityin lopulta facebookiin. Minua oli houkuteltu mukaan ainakin yli vuosi, mutta lopullisen sysäyksen antoi se, kun tajusin esikoisen pelaavan facebook-pelejä. Samalla muistin Aamulehden viimesyksyisen kirjoituksen, jossa teinien vanhemmille suositeltiin liittymään naamakirjaan, jotta voi paremmin seurata lastensa tekemisiä.

Nyt olen Valtterin ja muutaman hänen serkkunsa kaveri, mikä kertoo luottamuksellisista väleistä ja on poika kutsunut minut kasvattamaan vihanneksiakin kanssaan. Muuten kavereiksi on helposti löytynyt tamperelaisia vihreitä ja vähän vaivalloisemmin vanhoja koulukavereita Puumalasta. Heidän esille kaivamisensa on toisaalta ollut kaikkein antoisinta. Suurena apuna on ollut siskoni ja yksi hänen ystävänsä, jotka ovat olleet naamakirjassa jo pidempään.

Tämän suunnilleen viikon aikana olen myös ehtinyt pohtia facebookin antia minulle ja toisaalta eroa vaikkapa omien sivujen ja blogin pitämiseen - ja on se minulle selvinnytkin. Facebook tarjoaa mahdollisuuden sanoa ääneen hetken tuntemukset, ” oman tilan” ja saada niihin palautetta. Esim. viime päivinä olen ollut mukana tukemassa syöpää sairastavaa tuttuani. Siinä tilanteessa on paljon jaettavaa ja varmasti myös nopeista kommenteista on apua omien sekavien tunteiden keskellä.

Täällä blogissa on sitten mahdollista pohtia asioita pidempään. Luulen jopa, että nyt kun on mahdollisuus nopeisiin tunneilmaisuihin, tulee myös helpommin kirjoitettua näitä pidempiä tekstejä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: facebook, arki, vanhemmuus

Lähi- ja luomuruokaa Suodenniemelle

Tiistai 22.12.2009 - Eveliina Asikainen

Jätin yhdessä Vihreän Sastamalan valtuustoryhmän kanssa tällaisen aloitteen liittyen ruokahuoltoon Sastamalassa. Ydin on siinä, että aluesairaalan ja vanhuspalvelujen keskittyessä yhteen paikkaan, siellä voidaan tuottaa ruokaa suuressa laitoskeittiössä. Sastamala on kuitenkin niin suuri kunta, ettei ruokaa kannata kuskata joka paikkaan. Esim. Suodenniemen koulussa olisi nyt hyvä tilaisuus kokeilla luomu- ja lähiruuan käyttöä.

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lähiruoka, luomu, kunnallispolitiikka

Äänestän Satua - äänestä sinäkin

Sunnuntai 31.5.2009 - Eveliina Asikainen

Eurovaaleissa annan ääneni (tai oikeastaan annoin jo) europarlamentaarikko Satu Hassille.

Satu on ymmärtänyt, kuinka suuri valta EU:lla on meidän arkeemme. Siksi hän tekee vahvasti työtä myös ruokaturvallisuuden eteen. Tämä tarkoittaa mm. GMOita sisätävien tuotteiden ja GMOilla kasvatetun lihan merkitsemistä. Siis sitä että me kaikki voisimme halutessamme valita kaupassa GMO-vapaita tuotteita.

Toinen ruokaan liittyvä tärkeä arkinen asia on rasva- ja sokerimäärien selkeä merkitseminen. Ja kolmas se, että terveellisenä ei voisi mainostaa vaikkapa huomattavan sokerista ja/tai rasvaista jugurttia, jossa on suolistolle hyvää tekeviä bakteereita. Tällaisistakin asioista EU päättää. Minä olen iloinen, että joku haluaa helpottaa kuluttajien elämää ja terveellisten valintojen tekemistä ruokakaupassa.

Niin näissä kuin muissakin itselleen tärkeissä asioissa Satu on toiminut europarlamentissa näkyvästi ja määrätitietoisesti.

Arjen valintojen lisäksi Satu haluaa vaikuttaa koko planeetan säilymiseen. Hän on ilmastoasioiden asiantuntija ja vahva neuvottelija. Kun ihminen on tekniinkan lisensiaatti ja runoilija, hän pystyy käyttämään työssään niin järkeä kuin tunteita. Satu on inhimillinen insinööri, joka on ymmärtänyt olennaisen: “Hyvät planeetat ovat harvassa”.

Äänestä siis Satua - hän toimii niin sinun kuin koko planeetan parhaaksi!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Satu Hassi, eurovaalit, GMO

Eläköön Kukkuri ja Rautaveden vapaat rannat!

Keskiviikko 29.4.2009 - Eveliina Asikainen

Eilisaamuna sain puhelun Hämeenlinnan hallinto-oikeudesta, ja sen sisältö sai minut suorastaan leijumaan! Kukkurin kaaavsta oli tehty valtuuston päätöksen kumoava päätös. Yhteensä kolmen vuoden työ kaavoitus- ja valitusprosessin aikana ei ollut turha: päätös osoittaa selkeästi, että kaavaa ajaneet tahot eivät noudattaneet ylemmän asteisia asemakaavoitusta ohjaavia säännöksiä siten kuin maankäyttö- ja rakennuslain mukaan kuuluu tehdä. Tässä suorana lainauksena oikeuden harkinnan lopputulos:


“Maakuntakaava ei ole ollut maankäyttö- ja rakennuslain 32 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla ohjeena Kukkurin asemakaavaa laadittaessa. Maakuntakaavan taajamatoimintojen ranta-alueisiin kohdistuva virkistyskäytön mahdollistava maakuntakaavamääräys ei toteudu valituksen kohteena olevassa asemakaavassa. Valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita ei myöskään ole otettu huomioon maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 2 momentin tarkoittamalla tavalla asemakaavan suunnittelussa. Kukkurin asemakaava ja asemakaavan muutos eivät myöskään täytä maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 momentin vaatimusta luonnonympäristön vaalimisesta eikä sitä, ettei luonnoympäristöön liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää. Kaava ei myöskään näissä olosuhteissa täytä vaatimusta rantaan tukeutuvien lähivirkistykseen soveltuvien alueiden riittävyydestä. Asemakaavaa ja asemakaavan muutosta laadittaessa ei myöskään ole otettu huomioon maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n tarkoittamalla tavalla yhdyskuntarakenteen taloudellisuutta ja ekologista kestävyyttä eikä liikenteen, energia-, vesi- ja jätehuollon tarkoituksenmukaista järjestämistä ympäristön, luonnonarvojen ja talouden kannalta kestävällä tavalla eikä vaatimusta maiseman ja luonnonarvojen vaalimisesta eikä rantaan tukeutuvien virkistysalueiden riittävyyttä. Päätös asemakaavan ja semakaavan muutoksen hyväksymisestä on lainvastainen.”

Oma näkemykseni on, että kaupunki takoo päätään hyvin vahvaan seinään, jos se lähtee valittamaan korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Nyt on mietittävä, onko Kukkurin kaavoittaminen lainkaan järkevää tai tarpeellista vai olisiko parempi säilyttää suosittu virkistysalue ja kenties jopa panostaa jonkin verran sen virkistysrakenteisiin. Jos kaavan laadintaan ryhdytään, seuraava lause sanelee pitkälle lähtökohdat.

“Ympäristöministeriön mietintö [arvokkaista maisema-alueista EA:n lisäys] ja maakuntakaavan arvokas maisema-alue sekä maankäyttöä ohjaava yleismääräys on tullut ottaa huomioon asemakaavaa laadittaessa alueen suunnittelun lähtökohtana.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kansallismaisema, maakuntakaava, Kukkuri, Rautavesi

Tervetuloa uudet kyläkauppiaat!

Lauantai 21.3.2009 - Eveliina Asikainen

Sain perjantaina mystisen tekstiviestin, jossa kehotettiin käymään karkku.net -sivuilla ja kurkistamaan alareunaa. Ja sieltä selvisi, että kyläkaupallemme tulee uudet vetäjät ensi syksynä.

Ystäväni Tuija-Leena ja Leena ovat päättäneet ryhtyä kyläkauppiaiksi. Tomerat ja mukavat naiset täyttävät varmaan monen naapurin pitkäaikaisen odotuksen. Olemme jo jonkin aikaa tienneet, että vanha kauppiaspari haluaisi luopua liikkeestä, mutta uuden kyläkauppiaan löytäminen ei tänä market-kulttuurin aikana ole mitenkään helppoa.

Tuntemattomille ihmisille tulo kauppiaaksi uuteen kylään olisi melkoinen riski, mutta nyt kun kauppaa ryhtyy hoitamaan kaksi jo hyvin tunnettua kylätoiminnassa kunnostautunutta naista, niin asetelma on aivan toinen. Usksallan luvata, että asiakaskunta on valmiina ja luottamus kauppanaisiin erinomainen. Itse olen ollut sekä asiakkaana Tuija-Leenan sisustusliikkeessä että mukana Leenan pitkälti pyörittämässä joulukahvilassa. Molemmissa tilanteissa homma on toiminut ja kumppanuudesta tullut jatkuva.

Mielenkiintoista kauppiasnaistemme valinnoissa on myös se, että he ryhtyvät itsenäisiksi kauppiaiksi uuteen M-ketjuun. Tälläkin tavalla he ovat murtamassa markettien ja suurten kauppaketjujen asetelmaa. Nostan hattua tälle uusien kyläkauppiaiden kansalaisrohkeudelle ja maaseudun yrittäjäaktivismille ja lupaan varmasti käyttää kyläkaupan palveluita entistäkin aktiivisemmin.


Tuskin maltan odottaa syyskuuta…

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: arki, maaseutu

Sastamalaa synnytettiin yli 15 tuntia

Tiistai 16.12.2008 - Eveliina Asikainen

Monien mielestä Sastamalan kaupunki syntyi niiden kokousten tuloksena, joissa kuntaliitoksesta sovittiin. Väittäisin kuitenkin, että ko. kokoukset olivat liiton solmiminen ja sopimuksen hyväksyminen valtioneuvostossa varsinaisen Sastamala-nimisen kaupunkilapsen odotuksen alku. Järjestelytoimikunta hoiti suurimman osan odotuksesta ja vaalien jälkeinesenä aikana uusi kaupunginhallitus on kokenut loppuraskauden komplikaatiot. Varsinainen synnytys miltei pitkittyi kaupunginvaltuuston budjettikokouksessa. Siellä meinasivat paukut (synnytyskielellä supistukset) loppua kesken, mutta puolen yön jälkeen lapsi pääsi maailmaan.

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kuntaliitos, kunnallispolitiikka

Synnytysosastosta vetovoimatekijä -kirjoitus Tyrvään Sanomissa 23.10.2008

Torstai 23.10.2008 - Eveliina Asikainen & Riitta Lehtioksa

Terveydenhuoltolain valmistelun yhteydessä ehdittiin saman viikon aikana otsikoida, että synnytyksiä ollaan lopettamassa aluesairaaloista ja että ko. uhka on saatu poistettua reippaiden kaupunginjohtajien ja kansanedustajien ansiosta. Vihreät ovat iloisia, että kaupunkimme johtoporras reagoi asiaan nopeasti, mutta tilanne on oikeastaan sellainen, että synnytysosaston säilytystaistelu pitäisi kääntää uuden vahvuuden ja vetovoimatekijän suunnitteluksi.

Vammalan aluesairaalan synnytysosasto tunnetaan Pirkanmaalla ja Satakunnassa paikkana, jossa saa äitiä kunnioittavaa ja hänen omiin vahvuuksiinsa perustuvaa yksilöllistä synnytyksen hoitoa sekä lapsen ja äidin varhaista vuorovaikutusta tukevaa huolenpitoa. Samanaikaisesti TAYSin synnytysosastolla hoidetaan vuodessa noin kaksinkertainen määrä synnytyksiä (5000) kuin mille sen tilat on suunniteltu. Siellä ei siis mitenkään voida tarjota tasokasta synnytysten hoitoa kaikille.

Tässä tilanteessa Pirkanmaan sairaanhoitopiirillä ei voi olla todellista intressiä lopettaa Vammalan synnytysosastoa ennen kuin Tampereelle on saatu toinen nykyisen TAYSin synnytysosaston kokoinen yksikkö. Ja tänä kasvavan vanhusväestön aikana voi olla vaikeaa löytää rahoitusta tällaiselle hankkeelle.

Jo nyt osa niistä äideistä joiden raskaus on edennyt normaalisti ja, jotka arvostavat hyvää synnytysten hoitoa enemmän kuin sairaalan laitekantaa, hakeutuu Vammalaan synnyttämään ilman kotikuntansa varsinaista suostumusta.
Vihreiden näkemys onkin, että Vammalasta voidaan alkaa kehittää Suomen parasta synnytyssairaalaa, jonne hakeudutaan ympäri maata. Kehittäminen täytyy aloittaa synnytysosaston tilojen laajentamisesta ja remontoinnista ajanmukaisiksi.

Sen jälkeen voidaan alkaa kehitellä yksityisiä majoituspalveluita pitkämatkaisille synnyttäjille. Kenties sairaalanmäelle rakennettavista senioritaloistakin voisiin vuokrata osa perhehotelliksi, jonne voi siirtyä sairaalan puolelta nopeasti toipumaan. Kätilöt, terveydenhoitajat ja lastenlääkäri voisivat hoitaa tarkastukset ja tuen myös hotellin puolella. Varmasti myös erilaiset hemmottelu- ja hoivayrittäjät sekä ravintolat saisivat uusia asiakkaita.

Lopetetaan siis synnytysosaston haitallinen hengissäpitokeskustelu ja aloitetaan synnytysosaston kehittäminen kaupungin vetovoimatekijäksi.

Sastamalan vihreiden ehdokkaiden puolesta
Eveliina Asikainen
Tyrvään seudun vihreiden puheenjohtaja
Riitta Lehtioksa
40 vuotta lastenhoitajana TAYSissa

1 kommentti . Avainsanat: Vammalan aluesairaala, synnytysosasto

12 konkreettista ilmastotekoa kunnille

Tiistai 7.10.2008 - Eveliina Asikainen

Kuntavaalit ovat myös ilmastovaalit. Vihreä liitto julkisti tänään ilmastoreforminsa, jonka avulla suomalaisista kunnista voi tulla ilmastonsuojelun edelläkävijöitä. Näitä asioita vihreät valtuutetut ajavat, jos vain saavat siihen äänestäjien tuen. Vihreät haluavat kaikkien kuntien harjoittavan määrätietoista, kunnianhimoista ja toteuttamiskelpoista ilmastopolitiikkaa.
- Kunnat ovat ilmastonmuutoksen torjumisessa avainasemassa. Kunnat päättävät, millaisia toimintoja sijoitetaan ja minne sekä miten toimintojen välillä voi liikkua. Kunnat vaikuttavat siihen, kuinka paljon rakennukset kuluttavat energiaa ja millä ne lämmitetään. Kunnista riippuu osittain sekin, kuinka houkuttelevan vaihtoehdon joukkoliikenne tarjoaa autoilulle. Siksi kohta käytävät vaalit ovat ilmastovaalit, Vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronberg painotti.

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastopolitiikka, kunnallispolitiikka

Yhden auton politiikka

Maanantai 22.9.2008 - Eveliina Asikainen



Tässä kannanottoni autottomana päivänä

Kävin kesällä rutiinikäynnillä tutun terveydenhoitajan luona. Hän avasi keskustelun kysymällä: ”Tulitko taas pyörällä?” Vastasin myöntävästi ja hän kehui reippauttani, olihan pyörämatka sentään 15 kilometriä ja olin tullut paikalle jo aamukahdeksaksi.

Tuo arkinen tapahtuma kuvaa hyvin sitä, mitä vain yhteen autoon sitoutuminen tarkoittaa maalla asuvalle lapsiperheelle. Täytyy olla joustava, kekseliäs, viitseliäs ja hyväkuntoinen. Arjen sujumiseksi on opittava lukemaan aikatauluja, järjestämään kimppakyytejä ja perheen menoja sekä tarvittaessa pyöräilemään päästäkseen paikalle. Suuren osan arkisesta politiikan toteuttamisesta, kuten ilmastoteoista yleensäkin tekee äiti.

Meidän perheessä yhden auton politiikkaa on harjoitettu noin 13 vuotta – sitä ennen ei ollut yhtäkään auto. Arkisten päätösten lisäksi politiikassa pysyminen on vaatinut suurempia strategisia linjauksia, joista tärkein on asunnon sijainti suhteessa työpaikkoihin. Ratkaisumme oli hankkia koti läheltä toisen työpaikkaa ja samalla läheltä julkisia kulkuneuvoja. Niin tulimme muuttaneeksi Karkkuun, kylään Pori – Tampere –radan varrella. Oma työpaikkani oli pitkään Karkussa, mutta nyttemmin käyn Tampereella, jonne pääsen junalla reilussa puolessa tunnissa. Toimivien junayhteyksien ansiosta meidän ei tarvinnut muuttaa asuinpaikkaa tai politiikkaa työpaikan vaihdoksen myötä.

Toinen elämänalue, jolla olemme joutuneet tekemään monenlaisia valintoja vuosien varrella ovat harrastukset. Omat harrastukset on vielä helppo sovittaa kylän tarjontaan, mutta kolmen lapsen kanssa joutuu väistämättä tekemään valintoja, kun yrittää minimoida lasten viemisen kauempana tapahtuviin harrastuksiin. Näissä tilanteissa kimppakyydit ja yhteistyö vanhempien kesken ovat suuri voimavara. Välillä lapsilta on myös jäänyt joku harrastuskerta väliin, kun autolla on ollut muuta käyttöä.

Naapureita seuratessa huomaan, että olemme yhdellä autollamme todella harvinainen lapsiperhe. Enkä yhtään ihmettele naapureita, sillä suuri osa palveluista on tälläkin seudulla rakennettu autolla liikkumisen varaan. Yhdyskunta- ja palvelurakenne suorastaan ajaa ihmisiä autoriippuvuuteen, kun kaupat keskittyvät suurmyymälöihin ja neuvoloita lakkautetaan sivukyliltä. Toisesta autosta luopuminen vaatisi yhden auton politiikkaa myös kunnilta ja valtiolta: joukkoliikenteen ja kyläkauppojen tukemista, riittävän tiivistä yhdyskuntarakennetta ja lähipalvelujen säilyttämistä. Toki autoverotuksellakin voitaisiin tehdä jotain, mutta nuo ensin mainitut keinot parantaisivat ihmisten elämän laatua myös monella muulla tavalla.

Autoriippuvaista yhdyskuntarakennetta ja sen vaihtoehtoja tutkitaan muuten Teknillisen korkeakoulun ja Suomen ympäristökeskuksen yhteisprojektissa. Lisätietoja löytyy osoitteesta http://www.tkk.fi/Yksikot/YTK/tutkimus/autoriippuvuus/

Tämä kirjoitus on julkaistu myös nettilehti Galileissa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: autoriippuvuus, ilmastopolitiikka, arki

Ympäristöasioiden ja rauhan yhteys tunnustettu

Lauantai 13.10.2007 - Eveliina Asikainen

Olen todella iloinen siitä, että Al Gorelle ja kansainväliselle ilmastopaneelille (IPCC) myönnettiin Nobellin rauhanpalkinto. Nobelkomitea osoitti ymmärtävänsä rauhan paljon laajemmin kuin moni valtionpäämies. Nopeat ympäristöolosuhteiden muutokset voivat aiheuttaa valtavia pakolaisuusaaltoja. Ilmastomuutoskin voi aiheuttaa paikallisesti nopeita ja järkyttäviä muutoksia, vaikka se vaikka kokonaisuutena onkin hiipivä ja vaikeasti havaittava.  Nobelkomitea osoitti myös arvostavansa sitä pitkäjänteistä työtä, jota IPCC ja Al Gore ovat tehneet ilmastotiedon keräämiseksi ja tuottamiseksi ja levittämiseksi. Näin viime keväänä Al Goren elokuvan kolmesti ja joka kerta se teki vaikutuksen minuun, vaikka mielestäni tunnen ilmastoasioita aika hyvin.

 Toivon, että myös suomalaiset ilmastovalistajat saavat ansaitsemaansa julkisuutta ja arvostusta. Risto Isomäen tapa kirjoittaa tieteellistä tietoa ja mahdollisia tulevaisuuksia kaunokirjallisuudeksi on tehnyt minuu suuren vaiktuuksen. Kirjassaan ‘Sarasvatin hiekkaa’ hän kuvaa yhden mahdollisen ja jopa todennäköisen nopean muutoksen. Jos Grönlannin jäät alkavat yhtäkkiä liukua mereen, ne voivat aiheuttaa valtavan tsunamin Länsi-Eurooppaan, joka on todella alavaa. Silloin ilmastomuutos koskettaisi Eurooppaa hirvittävän konkreettisesti.

Ympäristöasioista ja etenkin ilmastonmuutoksesta lukeminen aiheuttaa väistämättä ahdistusta. Voin vain kuvitella, millainen ahdistus liittyy siihen, että työskentelee tällaisten asioiden kanssa koko ajan, kun edistys on tuskallisen hidasta. Siksi onkin oikein, että Nobel-komitea osoitti arvonantonsa tälle työlle. Me voimme  tehdä oman osamme pienillä muutoksilla ja tukemalla niitä, jotka työskentelevät suurempien muutosten puolesta. Ja ainakin minua kannustaa ajatus siitä, että elämäntavallani toimin paitsi paremman ympäristön, myös turvallisemman maailman puolesta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: nobelin rauhanpalkinto, ilmastopolitiikka

Lähiöretkellä Porissa

Keskiviikko 20.6.2007 - Eveliina Asikainen

Satakunnan Kansan sunnuntailiitteessä julkaistiin 17.6. juttu, jossa kiertelen Porilaisia lähiöitä. Valitettavasti sunnuntailiitteeseen ei enää pääse, mutta tässä teksti.

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kaupunkiluonto, tutkimus, lähiösuunnittelu

Vihreillä on parhaat aplodit

Maanantai 28.5.2007 - Eveliina Asikainen

Viikonloppu hurahti Vihreän liiton puoluekokouksessa Espoossa. Tunnelma oli elähdyttävä ja puheet innostavia, mutta kenties parasta oli se, kuinka kaikkia puhujia kannustettiin. Vihreä aplodeerauskulttuuri on vertaansa vailla.

Mutta vakavasti ottaen. On hienoa kuulua puolueeseen, jossa mielipiteiden esittämistä arvostetaan ja puheenvuorojen tekemiseen suhtaudutaan vakavasti. Ja on myös hienoa nähdä kokouksen puheenjohtajien pitävän huolta aikatauluista ja oikeanmukaisesata puheenvuorojen jaosta lempeästi mutta kuitenkin tiukasti. Monella tieteellisen seminaarin vetäjällä olisi paljon opittavaa.

Hyvän vaalituloksen jälkeen myös kokouksen ilmapiiri oli eteenpäinmenevä. Ja aivan oikein työnsä jättävä puoluesihteeri Ari Heikkinen kehotti meitä paikallisia olemaan radikaalimpia kuin hallituksen jäsenet tai kansanedustajat. Suuret aplodit tästä Arille, sillä muutenhan puolue pysähtyy. Pidän tämän ohjenuoranani myös paikallispolitiikassa.

Henkilövalinnatkin sujuivat melkoisen mukavasti, vaikka en varmaan ole ainoa, jota ihmetyttää kuinka puoluejohdossa on tilaa kahdelle kolmikymppiselle helsinkiläiselle naiselle. Yksi samanikäinen nuori mies Jyväskylästä olisi tehnyt hyvää, mutta tulos ilmentää tietysti myös kannattajakuntamme ikä-, sukupuoli- ja kotipaikkajakaumaa.

Oma vihreä urani jatkuu nyt Vihreän liitonvaltuuskunnan jäsenenä. Toivon osaltani kaventani siellä maaseudun ja kaupungin vastakkainasettelua ja auttavani muunkin ympäristöpolitiikan kuin energiakysymysten pääsyä paremmin esille vihreiden asialistalla.

Kotona odotti muuten valtavasti rehahtanut voikukkakasvusto, jota on tänään kuritettu vikatteella.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: puoluekokous, vihreät

Sekavia tunnelmia

Maanantai 19.3.2007 - Eveliina Asikainen

Vaaliyönä ei pää ihan kirkas voi ollakaan, mutta nyt on todella monenlaisia ja monentasoisia mietteitä.

Ensinnäkin olen todella tyytyväinen omaan tulokseeni. Äänimäärä olisi voinut olla suurempikin, mutta kaksi tärkeintä tavoitettani toteutuivat. Olin paras ei-tamperelainen ehdokas ja olin viiden parhaan joukossa vihreiden listalla. Siis neljäs! Aika hyvin täältä kokoomuslaisen kansanedustajan vallitsemasta Vammalasta. Ja äänimäärän pienuus johtuu osaltaan Oraksen valtavan upeasta äänisaaliista, joten en sitäkään niin kovasti harmittele.

Toiseksi olen harmissani siitä, että se toinen paikka jäi niin vähästä kiinni. Kenties syy oli suuressa määärässä uusia ehdokkaita, kenties mainonnan vähyydessä ja ties vielä missä, mutta näitä pohditaan myöhemmin.

Kolmanneksi näissä vaaleissa vaihtui sittenkin valta. Keskusta ja demarit hävisivät. Kokoomus voitti - niin kuin myös vihreät. Toinen paikka Turussa Ville Niinistölle ja Etelä-Savon paikka ja paikan lisäys Helsingissä ovat kaikki hienoja saavutuksia. Ja sekin että Pohjois-Karjalassa äänimäärä tuplattiin, vaikka paikkaa ei irronnutkaan on aivan upea saavutus.

Nyt menen nukkumaan ja erittelen asioita paremmin aamulla.

P.S. Hei, sain 1175 ääntä!!!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eduskuntavaalit, vaalitulos

Kuukkeleita suojeltava Pirkanmaalla

Keskiviikko 17.1.2007 - Eveliina Asikainen

Metsähallituksen toiminta sai minut antamaan palautetta Metsähallitukselle, ympäristöministerille ja ympäristöministeriön ylijohtajalle.

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kuukkeli, metsähallitus luonnon monimuotoisuus

Energiajärjestelmän muuttaminen on mahdollista!

Perjantai 12.1.2007 - Eveliina Asikainen

Tulen juuri ympäristöpolitiikan väitöstilaisuudesta, jonka aiheena oli paikallisen energiahuollon ympäristöpoliittinen liikkumavara. Taru Peltola oli perehtynyt useiden kuntien energianhuoltoratkaisuihin ja eritysesti puuenergiaan paikallisen energianhuollon vaihtoehtona. Väitöstilaisuuden keskustelu vastaväittäjä Raimo Lovion johdolla tarjosi paljon hienoja ajatuksia vihreän energiapolitiikan tueksi.
Tutkimuksen ilahduttava tulos oli, että vaikka energiajärjestelmä on jähmeä ja vaikeasti muutettava, niin muutos on mahdollinen. Suuren, radikaalin muutoksen sijaan pienet paikalliset muutokset ovat varteen otettava muutoksen toteuttamsien malli. Niistä voi kasvaa valtakunnallisiinkin käytäntöihin yllättävällä tavalla vaikuttavia voimia.

Sitä paitsi, energiajärjestelmän muutos on välttämätön, mutta kellään ei ole visiota tulevaisuuden järjestelmästa  vaikkapa 50 vuoden jänteellä. Epävarmuus alalla on valtava. Mitä poliitikkojen kannattaa tehdä tässä tilanteessa? Valita yksi järjestelmä ja teknologia (siis ydinvoima) ja unohtaa muut?

Ei suinkaan. Tulevaisuuteen suuntautuva energiapolitiikka tukee monimuotoisia uusia innovaatioita, pieniä muutoksia ja uskoo siihen, että kaikkea ei ole vielä keksitty. Ydinvoiman asettaminen “samalle viivalle muiden energiamuotojen kanssa”, on käytännössä vanhaan sitoutumista  ja uusien innovaatioiden kuoppaamista jo ennen niiden syntymää.

Raimo Lovion sanoin “energiaa kuluttavan laitteen kehittäminen on naurettavan helppoa, mutta uuden energiaa tuottavan laitteen kehittäminen todella vaikeaa.” Siis satsataan energian säästöön ja uusiin tuotantotapoihin, kännykkäteollisuus pitää kyllä itse huolen panostuksistaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: energiapolitiikka, tutkimus

Kansalaisvaikuttaminen kannattaa - lähipalvelut säilyvät

Keskiviikko 13.12.2006 - Eveliina Asikainen

Vajaa kaksi viikkoa sitten kirjoitin siitä, että Karkun neuvolaa ollaan lakkauttamassa ja alakoulusta vähentämässä yhtä opettajaa. Tuon kahden viikon aikana kolme yhdistystä (kylätoimikunta, vanhempainyhdistys ja MLL:n paikallisyhdistys) kirjelmöi lautakunnille ja kaupunginjohdolle sekä polkaisi käyntiin nimenkeruun.

Kun näistä asioista vielä uutisoitiin paikallislehdissä jo keruun aikana, oli lopputulos se, että kaupunginvaltuuston talousarviokokoukseen mennessä niin neuvolan kuin yhden opettajanviran säilyminenkin olivat jo kaupunginhallituksen esityksessä. Valtuustossa niistä ei tarvinnut enää edes juuri keskustella.

Kaupunginvaltuutettun olikin toisaalta huojentunut toisaalta vähän tyhjä olo, kun ei tarvinnutkaan puolustaa kokouksessa niitä asioita, joihin oli tsempannut, mutta parempi näin.

Kiitos kaikille 402:lle neuvolavetoomuksen ja 342:lle opettajanviran säilyttämisvetoomuksen allekirjoittaneelle. Yhdessä olemme vahvoja!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kansalaistoiminta, palvelut

Lähipalveluita puolustamassa

Torstai 30.11.2006 - Eveliina Asikainen

Vammalan kaupungin talousarviossa aiotaan lakkauttaa neuvola kylästämme ja vähentää alakoulusta yksi opettaja. Nämä aikeet ovat nostattaneet melkoisen kansalaisaktiivisuuden.

Ihmisten huolet alkoivat pieninä kyselyinä: “onko ihan totta, että…”. Kaikissa kommenteissa ihmeteltiin sitä, että palveluita huononnetaan sellaisessa osassa kaupnkia, johon toisaalta koetaaan saada lisää asukkaita. Karkku on nimittäin vain puolen tunnin junamatkan päässä Tampereelta.

Opettajanviran lakkauttaminen johtaisi siihen, että eka-tokaluokasta muodostettaisiin 27 oppilaan yhdysluokka. Ei mikään ihanteellinen oppimisympäristö kouluaan aloittaville lapsille, eikä todellakaan sellainen asia, jota maallemuuttaja hakee.

Neuvolan lakkauttamisen jälkeen palvelut olisivat Vammalan keskustassa, jonne busseja menee harvoin, joten lapsiperhe ei pääsisi sinne muuten kuin autolla. Tämä tarkoittaisi aikamoista autoilun tai peräti taksin käytön lisääntymistä pientenkin asioiden hoidossa. Vanhuksille palveluiden käyttäminen voisi käydä suorastaan mahdottomaksi ja monet päätyisivät muuttamaan keskustaan tai johonkin palveluasuntoon.

Erityisesti asiassa aktivoituivat lasten puolesta toimivat ihmiset: koulun vanhempainyhdistys ja Mannerheimin lastensuojeluliiton paikallisyhdistys. Itse olen kyläyhdistyksen sihteeri ja yhdessä sorvasimme sekä vetoomuksen kaikkien kyläläisten allekirjoitettavaksi että yhteisen kirjeen lautakunnille.

Kaupunginvaltuutettuna olen puolustamassa palveluita valtuustoston budjettikäsittelyssäkin, mutta on ihanaa olla mukana antamassa ihmisten hädälle ja auttamassa siinä, että mielipide tulee ajoissa esille. Samalla sitä ihmettelee yhden vuoden kuinka yhden vuoden talousarvion laadinnassa voidaan unohtaa strategiset linjaukset.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kansalaistoiminta, palvelut

Pitkän päivän iltana

Tiistai 7.11.2006 - Eveliina Asikainen

Tutkimuksen ja opetuksen sekatyöläiselle, joka on vielä perheenäiti harmaa ja vetinen marraskuun päivä voi olla yhtä suurta seikkailua.

Aamulla karkasin kotoa ennen kuin kukaan oli herännyt. Olin lähdössä aamupäiväksi Tampereen ammattikorkeakoulun metsätalousinsinööri opiskelijoiden kanssa maisemanhoidon retkeilylle klo 8.15 TAMKista. Ainoa juna, jolla ehdin ajoissa, lähti Karkusta 6.18; suuri kiitos VR:lle, että se pysähtyy kylässämme.

Olin siis reilusti ajoissa Tampereella ja suuntasimme työmaan pikkubussilla (minä ratissa) kohti Sääksmäen Rapolanharjua. Siellä Olli Soininen Museovirastosta esitteli mielenkiintoisesti ja monipuolisesti muinaismuiston ja kansallismaiseman hoitoa. Puhe risteili arkeologian, paikallishistorian, jääkauden jälkeisten järven pintojen sekä erilaisten luonnon käytön tavoitteiden yhteensovittamisen välillä niin hienosti, että edes märkä ja tuulinen marraskuun päivä ei voinut sitä pilata.

Vauhdikkaan työmaalounaan jälkeen jatkoin ulkoilua. Teen väitöskirjatyötäni varten haastatteluja hervantalaisten suhteesta lähiluontoonsa. Nämä haastattelut tehdään kävellen haastateltaville tärkeissä paikoissa. Tänään iltapäivällä löysin itseni tarpomasta umpihangessa ihmettelemästä palanutta laavua Ison Virolaisen rannalla Vuoreksessa. Tutkimustyö voi olla tutkimusretkeilyä - eikä välttämättä tarvitse edes lähteä kauas.

Julkisilla kulkuneuvoilla matkustamiseen liittyvä jännitys tiivistyi siihen, ehdinkö seikkailultani klo 16.15 kohti Poria lähtevään junaan. Aikataulujen jumalat olivat puolellani ja ehdin…

…sitten alkoikin äidin ilta. Mies tuli autolla juna-asemalle. Hän lähti viettämään iltaa Tampereelle, minä kyydissä olevien lasten kanssa sählyharjoituksiin ja kauppaan. Näihin asioihin Pirkanmaan reunalla tarvitsee autoa.

Kotona olimme puoli kahdeksalta. Esikoinen tuli samaan aikaan yhden kaverinsa synttäreiltä. Näin hänet silloin ensimmäisen kerran koko päivänä. Illan pari tuntia yhdessä vietimme syöden ja katsellen Tartu mikkiin -ohjelmaa. Välillä äiti sai laulaa mukana, välillä ei. Ja lasten nukahdettua päivä jatkui sitten näissä merkeissä.

Tällaisena iltana tunnen, että stressin sietoni ja aikataulujen järjestelemiskykyni on varmasti kansanedustajatasoa : )

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: arki, työ

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »